Inspiraatio ja vaikuttajat?

[Hazart]

Hello!

Kysyn sinulta oi suuri sarjakuvantekijä:

Mikä inspiroi sinua tekemään sarjakuvaa alunperin ja mikä pitää intoa yllä nykyään. Ja mistä olet saanut vaikutteita omaan tekemiseesi?

Vastaan itse, kunhan olen kuulostellut muita. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, jotta hän kuuntelisi puolet enemmän kuin puhuu.  8)

[yrjö alkio]

kun minä piirrän pelkkiä kuvia. alkuun piirsin vesiväreillä. kun isä vei minut jyväskylän kaupunginkirjastoon (asun 30 kilometriä kaupungista)  josta menin katsomaan sarjakuvia ja löysin Suuren Kurpitsan. aluksi vain luin, sitten mietin että kyllä kai minäkin osaan piirtää ja siitä se alkoi.

niin vaikuttajat ovat: Jukka Tilsa, ville pirinen ja Tommi Liimatta.

innostus on säilynyt sillä että piirtämisestä on tullut tapa ja se on yksi luonteva vaihtoehto ilmaista itseään.

[Leo]

Minun inspiraationani ovat Aku Ankat (hehheh). Kun lueskelin Barksin tarinoita silloin pienempänä ja tiesin kuinka kuuluisaksi hän oli tullut niin ajattelin että jos Rosa on Barksin mantelinperijä niin minä voisin olla Rosan mantelinperijä. Osasin kuitenkin piirtää Ankkoja vain ulkomuistista ja vartaloa en silloinkaan. Opettelin piirtämään n. 5 erillaista Akun päätä ja näyttelin niitä sitten kavareilleni. Sittemmin kun juonen kerrontani oli mielestäni tarpeeksi hyvää minut valtasi into piirtää sarjakuvia, mutta osasin vain Ankkoja enkä niitäkään hyvin. Käytin mallinani Jippesin Ihmissusia ja sudenpentuja -kirjaa sekä Juhlasarjoja ja kopioin jokaisen Ankan. Olin mielestäni OK tässä hommassa ja ajattelin että jos harjoittelisin... Mutta minua harmitti että Suomessa ei ollut oikeuksia julkaista Ankkoja vaan minun pitäisi lähteä Tanskaan sitten 15 vuotta myöhemmin esittelemään kovalla harjoittelulla tehtyjä sarjoja. Sen jälkeen minua inspiroi taasen Aku Ankka ja sen hahmot ja tarinan kerronta ja aloin piirtää samankaltaisia tarinoita, mutta omilla hahmoillani. Eli Aku Ankka on inspiraationi lähde.

[kaltsu]

Minä haluan periä Peter Baggen "mantelin". Sen voi sitten vaikka joulupuuroon laittaa kallattavaks.

[Gamma]

Koska minä en soisi itselleni, että tietoisesti jäljittelisin toisia, minä tuskin voisin tehdä sarjakuvaa, joka on ihmisten mielestä sellainen kuin Krazy Kat.

Haluaisin tehdä sarjakuvaa, joka on minua itseäni, mutta josta pyyhkisin tarkoituksellisesti pois kaikki Krazy Katiin mahdollisesti  yhdistettävissä olevat elementit.

Mutta jos ne kuitenkin tulisivat ihan spontaanisti minusta itsestäni, niin eihän niitä silloin saisi ottaa pois.

Voi surkeutta!

(Onnittelut hänelle, joka pysyi kärryillä ajatuksen juoksustani)

[Veli Loponen]

Alkuperäisessä kysymyksessä oli kolme osaa ja koitan niihin vastata.

Ihan alku on mulla kadonnut jo muistin hämäriin, joten en sitä ensimmäistä innostajaa muista. Muistan vain, että Frederikin Kung Fu taistelee -laulun innoittamana piirtelin kung fu -aiheisia tikku-ukkosarjiksia joskus kymmenen ikäisenä.

Nykyisin välillä itseikin ihmettelen, mikä pitää piirustuspöydän ääressä. Välillä olen koittanut olla piirtämättä, mutta aina sitä on vain palattu sarjakuvien pariin (pisin tauko oli 1999-2000, jolloin en muista piirtäneeni ainuttakaan sarjakuvaa). Nykyään sarjakuvien lukeminen on lähinnä vain hidaste, koska intoudun lukemaan niitä niin, että se piirtely jää vähemmälle. Aina välillä vain pörähtää päähän sellainen innostus, että nyt on tehtävä. Harvemmin sitä kylläkin odottelen, vaan piirtelen ihan muutenkin vain. Ilman erityistä innostusta.

Suurin vaikutteeni sarjakuvien saralla on kieltämättä John Byrne (jonka kaikki jo varmaan tiesivätkin, mutta joka on aina hyvä mainita   ). Mutta toki vaikutteita on tullut muualtakin. Esim. tussaukseen imin aikoinaan vaikutteita Don Rosalta ja sitä on nähtävissä vähän vieläkin (jos osaa katsoa).
Mutta ehkä joskus vielä opin piirtämään ihan omalla tyylilläni...

[ana]

En itseasiassa tiedä tai muista miksi aloin sarjakuvia tekemään. Mutta nykyään intoa pitää yllä tarve saada kerottua tarinoitani paperille, koska en ole koskaan ollut kummoinen kirjoittamaan, mutta sarjakuviin vain saan purettua mielikuvitukseni niin hyvin. Ja olenhan minä parempi piirtämään kuin kirjoittamaan.

Vaikutteita saan muista sarjakuvan piirtäjistä, taiteilijoista, musiikistakin joskus, kirjoista jos sattuu joku oikein hyvä kohdalle, televisiosta(harvemmin) sekä ihan omasta ja sukulaisten/tuttavien/ystävien elämästä.
Vaikutteita saa kaikkialta.

[Hazart]

Noniin... Ehkä voisin itsekin vastata kysymykseeni.

Minua inspiroi melkein mikä tahansa taitavasti tehty sarjakuva ja yksittäiset kuvat myös. Kun surffailen piirtäjien sivuilla tai luen sarjiksia niin heti kohta on pakko itse hakeutua paperin ääreen.

Aluksi minua inspiroi erityisesti Will Eisnerin tuotokset. Pidin mustavalkoisesta tyylistä ja asettelusta (Spirit ei innostanut) ja koskettavista tarinoista. Myöhemmin löysin Luupäät ja se oli viimeinen niitti innostuksen arkussa (ei kovin toimiva vertaus...öh). Kaikesta huolimatta koitan löytää omaa tyyliä.  

[Jouni Ahola]

Joskus viime vuoden puolella satuin löytämään tussin pöydältä ja paperia lattialta... Olin tehnyt muutaman 'puhuva pää' sarjakuvan (Vegetarinat-nettisarjakuvani..) kokonaan tietokoneella, ja ajattelin kokeilla miten onnistuisi vastaavien piirtäminen käsipelillä. (Tuloksena tämä  )
Ja koska se olikin yllättävän hauskaa, päätin alkaa piirtämään.

Intoa ei kyllä hirveästi ole nykyään.. Mutta se ei tarkoita etteikö piirtäminen edelleen olisi hauskaa. Kynnys aloittaa on vaan nykyisten kiireiden seassa melkoisen korkea.. 'Ehkä armeijan jälkeen sitten', se saa jaksamaan.

Innoittajina toimivat kaikki hienot piirtäjät joita sattuu eteen. En vaan muista koskaan heidän nimiään... Sarjakuvialehtiä/kirjoja en pahemmin lue (Witchblade kyllä tulee yleensä ostettua..), mutta olenkin enemmän nettisarjakuvaihmisiä.

[Wilpuri]

Omat inspiraationi lähtivät aikoinaan Aku Ankasta, Lucky Lukesta, Asterixista ja Tintistä. Aloinm piirtelemään sarjakuvia melkein heti, kun opiin lukemaan.

Myöhemmin intoa tullut pidettyä yllä Don Rosan, Jeff Smithin, Frank Millerin ja kumppaneiden avustuksella...

Suurena apuna ovat myöskin olleet P.A Mannisen kurssit, jotka potkivat puhtia piirtämiseen kummasti... ja uusia tyylejäkin tuli siellä kokeiltua.

Varsinainen innostus WILPURI-sarjakuvaan tuli Wilbur and Friends  -leluista, joita ovi ripustaa johonkin roikkumaan päässä olevasta lenkistä.

[roju]

Musta tuli sarjakuvapiirtäjä sattumalta. Aina oon kyllä piirtänyt, ihan pienestä asti myös sarjakuvia (äiti kirjoitti puhekuplat). Menin sitten kuviskerhoon 14-vuotiaana, taidelukioon ja eri taidekouluihin myöhemmin. Sarjakuvia vaan alettiin julkaista nopeammin kuin galleriaan pääsi. Niitä tuli sitten tehtyä enemmän kun kerran kelpasi ja mua alettiin kutsua sarjakuvapiirtäjäksi. Uravalintaa tuli varsinaisesti mietittyä vasta kun oli sarjakuvataiteilijan pahvit kourassa. Niin kai usein valmistuttua käy. Ja pidinkin taukoa piirtämisestä kun tuntui ettei ollut mitään sanottavaa. Nyt taas on löytyny omat aiheet. Rahatyöt vaan vie aikaa piirtämiseltä silloin kun ei o apurahalla (esim. nyt). Vaikutteet löytyy 1974-säikeestä. Crumb sieltä unohtu.  

[Tuuk42]

Elo-,still ja valokuvat, sarjakuvat, kaduilla vastaantulevat ihmiset, musiikki...

Yhtä ainoaa inspiroijaa en edes osaa valita. Tämä tosin johtuu suurelta osin siitä että keskityn lähinnä parodiaan ja usein huomaan kuinka naurettavia jotkin asiat ovat. Sitten kun mietin mikä olisi paras tapa ilmaista asian naurettavuus tulee julkaisuformaatiksi aina mieleen sarjakuva. Tällä hetkellä työstön alla onkin yksi masiivinen parodia saaga, joka tosin on vasta "ikuisuusprojekti"- ja käsikirjoitus vaiheessa.

[Jurpop]

Mulla on aika nolo ja typerä vastaus. (varsinkin kun en ole koskaan saanut mitään valmiiksi.)

Muistatteko kun Sandmanissa Morfeus tapaa ensimmäistä kertaa Shakespieren? Unien valtias kysyy että mitä hän halusi elämältään ja William vastasi kutakuinkin että " To make mortal men dream" tms.

Kun luen hyviä sarjakuvia, ajaudun usein niiden luomaan maailmaan ja uneksin niistä. Tahtoisin omilla tarinoillani välittää samanlaisia kuvia myös muille.

[Morph]

Allekirjoittaneella inspiraatio lähtee ehkä eniten siitä, että haluaa käsitellä mielessä pyöriviä asioita jollain tavalla. Pseudo-omaelämäkerrallinen sarjakuva on siihen ihan hyvä keino. Silloin kun aloittelin näitä hommia, inspiraatio lähti Ghostbustersista ja Zoidseista, joiden seikkailuja piirsin (varsinkin tuo pienenä piirtämäni Ghostbusters-juttu on todella hämärä, pienen pojan psykedeliaa...). Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi, halu piirtää sarjakuvia kumpuaa sanomisen tarpeesta, halusta tulla kuulluksi. Aika tärkeää on myös se, että saisin tehtyä jotain, mistä voin olla tyytyväinen.

[Markku Myllymäki]

Kun luen hyviä sarjakuvia, ajaudun usein niiden luomaan maailmaan ja uneksin niistä. Tahtoisin omilla tarinoillani välittää samanlaisia kuvia myös muille.

Jännä juttu. Tämä tuntui minunkin inspiraationi lähde olevan... Hyvin sanottu.