Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1959 / 100 – Välskärin kertomuksia (03.03.2018 klo 22:57:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
16.07.2018, klo 21:34:52

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
465366 viestiä 10336 aihetta kirjoittanut 7292 jäsentä. Uusin jäsen: juhop
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Kauhistuttaako kauhu sarjakuvissa?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 6 7 8 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kauhistuttaako kauhu sarjakuvissa?  (Luettu 44631 kertaa)
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 411



« Vastaus #30 : 15.05.2006, klo 19:01:51 »

DC:n kauhusarjakuvia 70-luvulta olen lukenut viime aikoina. Nehän ovat paljon parempia kuin olin kuvitellut ja mitä muistelin KAUHU-lehdessä olleen.

Varsinkin Ghosts-lehti on aika karmiva. Kummitukset ovat paljon pelottavampia kuin vampyyrit ja ihmissudet. Samoin noidat: Witching Hour -lehti on myös kova, vaikka nuo noidat ovat lähinnä "emäntinä".

Nykyisin saatavilla: Showcase presents: House of Mystery.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 806


« Vastaus #31 : 15.05.2006, klo 19:28:37 »

DCn lisäksi kannattaa tutustua Dark Horsen ja IDWn tarjontaan nykyisellään.
Synkeän hepan riveistä löytyy ihan ansiokkaita leirinuotioihmisiä.
Kauhun kohdalla nämä anglopuolen kaverit pärjäävät melko hyvin. Kirjoittajista eritoten Brian Azzarello ja Steve Niles. Varauksin Mike Carey.
Ellis ja Ennis myös jos malttavat pitää egonsa aisoissa. Molempien Hellblazer-kausia voi silti suositella.
Ne joille manga ei ole yhtä kuin itse kauhu, voisi ehkä suositella Spiral-sarjaa tai mainittua Domua.
Osa näistäkin sortuu kyllä sinällään ihan viihdyttävään toimintakauhuun.
Dylan Dog ja Dampyr puolestaan ovat tehneet ekskursioita todellisuuden ikävämmälle puolelle kieltämättä toisinaan vaihtelevin menestyksin, mutta häviämättä tunnelmassa vähääkään.
Dylanissa on myös muutama metakauhusarjakuva, joiden selittäminen ei vie tehoja, mutta ei kyllä ihan luonnistukaan. Sarjakuvaa jota lukiessa sarjakuva lukee sinua? Jotain minkä Nietzsche, Kafka ja Lovecraft kirjoittivat nappaillessaan LSDtä.
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 411



« Vastaus #32 : 15.05.2006, klo 21:17:48 »

Steve Nilesiä kehuinkin taannoin. Mutta aika erilaista on nykykauhu 70-lukuun verrattuna.

Ghosts värisyttää, Steve Niles kääntää vatsaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Myös 60-70-luvun vaihteen Gold Key -kauhulehdet olivat yllättäen aika hyviä. Semmoista hillittyä kauhua. Ripley's Beleive Or Not ja Boris Karloff's Mystery Tales tai jotain sinne päin. Piirrosjälki nyt noissa oli mitä oli, mutta muutamat "tositapahtumiin" perustuvat kummitusjutut onnistuivat tulemaan uniini.
« Viimeksi muokattu: 15.05.2006, klo 21:20:59 kirjoittanut Surfin Joe » tallennettu

Chemo
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 641



« Vastaus #33 : 16.05.2006, klo 17:34:27 »

Mäkään en ole koskaan saanut kovin vahvoja kauhukokemuksia sarjakuvista. En edes skidinä kun lueskelin Shokkeja. Eihän niitä silloin samanlaisena campina nähnyt kuin nyt - jotenkin jännän cooleja ne olivat - mutta eivät pelottavia.

Tai se nyt oli tietyntyyppinen kauhukokemus kun ekan kerran luin Mausin.
tallennettu

Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän.
Matti Karjalainen
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 969


Friendly Neighborhood Librarian


« Vastaus #34 : 16.05.2006, klo 22:29:51 »

Enpä voi sanoa kauhistuneeni koskaan mistään sarjakuvasta aikuisiällä, joskin muutamat Hellblazer- ja Sandman -tarinat ovat tehneet jonkinlaisen vaikutuksen tunnelmallaan. Sen sijaan joku Dampyr ei ole siinä toistaiseksi onnistunut.

Sarjakuva ei ehkä ole paras väline herättämään kauhuntunteita, ja osittain syynä voi olla myös jonkinasteinen turtuminen. Lapsena juttu olikin vähän toisin...

Ylimääräisiä vilunväreitä aiheutti muun muassa Ericin "Suden poika" -albumi. Kaksi Tetfol-tarinaa sisältäneen albumin ihmissusi-kertomus sai näkemään painajaisia, mutta samalla se oli omalta osaltaan herättämässä näihin päiviin asti elänyttä kiinnostusta kauhuun.

Nolompi tapaus lapsuusvuosilta on sitten Anu ja Antti -sarjakuva "Paholaisen solmuke", joka pisti myös allekirjoittaneelta yöunia sekaisin. Anuissa ja Anteissa oli muistaakseni myös muitakin paholaiskuvaston kanssa flirttailevia tarinoita: ainakin jossakin Koikkalainen taisi myydä sielunsa, jotta voisi kerätä maallista hyvää itselleen. Aika Constantine-osastolla siis liikuttiin!

Shokki-aikana (-73?) ilmestyi ainakin yksi isokokoinen albumi parhaita EC-juttuja, nimeltään Jättikauhukirja tai mikä lie.

Kyseinen kirja osui vastaan eräässä täkäläisessä antikvariaatissa, jossa sitä kaupiteltiin 20 euron käypään hintaan, mutta jätin sen kuitenkin hyllyyn. Nyt harmittaa vähän.
tallennettu

"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 806


« Vastaus #35 : 17.05.2006, klo 09:52:15 »

Enpä voi sanoa kauhistuneeni koskaan mistään sarjakuvasta aikuisiällä,

Sarjakuva ei ehkä ole paras väline herättämään kauhuntunteita, ja osittain syynä voi olla myös jonkinasteinen turtuminen. Lapsena juttu olikin vähän toisin...


Eri ihmisille toimivat eri asiat. Niin kauhukirjoja, -elokuvia kuin sarjakuviakin harrastavat eivät saa samanlaisia säväreitä kuin nuorempana. Silti hakeudutaan etsimään samaa voimakasta tunnelmaa tai mitä kauhultaan etsiikään.
Monelle kauhu on vain väline tehdä oikeista peloista ja uhista helpommin käsiteltäviä.
Ennenkuin siirryn suunnattoman pitkään ja pitkäveteiseen kauhun sisäänrakennetun allegorisoinnin, zombien ja sosiaalisen eriarvoisuuden ja vampyyrien seksuaalisuuden ilmentymän luentoon, sanotaan selkokielellä itsestäänselvyys.
Kauhu harvoin pelottaa aidosti missään muodossa lajityyppinä. Ilmentyessään oman lajityyppinsä ulkopuolella, esim.dokumenteissa, asia on eri.
Parhaiten sarjakuvissakin kauhu toimii kun sitä ei odota. Vertaukseni tulee elokuvista eikä siten ole paras mahdollinen. Olimme elokuvissa ensi-illassa katsomassa From dusk till dawn- Hämärästä aamunkoittoon elokuvaa.
Nyt spoilaan juonta, enin osa yleisöä luuli tulleensa katsomaan uusnoir- Tarantino-elokuvaa ja istui aika tyytyväisenä Titty Twister baariin asti.
Sitten elokuva loikkasi genrestä toiseen ryminällä. Loppu olikin sitten jotankuinkin vain  toimintaa, mutta tuo elokuvan nähneille tuttu kohtaus oli vaikuttava.
Ihmiset hyppäsivät tuoleilta, huusivat ja kyllä pari itki. Monet lähtivät kesken pois, koska elokuvantekijät olivat törkeästi rikkoneet luottamussuhteen heihin.
He olivat tulleet katsomaan rikoselokuvaa ja sitten kesken kaiken säännöt muuttuvat. Toki tämä on enemmän pelko ja järkytysreaktio, mutta täysin sovellettavissa sarjakuviin.
Toisissa ketjuissa ja McCloudin erinomaisessa sarjakuva-näkymätön taide- teoksessa painotetaan miten piirrettyyn kuvaan, eritoten pelkistettyyn samaistuu enemmän.

Pitäisikö kauhuharrastajien nyt sitten agitoida Tinttien ja Asterixien perillisiä shokeeraamaan lapsia ja lapsenmielisiä? Rikkomaan luottamus?
Vähän riskialtis veto, mutta uskallan väittää että oli kyseessä Tintti tai Aku Ankka niin tavallisessa seikkailussa siirtyminen oikeaan ja säälimättömään kauhuun, oli se sitten värisyttävää tai vatsaa kääntävää, repisi aikuiseltakin aidon tunteen.
tallennettu
Rmäki
Vieras
« Vastaus #36 : 17.05.2006, klo 10:34:12 »

Minä kanssa! Luin 70-luvulla kaiken mustavalkoisen kauhusarjakuvan mitä Semic ulos pukkasi, ja kyllä ne ainakin jossakin määrin pelottivat silloin - ei ehkä niinkään elokuvamaisella "pöö"-tavalla, vaan eniten tarinoissa hirvittivät huikean nihilistiset visiot (vaikkapa Apinoiden planeetta -lehti ja Shokin "Uhrien taru") sekä monien päähenkilöiden karut kohtalot (Moenchin kirjoittamat "Frankenstein"-jaksot). Muistakaapa, että tähän aikaan ei vastaavaa nähnyt elokuvissa tai missään tietsikkapeleissä, ja kauhuromaanejakaan ei juuri suomeksi julkaistu.
Usein sitä vieläkin ihmettelee, kuinka rankkoja monet noista jutuista olivat: kyllä Shokin viimeisistä vuosikerroista on tahaton "camp"-meno aika kaukana. Eri asia tietty, olivatko kaikki sarjat loppuviimein hyviä vai huonoja, mutta kyllä kauhua sarjakuvissa voi aikaansaada, sarjakuvan ehdoilla tietty.
Rmäki
tallennettu
wilpå
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 135



« Vastaus #37 : 24.05.2006, klo 15:05:53 »

Komppaan ylempänä olevaa kirjoitusta. Äitini kielsi minulta joskus -80 luvun alkupuolella kaikki kauhu-sarjakuvat kun painajaisista ei meinannut tulla loppua. Pahiten jäi kummittelemaan muistaakseni 9 -74 nrossa ollut tarina perhosten keräilijästä ja tämän lopusta (siis  shokki lehdestä puhun) Ai perkele kun kuumotti. Nyttemmin olen hommannut kaikki shokit ja draculat ja tänä pänä ne lähinnä hymähdyttävät (eikä vähintään painojälkensä ja paperi laatunsa vuoksi) mutta ennen kaikkea kyllä viihdyttävät silti. EC-comicsit hommasin myös ja kyllä ne warrenin tuotokset pieksevät kaikilla osa-alueilla. PS. kivikasvojen lepakko-linna uusinnaksi MERKITYN ohella!!
tallennettu
jani_k
Uusi jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 25



« Vastaus #38 : 06.06.2006, klo 10:42:58 »

Itselleni parhaiten mieleen jäänyt pelottava sarjis on se (Kalmassa?) julkaistu Doom Patrol-tarina, missä on ne kraattarit. Tähän tosin saattoi olla syynä traumaattiset varhaismuistot Jörö-Jukan parissa. Toinen pelottava kokemus oli aikanaan Arkham Asylum. Yleensäkin sanoisin että omalla kohdallani toimii parhaiten pitkät tarinat, joissa on kauhuelementtejä, ei niinkään EC-tyyppiset säikäyttelyjutut.
tallennettu

Imagination will often carry us to worlds that never were. But without it we go nowhere. - Carl Sagan
Kivik
Paha Kissa
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 897



« Vastaus #39 : 06.06.2006, klo 15:02:53 »

Minulla nousi oikeasti tukka päässä lukiessani "Helvetistä" (Moore - Campbell) teoksen sitä kohtausta, jossa Viiltäjä jonkinasteisessa psykoosissa itse kauhistuu nähdessään tulevaisuuteen (ihmisiä toimistossa jne.) ja tähän liittyen se kohtaus, jossa televisiota katseleva lontoolainen vilkaisee ikkunaa kohti ja näkee siellä Viiltäjän - ja Viiltäjä televisionkatselijan. (Näin se muistaakseni meni). Tuosta syntyi sellainen efekti, että kauhistuin aivan oikeasti...
tallennettu

"Sata taiteilijaa aikoo kiertää kymmenen päivää ympäri maata puhumassa rauhan puolesta. Jos siinä junassa säilyy rauha ja kaikki sata tulevat elävinä takaisin,ei kenenkään pitäisi enää epäillä rauhan mahdollisuutta."
(Henrik Tikkanen:Henrikinkatu)
Rmäki
Vieras
« Vastaus #40 : 06.06.2006, klo 15:42:16 »

Jaa, juolahtihan tässä vielä mieleen Chris Waren eka ACME. Muistan kuin Mannisen Pekka sen mulle lainasi ja totesi, että "tämä on pahempaa kuin mikään kauhu ikinä". Oikeassa oli.
Rmäki
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 806


« Vastaus #41 : 07.06.2006, klo 18:05:57 »

Yksi nykysarjakuvakauhun merkkiteos on Robert kirkmanin kirjoittama Walking Dead.
Kuvittajina aliarvostetut Charlie Adlard ja Tony Moore.

Tässä kauhu ei synny zombien ampumisesta ja verellä läträämisestä. Se tulee ihmisen tyhmyydestä ja kuoleman (tarpeettoman sellaisen) vääjäämättömyydestä. Voimakas tunnelma ja vankka käsikirjoitus.
tallennettu
Sil5i
Vieras
« Vastaus #42 : 07.06.2006, klo 18:59:51 »

Jokseenkin tuntuu, että tästä ketjusta voisi kikkailla myös kysymyksen: "Kauhistututtaako hevimusa musiikissa?" Smiley

Itse tykkään lukea "kauhua" sarjakuvissa, koska se on usein niin mielikuvituksellista ja erilaisiin hahmoihin perustuvaa. En hae niinkään pelon tuntua vaan sitä kihelmöivää mielihyvän tunnetta ohimoissa kun ymmärtää mitä käsikirjoittaja yrittää viestittää tarinallaan. Kuten esim. pahan niittaa aina joku vieläkin pahempi, hörhöt vastaan toiset hörhöt, Constantine heittää läppää masentuneiden demoneiden kanssa, pappi ja vamppyyri on the road jnejnejne.

...Ei, ei kauhistuta ei, mutta jotain paljon parempaa.
tallennettu
Lind JR.
oikee meka agtiivi.
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 194


"omapa on mielipiteeni."©


« Vastaus #43 : 08.06.2006, klo 10:19:34 »

ei ehkä kauhistuta mutta jännittää enemmän kuin korkkareissa. sitä paitsi ideat ovat usein parempia kuin nykyajan kauhuelokuvissa.
tallennettu

miksi minä aina sanon viimeisen sanan keskusteluissa?
dErasmus
Afrodude
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 245


KiKii!


« Vastaus #44 : 09.06.2006, klo 00:12:44 »

En tiedä, joissakin mangasarjoissa on tietyllä tekniikalla tehtynä noussut iho kananlihalle...tietenkin aivan väärissä kohdissa (esim. säikähdin NGE:n ykkösosassa, missä se wobotti tuli usvasta...olen omituinen, en sitä kiellä).
Ehkä se tarinan rytmitys on pahin ongelma; se, että jotain haluaa pelkää, vaatii hieman aikaa, ainakin jos kyseessä ei ole liikkuva kuva. Kirjaankin pitää keskittyä ja sekin vie oman aikansa siinä luettaessa ja aika usein oon huomannut puutteita niin sanotuissa "hengähdystauoissa". Niiden kanssa kikkailemalla varmasti saisi aikaan aikuisten oikeesti pelottavia kohtauksia.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 6 7 8 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: