Taustojen tekeminen

[Markku Myllymäki]

Pohdin tässä isompaan sarjakuvaprojektiin ryhtymistä. Edelliset ovat ajaneet aika vahvasti karikolle.  Suurin kompastuskivi niissä on ollut että kun olen katsonut tussattua kokonaisuutta, olen todennut, että ne eivät ole oikeastaan sarjakuvaa. Paremminkin irrallisia piirustuksia.

Osaan piirtää hahmoja muutamalla tyylillä. Eniten toivoisin, että osaisin tehdä aika realistista jälkeä (siis siinä mielessä että lähemmäs Valeriania tai Teräsmiestä kuin Viiviä ja Wagneria...). Ymmärrän kuinka perspektiivi toimii. (Noh, aika vahva väite, tämä vaatisi vähän kyllä todistusaineistoa...  ) Osaan periaatteessa piirtää taloja, kulkuneuvoja jne. Siis periaatteessa.

Nyt kuitenkin probleema on se, että jos lähdemme kertomaan sarjakuvaa (kertominen on kai se tärkein juttu?), pitää olla sivun layout kunnossa, yksittäisen ruudun sommittelu, valaistus ja lopulta hahmon pitää toimia taustan kanssa... Tässä vaiheessa menee henskelit solmuun. Liikaa asiaa. Vaikka kuinka tutkisi Eisneriä ja kopioisi muiden töitä (siis oppimismielessä), ei tunnu löytyvän sellaista omaa tapaa tehdä hahmoja taustassa.

Onko tämmöinen liian laaja kysymys? Kun katselen esimerkiksi Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan Marian Koodia, näen esimerkin, miten homma voisi toimia. Mutta jotenkin tämä etualan (hahmojen) ja taustan yhteen sovittaminen tuntuu itselleni vaikealta. Olen koettanut asiaa ajatella tasoina ja vaikka miten mutta konstikasta se on.

Onko asiaa pohdittu hyödyllisellä tavalla jossain? Ideoita? Lähestymistapoja?

[Doc Lomapäivä]

Usein riittää kun taustan esittelee yhdessä laajassa ruudussa, ja jättää sen jälkeen taustat kokonaan piirtämättä. Lukijan päässä taustat kuitenkin ovat siellä. Jos ei keksi taustalle mitään yksityiskohtaista ja kunnollista, kannattaa olla piirtämättä niitä. Tyhjä tausta näyttää täydemmältä kuin paljas pöytä tai huoneen nurkka. Tutki Kaltsun kuvituksia!

Hugo Pratt esittelee taustan pienin viittauksin, laiva kaukana kertoo että ollaan meren äärellä, palmunlehvä ruudun yläreunassa että ollaan ulkona ja etelämerellä.

Tiedän että ranskalais-belgialaisen koulukunnan ystävät ovat kanssani täysin eri mieltä taustojen näyttämisestä.

Mutta: mitä viitteellisempi kuvitus, sitä enemmän tekstin merkitys korostuu!

[Markku Myllymäki]

Doc, olet oikeassa, tämä on myös tyylijlajijuttu, esimerkiksi manga-tyylissä usein tausta on korvattu vauhtiviivoituksella tai rastereilla. Mutta itse haluaisin enemmän taustaa. Katselin juuri Petri Hiltusen Riuttaa ja sain jotain ideoita...

Tuli sitten kumma havaintokin. Pidän taustoista, joissa on isoja mustia alueita. Mutta haluaisin tehdä hahmoja käyttämättä paljon mustaa. Mutta silloin hahmot ja tausta eivät toimi yhteen... Mietintämyssy takaisin päähän.

[Doc Lomapäivä]

Pidän taustoista, joissa on isoja mustia alueita. Mutta haluaisin tehdä hahmoja käyttämättä paljon mustaa. Mutta silloin hahmot ja tausta eivät toimi yhteen...

Kyllä se mangassa toimii, mutta niin kuin sanoit, tämä on tyylilajijuttu.

Tutkipa vaikka Marian koodin sivuja 14 ja 26, joissa Anni on kotonaan. Minusta Anssi on fuskannut ja pahasti (vaikka muuten alpparin jälki on hienoa). Koti näyttää kolkolta. Jos taustat olisivat minimaalisemmat, tuntuisi että siellä on jotain enemmän. Kaltsulta olen aina ihaillut sitä että se osaa tehdä ruudut (ja varsinkin kuvitukset) sen näköisiksi että siellä on jotain vaikka siellä ei olekaan mitään.

Taustoja voi välttää ottamalla hahmoista lähikuvia, mutta sekin on tyylilajijuttu. Mutta rytmillisesti olis tärkeää pumpata kokokuva, puolilähikuva, lähikuva, puolilähikuva, kokokuva... (nk elokuvissa tehdään) että lukukokemus pysyy mielenkiintoisena.

[Markku Myllymäki]

Huomasitko muuten, Doc, että lopulta taisit tarkoittaa, ettei Anssi itse asiassa fuskannut tarpeeksi?  Tuo on jo sellainen pointti, että tätä täytyy oikein kokeilla.

[Doc Lomapäivä]

Huomasitko muuten, Doc, että lopulta taisit tarkoittaa, ettei Anssi itse asiassa fuskannut tarpeeksi?  Tuo on jo sellainen pointti, että tätä täytyy oikein kokeilla.

Heh, kiteytit juuri sen mitä tarkoitin! Ei pidä fuskata lainkaan, tai sitten pitää fuskata alituiseen!

[J.Vehnä]

Meikällä on tuo laiskuus joka jättää taustat tekemättä. Nykysisin olen vastoin luontoani pyrkinyt tekemään taustoja sarjiksiini. Kyllä se vaan on niin, että hyvin tehdyt taustat tuo ihan eri tavalla tunnelmaa. Suosittelen.

Tässä pätkä uusimmasta julkimosarjiksestani, jonka taustoihin käytin aikaa ihan sikana.

[Markku Myllymäki]

J.Vehnä, sinulla ainakin taustat toimii! Hahmot ja taustat tasapainossa, eikä tunnut että ne ovat erillään... Täytyy koettaa opetella minunkin...

[Anssi Rauhala]

... Anssi on fuskannut ja pahasti ...
... Mutta rytmillisesti olis tärkeää pumpata kokokuva, puolilähikuva, lähikuva, puolilähikuva, kokokuva... (nk elokuvissa tehdään)...

No niin, aivan niin, aivan. Välillä tein ihan tosissanikin töitä. Mutta tehty mikä tehty.

Elokuvien still-ruuduistakin voi hyvin tarkastella, miten hahmot sovittuvat taustoihinsa: samalla voi mielessään kuvitella, minkä pituinen polttoväli linssissä olisi, jos hahmot ja taustat olisivat yhtä skarppina, tai sitten epäskarppina(jos sellaisilla efekteillä tahtoo pelata). Taustatutkimusta vaan, kyllä se siitä.

Yksittäisten kuvituskuvien taustat ovat itseasiassa helpompia työstää aivoissa kuin kokonaisten sarjakuvasivujen. Mikä on siinä tehdessä, kun kuva on sitten valmis... mutta kun tietää, että näitä on vielä tämän ruudun jälkeen tehtävä jokusen rupeaman verran lisää, sitä joskus uuvuksissa tahtoo ote livetä.

Sitäpaitsi Annihan oli vastikään uuteen kotiin muuttanut, ja työtätekevä tyttö ei paljon kerkeä sisustaa. (Keksinpäs!)

Lounasaika loppui, nyt taas vääntämään mainoshuttua.

[Markku Myllymäki]

No niin, aivan niin, aivan. Välillä tein ihan tosissanikin töitä. Mutta tehty mikä tehty.

Toivottavasti et ottanut tuota meidän keskustelua niin, että haukuimme hienoa alppariasi. 

Lainaan itseäni:

Vaikka kuinka tutkisi Eisneriä ja kopioisi muiden töitä (siis oppimismielessä), ei tunnu löytyvän sellaista omaa tapaa tehdä hahmoja taustassa.

Onko tämmöinen liian laaja kysymys? Kun katselen esimerkiksi Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan Marian Koodia, näen esimerkin, miten homma voisi toimia.

...eli olet samalla tavalla esimerkki kuin Will Eisner, joten et aivan huonossa seurassa ole...