Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Talvisodan taistelu (10.10.2017 klo 09:28:10)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
21.10.2017, klo 22:28:45

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459830 viestiä 10206 aihetta kirjoittanut 7204 jäsentä. Uusin jäsen: LariP
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia
| | |-+  Kauhistuttaako kauhu sarjakuvissa?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 8 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kauhistuttaako kauhu sarjakuvissa?  (Luettu 38511 kertaa)
Red Clay
Vieras
« Vastaus #15 : 05.12.2003, klo 08:37:29 »

Kauhuelokuvat herättävät pelontunteen useimmiten tunnelmansa avulla, ei hirviöillä tai kauheilla tapahtumilla. Pitää myös muistaa, että kauhuelokuvien budjetit ovat usein hyvin rajalliset, minkä vuoksi hirvöistä ja pelottavista asioista voidaan vain vihjata, niitä ei voida kokonaan näyttää... ettei katsoja huomaa niiden olevan pelkkää lateksia ja paperimassaa.

Sarjakuvassa rajoituksia ei ole, hirviö voidaan tuoda kokonaan esiin. Mutta silloinhan se ei juuri toimi, koska mitään ei jää mielikuvituksen varaan.

Kauhusarjakuvakin kyllä toimii, jos siinä käytetään sellaisia visuaalisia keinoja mitä elokuvakin käyttää. Monet kauhuelokuvat ovat ainakin minusta kahta kauheampia jos ottaa äänet pois (monet mykkäelokuvat, kuten Nosferatu, ovat oikein erityisen pelottavia). Mutta suurin osa kauhusarjakuvasta on amerikkalaista ja amerikkalainen sarjakuva nojaa supersankariperinteeseen, jossa tapana on aina näyttää mitä vastaan taistellaan, joten siellä aina tuodaan ne hirviöt selkeästi esiin.

Eurooppalaisessa vaihtoehtosarjakuvassa jotkut tekijät, jotka eivät sinänsä tee kauhusarjakuvaa, hallitsevat kyllä kauhuelokuvistakin tutun tunnelmapitoisen kuvakielen. Mutta eiväthän ne sitten taas välttämättä pidä kauhua kertomisen arvoisena genrenä.
tallennettu
Wilpuri
Vellihousu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 289


Jaa kuka?


« Vastaus #16 : 05.12.2003, klo 09:16:34 »

Katsuhiro Otomon Domu onnistuu pelottamaan minua jänskällä alkupuolellaan. Loppu on turboahdettua mättöä, joka ei enää pelota, mutta tuskin sen on tarkoituskaan.

Eivät sarjakuvat kyllä toimi lähellekään elokuvan veroisesti kauhun luomisessa. Esim. Dark Waterissa jännitin ihan tolkuttomasti, vaikka kuvassa oli vain japanilainen nainen puhelimessa. Säikähdin ihan tolkuttomasti, kun punainen pikkutytön käsilaukku löytyy talon katolta. Ei tuollaiset onnistu sarjakuvissa... eikä kyllä monelta elokuvaohjaajaltakaan.

Täytyy toki ottaa huomioon sekin, että ihmiset pelkäävät eri asioita. Esim. mainitsemani Dark Water on omasta mielestäni aivan hillittömän pelottava, mutta suuri osa pitää sitä vain tylsänä. Toisaalta he voivat jännittää jotain sirpinheiluttajaa, mutta minä taas haukottelen...
tallennettu

"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern
kalmakoura
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 115



« Vastaus #17 : 05.12.2003, klo 10:08:24 »

doom patrol  pelotti aikoinaan ja vähän kyllä vielläkin  varsinkin pahikset saksimiehet ja red jack.
tallennettu
Izzy
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 108


iip


« Vastaus #18 : 05.12.2003, klo 10:42:02 »

Sandmanin Season of Mistsin koulutarina sai minussakin kylmiä väreitä aikaan. Eniten varmaankin sen takia, että meininki meni sen verran sairaaksi ja ahdistavaksikin.

Pienempänä olen takuulla pelännyt sarjakuvia enemmän (varsinkin niitä, joissa joltain puuttui pää). Disneyn Hiidenpata-sarjisversiosta tykkäsin (ja tykkään) paljon, sitä pelkäsin "silleen mukavasti".

Nykyään varsinaisille kauhusarjakuville tulee kai lähinnä hymyiltyä hyväntahtoisesti. Helpompi on jännittää, varsinkin jos tarina on hyvä. Sarjakuvan on mentävä aika hämäräksi tai suorastaan synkäksi, jotta se tosiaan pelottaisi (minua).

Osaisivatkohan japanilaiset homman tässäkin tapauksessa? Grin
« Viimeksi muokattu: 05.12.2003, klo 10:45:55 kirjoittanut Izzy » tallennettu

What? No! We can't stop here! This is Bat Country!
VesaK
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 277


Onpa tässä outo juttu.


« Vastaus #19 : 05.12.2003, klo 13:30:46 »

Niin, ja Raymond Briggsin klassikko "Minne tuuli kuljettaa" varsinkin "Herrasmies Jimin" jälkeen luettuna on vähintäänkin ahdistava, jos ei varsinaista kauhua onnistu herättämään.
tallennettu

“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama
Leo
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 304



« Vastaus #20 : 05.12.2003, klo 13:45:21 »

Kyllä kauhu varmasti sarjakuvassa onnistuu - kukaan ei vain ole kokeillut sitä oikeilla keinoilla. Vai onko joku tehnyt nimenomaan sarjakuvakauhua ja onnitunut siinä? Valaiskaa minua, sillä itse en tiedä tästä mitään...
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 732



« Vastaus #21 : 05.12.2003, klo 19:40:32 »

Kyllä kauhu varmasti sarjakuvassa onnistuu - kukaan ei vain ole kokeillut sitä oikeilla keinoilla. Vai onko joku tehnyt nimenomaan sarjakuvakauhua ja onnitunut siinä? Valaiskaa minua, sillä itse en tiedä tästä mitään...

Leo Lehtinen: Graham Ingels ja kuinka hän toimii.

Minua on pelottanut EC tähän ikään (40) asti ja jos väitätte Epun kanssa että Bart Simpsonin tyyliin että että kesyä on, niin jutellaan lisää.
tallennettu

Leo
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 304



« Vastaus #22 : 05.12.2003, klo 19:46:26 »

En väitä että kesyä olisi... Sarjakuvatietämykseni on vain niin suppea että se jää lähinnä Aku Ankan piiriin (jos ei lasketa "Suuri Kupla" -ohjelman kysymyksiä joihin KAIKKI tietävät aina vastaukset) enkä ole kuunaan lukenut kauhusarjakuvia. Oikein keinoin kauhun herättäminen onnistuu, mutta kuten jo mainitsin sen ongelma on se että seuraavaan ruutuun voi jo ennalta kurkistaa ja kun se näyttää liian karmealta niin hypätään samantien pari sivuakin yli... Tosin siinähän meni koko hauskuus Sad

tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 980


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #23 : 05.12.2003, klo 20:26:06 »

Vähän, hyvin vähän on oikeasti kauhistuttavaa sarjakuvaa. Siihen jo vaikuttaa se että siitä heti näkee että sehän on piirrettyä, mitäs pelkäämistä sinä on. Vaatii piirtäjältä huimia taitoja, että se unohtuu ja tarinaan sukeltaa siten että se alkaa todella elää. Lapsena sarjakuvista kauhistuminen oli helpompaa, Barksin Koralliluolan kummitus ja Vanhan linnan luurankovarjo pelottivat, ja aika vaikuttavia nuo ovat vieläkin. Samoin kävi Shokin juttujen kanssa (vaikka niitä en niin paljon lukenutkaan), nyt nuo toimivat enempi camp-arvojensa pohjalta. Hauskaa kökköä, tahattomasti hauskaa. Osa EC:n jutuista oli ihan tahallisestikin hauskoja, mutta niitä en lapsena saanut lukeakseni, ensimmäisethän suomennettiinkin vasta kun olin jo aikuinen. :-(
Mutta voihan niistä silti nauttia. Hauskoja ne ovat. Mutta on ne jo vähän vanhentuneita, ja tekstillä kuormitettuja. Silti niistä pidän kyllä. Hirtehishumöörinsä ja taitavien kuvitusten ynnä nokkeluuksien vuoksi.
Enemmän sarjakuva voi tuottaa jonkinlaisia fiiliksiä kuin puhdasta kauhua tai pelkoa tai inhoa. Jonkun epämääräisen tunnelman takaraivoon. Silloinkin kuvittajalta vaaditaan paljon. Kuvittajahan sen tarinan lopulta kertoo, ei käsikirjoittaja: kuvittaja on kuin vitsinkertoja, juttu toimii jos sen osaa oikein kertoa. Kuvittaja valitsee kuvakulmat, hahmojen ilmeet ja eleet, valot ja varjot, rytmittää kerrontaa, päättää niin monesta kerronnallisesta asiasta, että hänestä on lopulta kiinni, minkälaisen tunnelman tarina luo lukijan päähän.
Paljon mustaa käyttävä Charles Burns on yksi joka on onnistunut luomaan hyviä fiilareita, valitettavasti hänen kauhutarinansa ovat jääneet suomentamatta (mikä yllätys).

Timo
tallennettu

Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 7 999



« Vastaus #24 : 05.12.2003, klo 21:15:17 »

Osa EC:n jutuista oli ihan tahallisestikin hauskoja, mutta niitä en lapsena saanut lukeakseni, ensimmäisethän suomennettiinkin vasta kun olin jo aikuinen. :-(

Shokki-aikana (-73?) ilmestyi ainakin yksi isokokoinen albumi parhaita EC-juttuja, nimeltään Jättikauhukirja tai mikä lie. Osa komian albumin jutuista uusittiin myöhemmin Verta ja väristyksissä. Siinä kirjassa oli jopa ruotsalaisen (muistaakseni) toimittajan esipuhe ja tekijöiden esittelyt. EC-kauhu kolahti kunnolla kun luin ko. julkaisun.
tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 980


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #25 : 05.12.2003, klo 23:22:47 »

Shokki-aikana (-73?) ilmestyi ainakin yksi isokokoinen albumi parhaita EC-juttuja,

Joo!! Tuon unohdin kokonaan!! Onhan mulla tuo, mutta jostain syystä en aikanaan tiennytkään koko kirjasta. Ihan vasta jotain kymmenisen (alle) vuotta sitten sen ostin kun halvalla löysin. Hyvä opus!

Timo
tallennettu

Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 732



« Vastaus #26 : 06.12.2003, klo 08:17:50 »

Jätti KAUHU kirja, 15 hirmuhistorian karmaisevinta kertomusta. Kustannus Oy Williams, ISBN 91-31-00196-3

Vuosilukua ei ole ja se hajoaa käsiin. Muistaakseni 30 vuotta on tuo ollut hyllyssä.

EC-kokoelmani on 80-90-luvun uusintapainoslehtiä
tallennettu

Otto Sinisalo
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 312



« Vastaus #27 : 11.12.2003, klo 16:34:12 »

Okei, kommentoin yhteenvedonomaisesti vastineita.

Lapsuuden kokemuksista: Lapset nyt pelkäävät vaikka aidan seivästä. Pienempänä Snake Eyesin kasvojen paljastaminen G.I.Joessa oli minulle kovin kauhujuttu. Mutta entäs aikuisena?

Japanista: On todennäköistä, että mangatekijät ovat onnistuneet paremmin kauhusarjakuvassa, koska Keltainen Mies onnistuu säännöstään länsimaisia kollegoitaan paremmin kaikessa, paitsi koherenteissa loppuratkaisuissa, jotka eivät sisällä valkoista, puhdistavaa räjähdystä. Gyo sekä Uzumaki ovat kuulemma hyviä genreteoksia. Domu ei tee minulle mitään.

Gaiman: Blah, blah, blah: NEIL: pää kiinni, ja anna piirtäjän piirtää välillä. Hänen tarinansa ovat hyviä, mutta sellaisella älyllisen etäisellä tavalla. Tai niin minä ne luen.

Miksei toimisi? kysyneille: Syistä, jotka luettelin 1. viestissä.

Eksistentialistinen kauhu: Kyllä, sarjakuva voi aiheuttaa vaivaantuneen, ahdistuneen tai muuten ikävän tunteen, se on totta. Mutta kauhistuttaa? Sitä paitsi, olen ohjelmistosuunnittelija. Jokainen päivä on minulle eksistentialista kauhua.
tallennettu

Otto Sinisalo
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 312



« Vastaus #28 : 11.12.2003, klo 16:41:07 »

Ai niin, tietysti: kiitos vastanneille.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 653


« Vastaus #29 : 15.05.2006, klo 17:42:15 »

Pakko vastata kun kerran löysin tämän ketjun.
Kauhu toimii samalla tavalla sarjakuvissa kuin kirjoissa ja elokuvissakin: aivan liian harvoin.
Useimmat rajaavat kauhusarjakuvan automaattisesti kategoriaan vasemmalla kädellä tekaistua roskaa. Verta ja suolenpätkiä ja muutama hirviö ja siinä se.
Toki tätä tietä on helppo kulkea, mutta se on sama kuin elokuvissa. Nopea, äkillinen PÖÖ säikäyttää. Säikähdät, naurahdat ja siinä se.
Kauhu ja huumori ovat, paitsi sukulaisia, myös vaikeimpia taiteen lajeja.
Kauhun ei tarvitse olla yliluonnollista. Hirviöitä tai magiaa ei tarvita, ainoastaan vääryys. Kauhun peruselementti on vääjäämätön vääryys. Se että jokin mitä ei saisi/pitäisi tapahtua tapahtuu. Tämän pystyy toteuttamaan useammassa eri mediassa.
Yksittäisiä sarjoja on lukuisia, joista monia mainittu tässä ketjussa. Ilahduttavaa nähdä ECn klassikoiden ystäviä. Tällä hetkellä onnistuneimmat kauhusarjat ovat italialaiset Dampyr ja Dylan Dog sekä brittiläinen jenkkilehti Hellblazer.
Vaikka kaikissa on ollut hyvinkin vaihtelevia tarinoita on yleinen taso korkea.
Huomion arvoista on että kaikissa kolmessa sarjassa tämä vääjäämättömyys ja vääryys kuoriutuu hitaasti kerros kerrokselta. Lukija tietää ettei kukaan heistä, Harlan, Dylan tai John tule päättämään päiviään ystävien ympäröimänä ja rakastettuna.
Itse asiassa lukijan tekisi mieli kertoa monelle sarjakuvahahmolle, kuinka heidän kannattaisi pysyä mainituista herroista erossa.
Eikä kuolema ole näissä suinkaan se synkin ja ikävin kohtalo.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 8 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: