Tuukka: Mitä? Mitä? Mitä? Jukan kanssa ihmeteltiin että mihinkäs ne Tuukka ja Solja hävisivät? Heitettiinkö teidät oikeasti ULOS?!
Jaa. Mitäs minä taas sanoisin reissusta. Jos olin pirtsakkana lähtiessäni töistä niin Lahteen tultuani olin taas ihan seis. Kuten jo 5 vuotta lempisanontani on Tappavaa Asetta mukaellen totuudenmukaisesti ollut: I'm too old for this s**t
Huono peruskunto kai.
Mutta se siitä negatiivisuudesta joka johtui vain ja ainoastaan henkilön huonosta staminasta, sitten niihin positiivisiin seikkoihin:
a) Löysin sateesta ja tuulesta huolimatta sinne "Kymäriin" vaikken olisi ikinä uskonut suuntavasitoni kun on kuin sokealla sialla.
b) Arpajaisissa saamani Jupun mainio Värityskirja on ihan aarre! Tykkäsin jutuista kovasti, löysin suorastaan elämänfilosofisia ulottuuvuuksia. Kiitos! Jupu on nero.
c) Kiva kun kaikki jaksoivat raahata (kuvainnollisesti) minuakin perässään paikasta toiseen vaikka multa alkoi jäämään tuoppeja ja pulloja juomatta koska en pysynyt tahdissa mukana vaikka koitin jopa säännöstellä etten ottaisi kovin paljon alkomahoolia. Etenkin Dublinissa olin jo ihan kanttuvei, hyvä kun silmät pysyivät auki ja aivot eivät valuneet korvista ulos.
d) Mari, siis Jupun toveri, osoittautui jo ensisilmäyksellä mukavaksi naiseksi ja myös ensisilmäyksellä kun alkoi ehdotella kädenvääntöä, tiesin etten voisi voittaa. Vaikken enää ole niin heikkopeikko kuin vielä 15-vuotiaana nulikkana niin en ole julmetun vahvakaan ja en myöskään oikein osaa vääntää kättä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka kauan olisimme voineet pysyä siinä pattitilanteessa...tunteja...päiviä...v
iikkoja???
e) Koska olin koko loppuillan myös huolissani miten pääsen kotiin tai missä nukun yöni (olen kyllä viettänyt öitä nuoruudessani mm. rakennustyömailla mutta se ei enää houkuttele vanhaa miesparkaa, alkaa luut kolottamaan) olin enemmän kuin tyytyväinen että Jukka oli vielä viimeisenä jäljellä ja antoi sohvapaikan (olenko jo kertonut täällä hienosta sohva-arvostelukirjastani jota olen suunnitellut?) ja aamulla häivyin hemmetin kylymään Lahden aamu-usvaan (samaa usvaa oli myös pääkopassani) ja tein vielä vallan mainion Lahden divarikierroksen vaikka sarjakuvien osalta löydöksi jäikin vain vanha Mafalda-sarjis niin kirjoja löytyi KYMMENEN halvalla!
Hmmm...Kymiksessä osa porukasta oli aivan tuikituntemattomia ja taisivat olla hieman ymmyrkäisillään mikä mies se minä olin myöskin, hehheh...etenkin kun pääni oli jo silloin sumussa ja yritin skitsofreenisesti seurata mitä vasemmalla puolellani olevat stadilaiset ja oikealla puolellani olevat lahtelaiset (+ Tuukka) hölisivät. Lopputulos oli aika selvä; totaalinen kakofonia jossa jäi kummatkin keskustelut hämärän peittoon.
Joka tapauksessa, mielenkiintoinen iltapuhde, täytyy vain seuraavan kerran koittaa olla skarpimpana.