Elokuvat, joissa sarjakuvilla on merkittävä osuus

[Curtvile]

Huomenna briteissä julkaistaan DVD skottileffasta Electric man.

Varmaankin katson moisen ihan harrastustoiminnan nimissä, kun kerran pyörii sarjakuva-aiheen ympärillä.

traileri

[Curtvile]

Paraikaa Yle kakkosella Ironsidessa (jakso 7/9) on sarjisnörtteilyä urakalla.
Tähän mennessä parasta ollut kuulustelukohtaus jossa käydään läpi kuinka Stan Lee lainasi Hämähäkkimiehen ydinajatusmaailman Voltairelta...
Ja hei: sarjakuvat ovat yhtä hyviä kuin raha ja niitä ei voi jäljittää.

[Curtvile]

Tässä kesän aikaan lukenut rapiat 2500 sivua elokuvista, niin oman harrastuneisuuden kuin taustatutkimuksen tekosyyllä varjollakin.
 
Kävi ilmi että omasta sarjakuvaelokuva ja sarjakuviakoskevasta elokuvahyllystä uupuu muutama pakkohankinta.

Jim McBriden ohjaustöistä kun puhuttiin löytyi paitsi Hot Times/ A Hard  Day for Archie (Miehuusralli) vuodelta 1974 joka on siis teiniseksikomedia Justuksen maailmasta mutta myös aiempi vielä mielenkiintoisempi ketjuun liittyvä elokuva:
Glen and Randa 1971
kertoo kahdesta teinistä jotka tulevat bunkkeristaan ulos ~10 vuotta ydinsodan jälkeen. Ainoana ohjenuoranaan elämään se mitä Wonder Woman sarjakuva heille opettaa.

[Curtvile]

Tulevan Rakkautta & Anarkiaa 2015 syysohjelmiston antia on Turbo Kid.
Huono kuvaus olisi Mad Max maastopolkupyörillä mutta jo traileri osoittaa että paitsi populaarikulttuuria muutenkin myös sarjakuvalla on sijansa elokuvassa

Turbo Kid

[q-mies]

Iron Giant tulee syksyllä viimeinkin teräväpiirtona, sekä normaaliversio että aika messevä Collector's Edition jos sellaisia harrastaa:

http://geektyrant.com/news/the-iron-giant-is-finally-being-released-on-blu-ray

[Curtvile]

Stephen Kingin Cell romaaniin pohjaava samanniminen elokuva.
Jotenkin puhelinten signaalin aiheuttama "zombiapokalypsi" toimi paljon paremmin silloin kun luin sen.
Sovitus on uskollinen mutta aiheeseen nähden suunnattoman tylsä ja mitäänsanomaton.

Päähenkilö, John Cusackin esittämä Clay Riddell, on sarjakuvantekijä jonka sarjakuvaromaani(graphic novel) väijyy taustalla mm. Resuisen miehen, internetin kuninkaan muodossa.
Sarjiskohtauksen hatunnosto Dark Tower sarjakuville on kiva ja Samuel L Jackson on tässäkin ok, mutta ei tätä voi elokuvana ottaa tosissaan.
Kaurismäen ystäville.

[Curtvile]

The Accountant jäänyt huomiotta(syyttä) mutta siinä sarjakuvalla on sekundäärirooli helposti liikuteltavana vaihdonvälineenä arvotaiteena Renoirin ja Pollockin lisäksi.

ja ehdottomasti Logan

[Curtvile]

Puppet master: the Littlest Reich.
Erinomainen muutenkin joskin mitä uudelleenfilmatisointiin ja reboottamiseen tulee aika näppärästi ottaa liki kaikki tabujen särkemiset hanskaan tämä elokuva.
Vähemmistöjä jahtaavien murhanhimoisten nukkejen lisäksi tässä on oikein isosti sarjisteemaa (Puppet master sarja on poikinut myös sarjakuvan) koska päähenkilöistä iso osa on sarjakuvan harrastajia, -tekijöitä ja -kauppiaita.
Red Pegasus Comics vaikuttaa hyvältä mestalta ja sekä Markovitz että Edgar Easton ovat helmiä.
Lopetus (siis ennen Marvel henkistä lopputekstien jälkeistä) on sarjakuvateemainen sekin.

Elokuvan sarjisosuudet olivat isolti Benjamin Marran käsialaa kuten animoitu alkutekstikin.

Hyvän huonon maun ystäville ja HC-sarjisharrastajille.

[Curtvile]

Kills On Wheels

Mainion unkarilaiselokuvan keskiössä on kaksi vammaista nuorta miestä jotka ovat myös sarjakuvantekijöitä.
Hoitolaitokseen tulee vankilasta myös kaksiraajahalavautunut entinen palomies joka saa kaverukset keskelle mafiasotaa.
Näin tasokasta ei suomessa saad aikaan kun tungetaan säälipisteitä ja nyyhkintää, mutta jos haluat katsoa Pentti Kurikan Nimipäivät kohtaa Leonin josta tulee hyvä mieli, käännösvirheinen kills on wheels on leffasi. Alkukielinen nimi kun tarkoittaa Puhtain Sydämin mutta kääntäjäthän aina tietää parhaiten eikös juu?

Traileri

[VesaK]

M. Night Sama... Shama... Sahymaijamehiläisen trilogia on täynnä. Unbreakable (2000) ja Split (2016) yhdistyvät Glassissa. Tavallaan on ihailtavaa, miten M. N. S. saa myytyä melkoisen höttösetkin ideansa Disney-luokan studiolle ja ohjattua niistä paikoitellen hyvin mukaansatempaisevia viihdepläjäyksiä.
"Oletteko koskaan käyneet sarjakuvatapahtumassa!? Niissä myydään tv-sarjoja! Sarjakuvahahmoja! Ei mitään todellista!" parahtaa hourulan tohtori, kun maailma alkaa vippaamaan hänen silmissään.
Näytteleminen on tässä tarinassa sarjakuvamaisin osuus. James McAvoy tekee parhaansa vääntelehtiessään sivupersoonasta toiseen. Samuel L. Jacksonin roolisuoritus sujuu pitkälti kulmakarvatekniikalla, ja Bruce Willisin eduksi pitää laskea, ettei hän lampsi koko juttua läpi yhtä veltosti kuin Väkivallan vihollisessa.
Kaksi tuntia ja rapiat on liikaa, semminkin kun juttu loppuu juuri siihen mistä normaalin superheeboelokuvan tulisi alkaa. 
Juonellisia vetureita on kolme, raiteita vain yksi, ja silti eteneminen tökkii. Viimeisellä vartilla juonesta rapisevat loputkin järjen rippeet, kun mukaan pitää saada se twisti jota kukaan muu kuin ohjaaja-käsikirjoittaja itse ei odota.
Mutta mutta, jos on nähnyt nuo kaksi edellistä (ja vähän on pakkokin että pysyy rattailla), niin ei Glass täysi pettymys ole. Liian läpinäkyvä, mutta kyllä tähän sen kolmisen tuntia elämästään uhraa (alussa hyviä trailereita 20 min). Olkoonkin, että jälkitila on kuin olisi lukenut Rob Liefeldin haastattelun ja sitten mennyt lukemaan hänen sarjakuviaan tai vastoinpäin.

[T.Kokkila]

Midsomerin murhat -sarjassa tuli 28. ja 29.8.2019 kahden jakson tarina, jossa paikkakunnalla on tällä kertaa sarjakuvafestivaalit. (Sivumennen sanoen, pikkukaupungissa on kyllä mahdottomasti erilaisia tapahtumia ja ties mitä festivaaleja.)

Murha liittyy salaperäiseen taiteilijaan, joka on tehnyt kaupunkilaisia häpäisevän sarjakuvalehden. Sarjassa festivaali näyttää jonkinlaisilta puistomarkkinoilta, taustalla pyörii geneerisiin supersankariasuihin pukeutuneita hahmoja. Hauskasti muutama tyyppi kävelee taustalla melkein jokaisessa festareilla tapahtuvassa kuvassa. Mangahahmoja ei taida juuri näkyä, ja pukuileva väki näyttää olevan varsin aikuista.

Koomikkona tunnettu Bill Bailey on sivuosassa kuuluisana sarjakuvantekijänä.

Areenassa vielä kolmisen kuukautta: https://areena.yle.fi/1-4301485

[Jarkko Sikiö]

The Reader -elokuvassa luetaan Tinttiä. Luetaan toki myös kirjallisuutta.

Elokuvakin oli merkittävästi mainettaan parempi, erityisesti näyttelijöiden kannattelemana.

[Curtvile]

Viikonlopun antina oli mm mainion Ingrid Goes West elokuvan katsominen.
Mustan komedian ja aikamme Zeitgeistin peilinä olemisen lisäksi leffan pensaikoista napsahti vahvasti sarjakuvateema mutkan kautta. Se miten Batman saadaan ympätyksi mielenterveydestä ja sosiaalisen median lieveilmiöitä ja harhapolkuja kuvaavaan elokuvaan oli miellyttävä yllätys.
Omalla kierolla tavallaan kietoo Batmanin myös yleiseen teemaan identiteetistä ja julkisuuden/ hyväksynnän hakemisesta

[T.Kokkila]

Suomalaisohjaaja Teppo Airaksisen Amerikassa ohjaama nuorisokomedia Supercool liittyy lehtijutun perusteella ainakin vähän myös sarjakuviin. Elokuvassa päähenkilö ilmeisesti piirtää sarjakuvia joissa on itse sankarina. Ainakin osa näistä kuvitetaan myös elokuvallisesti, mutta leffaa näkemättä en osaa tarkemmin sanoa. Elokuvassa ainakin vilahtaa myös pätkä sarjakuvasta, koska kuva sarjakuvasivusta on Ilta-Sanomien juttuunkin päätynyt.

IMDB:n perusteella sarjakuvien tekijäksi voisi arvailla Jason Badoweria, joka on piirtänyt ainakin DC Comicsille.

[Curtvile]

Funny Pages
2022, Owen Kline

Tuli nähtyä rakkautta ja anarkiaa festareilla. Käsittelee sarjakuvaa ja on olevinaan musta komedia.
Jos pitää kaurismäen elokuvista varmaan riemuitsee. Aivosoluja omistavien ei kannata vaivautua. Sarjakuvan tekijät on kaikki neuroottisia ja homofobeja, kaikilla on läskiä tai akne, joskus sekä että.
Tässä kohtaa kai kuuluu nauraa.
Varmasti löytää faninsa mutta kaiken kaikkiaan kehno.
Kun oikein yrittää etsiä jotain positiivista niin se että rinnastaa kaikki " eläinsarjakuvaa" eli Disneyn ankkoja ja mm Pogoa lukevat yli 12 vuotiaat pedofiileihin lienee elokuvan kohokohta.