Photoshop on tietenkin se teollisuusstandardi, jonka pariin yleensä aina (ammattimaisessa) työnkulussa päädytään.
Yksi tärkeä photarin ominaisuus on joustava työnkulku ja skriptattavuus. Isompia skannaus-, väritys- ja CMYK-muunnosurakoita varten voi tehdä esim. rutiineja nopeuttavia actioneita ja dropletteja. Tiedostonhallinta on myös tehokasta. Ohjelmistoyhteensopivuus ja tarkka värinhallinta on takuulla aivan omaa luokkaansa, mikään opensource-softa ei yllä samaan. Ammattimaisessa työskentelyssä nopeus, joustavuus ja tehokkuus ovat valttia, ja vaikka esim. Painterilla saa helposti näyttävää, persoonallista jälkeä, on se kuitenkin mielestäni hieman kömpelö sarjatuotantomaisessa työskentelyssä.
Painter on omalla suosikkilistalla myös, vaikkakin vanhalla koneella värittäminen käy tuskallisen hitaasti. Joten kuumaa rautaa alle, ettei tule itku. Samaa mieltä JJ Naasin kanssa, että kasiversio sisältää bugeja ja epäloogisuuksia. Ysi taasen on hieno työkalu, wacom-tunnokkuudessa omaa luokkaansa.
Sietää tässä mainita varmaankin myös vektorigrafiikan puolelta Illustrator ja Flash. Illustratoria käytän itse paljon photarin rinnalla kuvantekemisen jokaisessa vaiheessa. Joihinkin hommiin vektorigrafiikka vain toimii paremmin. Flashista en itse asiassa pidä ollenkaan, mutta jotkut omaksuvat sen logiikan helposti ja saavat aikaan hienoa jälkeä, softa tosin asettaa samalla isoja tyylillisiä rajoituksia.
Vektoreita käytetään nykyään huomattavasti vähemmän väritykseen kuin männävuosina, koska perustietokoneillakin on mahdollista pyörittää useasatamegaisia bitmap-tiedostoja ja toisaalta useimmille pikselityöskentely on helpommin lähestyttävää kuin kiemurainen vektorigrafiikka. Lopputuloksissa on eroa, mutta vektorit taipuvat nykyään yllättävän moneen.