Laitan tämän tänne, vaikka voisi aiheen puolesta viimeaikaisten hankintojen ketjuunkin upota. Ja hukkua. Mutta niin kokoelmiin löytyi hiljattain päräyttävän hieno kombinaatio suomalaista sarjakuvahistoriaa, joka tarjoaa (ehkä) aavistuksen uuttakin tietoa aiheesta; ainakin itselleni tarjosi. Löytönä ensimmäinen ja viimeinen Rymy-Eetu vihko, joista ensimmäisessä (1938 vihkossa) Tantun kolmannessa persoonassa (Rymy-Eetuna) kirjoittama omistus "entiselle isännälleen ja nimensä antajalle" Ilmari Turjalle. Tantun signeerauksen perään vihkon on signeerannut "edelliseen varauksin yhtyen" myös muuan Tauno Karilas. Ilmeisen hilpeissä tunnelmissa tämä ensimmäinen vihko.
Toisessa, eli viimeisessä vihkossa (Rymy-Eetu ratsastaa, 1968) on niin ikään tervehdys Turjalle, päivätty Ilmarinpäivänä tammikuussa 1969. Siinä on sivun mittainen runomuotoon kirjoitettu tarina, tilannekuvaus, vuodatus tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa, jonka aiheena Rymy-Eetun loppuminen ("lisää palstatilaa muille; nuoremmille, piimäsuille!") ja muutaman vuoden päässä siintävän eläkkeen alkamisen odottelu ("kansaneläkettä varmaan, saa hän vuoksi viiksen harmaan"). Tarinan perusteella selvästikin Tantulla on ollut lopettamisasiasta paha mieli :( "Nimi Eetun kuolematon, Turjan antamahan se on."
En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että sarja käytännössä lopetettiin vuonna 1968. Se ei mennyt vain suunnitellulle tauolle, vaan loppu tuli vastoin Tantun omaa tahtoa. Toisena asiana itse tajusin vasta kolmannessa persoonassa kirjoitetun tervehdyksen alias-signeerauksesta, että mistä Turja on alunperin nimen Eetu-osuuden kehittänyt. Asia oli liian yksinkertainen, vaikka vanhemmissa stripeissä se on useasti nähtävissä...
...Onneksi Eetu ja E.T-u saivat molemmat sittemmin vielä lyhyen comebackin 70-luvun alkuvuosina Käytännön maamiehessä.
Prriceless.
("Rymy-Eetu ratsastaa, pitäis äijä patsastaa" => äijälle patsas joukkorahoituksella sitten v. 2030 (- net ken sinne asti elelee))