Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Oodin ensimmäinen kirja hyllyssä (09.11.2018 klo 16:48:53)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.11.2018, klo 03:42:41

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
468821 viestiä 10442 aihetta kirjoittanut 7333 jäsentä. Uusin jäsen: anttinel@gmail.com
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot
| | |-+  Julkaisijoita
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Julkaisijoita  (Luettu 2232 kertaa)
Jonir
Suurmestari
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 80


Nörttiys suosii nörttiä!


« : 02.02.2006, klo 13:07:07 »

Onko mitään tietoa joistain julkaisijoista jotka julkaisevat sarjakuvia joita on tehty vapaa-ajalla, ja vaativatko he yleensä jonkinlaista tutkintoa?
tallennettu

Human Complementation Program version 1.3 for Windows Vista
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 055


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« Vastaus #1 : 02.02.2006, klo 13:51:55 »

Lehdet ja kustantajat jotka ylipäätään julkaisevat sarjakuvia, suurinpiirtein vähät välittävät siitä, onko tekijällä mitään tutkintoa, sillä tarkoitus ei ole julkaista sivuilla tutkintoja, vaan sarjakuvia.

Täsmennän. Kun tekijä lähtee tarjoamaan itsetehtyä sarjakuvaa julkaistavaksi esimerkiksi johonkin lehteen, pahimmassa tapauksessa tarjoaja voi tehdä lukuisia virheitä.

Tyypillisesti: tekijä kertoo, että hän on _aikeissa_ tehdä jotakin, minkä hän ajattelee sopivan julkaisun sisältöä tukemaan. Mitään hänellä ei ole kuitenkaan esittää siitä mitä hän on ajatellut. (Ensimmäinen virhe.)

Vaikka varsinaisesti tarjottavasta sarjakuvasta ei olisikaan esimerkkiä antaa, niin tässä tyyppiesimerkissä ei myöskään anneta ensimmäistäkään luonnosta tai linkkiä muista tarinoista tai muutakaan vinkkiä siitä, millainen tekijän tyyli on. (Toinen virhe.)

Tekijä saattaa parhaassa tapauksessa kertoa sen verran suurista suunnitelmistaan, että hän paljastaa minkä pituista tarinaa hän on ajatellut. Niinpä hän saattaa sumeilematta tarjota 56-sivuiseen 8 kertaa vuodessa ilmestyvään lehteen 128-sivuista sankarieeposta. Oletetaan, että lehden toimitus jossakin määrin sympatisoi ajatusta, ja rupeaa laskemaan. Hmm. Jotta eepos saataisiin loppuun yhden kalenterivuoden kuluessa, se vaatisi 16 sivua joka numerosta. Ikävä kyllä kyseisessä lehdessä on sarjakuville varattu tilaa 4 sivua per numero. Tämän huomaisi tekijäehdokas itsekin selaamalla läpi muutaman lehden numeron. (Kolmas virhe.) Niin suurta sisällön muutosta harvemmin tehdään yhden sarjakuvan takia, vaikka se olisi kuinka uskomattoman hyvä. (Onko se, sitähän ei kukaan tiedä, koska tässä tyyppiesimerkissä ei siitä sarjakuvasta ole vielä piirretty ruutuakaan.)

Tässä vaiheessa on julkaisun toimittajan tavattoman helppoa unohtaa koko asia.

Mutta tämä toimii myös kääntäen. Joskus törmää netissä/lehdissä/omakustanteissa sellaiseen tyyliin joka miellyttää suuresti. Silloin julkaisija tai toimitus saattaa onnellisimmassa tapauksessa lähteä itse kysymään tekijältä, kiinnostaisiko häntä luoda tietyn tyyppinen sarjakuva julkaisuun.

Minusta tutkinnot ovat niinkuin opiskelu yleensä. Ketään ulkopuolista ei suuremmin lopulta kiinnosta, millaiset arvosanat todistuksissa on. Se kiinnostaa, onko oppi parantanut tiedon ja taidon tasoa. Jos näin on käynyt, yleensä se näkyy väkisinkin työn jäljessä, ellei tarkoituksella pane vastaan.

En yleistä. Näin asiat näkee yhden sarjakuvia julkaisevan lehden päätoimittaja.  Grin
« Viimeksi muokattu: 02.02.2006, klo 14:43:19 kirjoittanut Jari Lehtinen » tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: