Roope-setä -lehti

[Dennis]

Vuoden paras Roope tähän mennessä, hyvää matskua paljon.

[Timo Ronkainen]

Tässä Roopessa oli joskus haikailemani Salvador Dalí -tarina. Hienoa. Kunhan nyt pian sen tässä kohta luen, niin kassotaan sitten, oliko hieno oikeasti 

Timo

[KaiketsuZ]

Oli kyllä melkoinen yllätys löytää perjantaina kaupan hyllyltä kirkkaan oransilla kannella varustettu Roope-setä, jonka kannessa on Mikin, Akun ja Hessun varhaisversiot ja alla teksti "Surrealistinen matka kohtaloon". Erottui tarjonnasta, lievästi sanottuna.

Dali-tarina oli taiteen ja värityksen puolesta aivan uskomattoman hieno. Tarina hukkasi osan potentiaalistaan ja oli turhan lyhyt, mutta todella mielenkiintoinen juttu kuitenkin.

Castyn kirjoittama Mikki-juttu Nefaustuksen saari olikin sitten ihastuttavassa vanhanaikasuudessaan täyden kympin kamaa. Cavazzanokin oli intoutunut pistämään parastaan erityisesti ilmeiden osalta, esim. Mikin ilme sivun 28 keskipaneelissa tai sivun 30 viimeinen kuva. Lisäksi mukana olivat vanhoista suosikeista oven sisään ampuminen konepistoolilla ja itsemurhavitsi. Tällaisia tarinoita kun saisi lukea useammin.

Kolmoisvuoren salaisuus oli vähän väärässä paikassa, koska nyt lehdessä matkataan salaiselle saarelle kahdessa jutussa peräkkäin. Turhan jumittava juttu olisi ollut ok jossain toisessa numerossa, nyt se jäi täysin Castyn jalkoihin. Painojälki ei ollut parasta.

Roopen nuoruudenseikkailu Nappikauppaa oli hauska loppukevennys, vaikka perustuikin westernkomedioissa moneen kertaan nähdyille jutuille.

Kokonaisuutena todella hyvä numero. Erityinen kiitos vielä Roope-sedän historian varmaan hienoimmasta kannesta.

[Timo Ronkainen]

Lehti antoi todella odottaa enemmän, mutta lähes kaikki jutut jäivät puolitiehen.
Salvador Dalí -tarina oli toki visuaalisesti kaunis, mutta moni mahdollisuus tosiaan jätettiin käyttämättä. Casty oli OK, mutta ei ihan parhaimmillaan, wanhan ajan sense of wonder jäi laimeaksi.

Timo

[kieroaasi]

Oli kyllä melkoinen yllätys löytää perjantaina kaupan hyllyltä kirkkaan oransilla kannella varustettu Roope-setä, jonka kannessa on Mikin, Akun ja Hessun varhaisversiot ja alla teksti "Surrealistinen matka kohtaloon". Erottui tarjonnasta, lievästi sanottuna.

Oli siis todella tarkoitettu räikeän oranssiksi, eikä ollut vain meidän yksittäinen virhepainos. Tuo oranssi oli nimittäin niin räikeä, että meidän keittiönpöydällä jossa tuore posti yleensä on, tämä kansi kirjaimelisesti häikäisi auringonvalossa. Toiveikkaana oletin että noin ruma väri täyty olla jossain suunnittelu ohjelmassa käytetty väliaikainen väri jollekin metallipantonelle tjsp. jota ei voi realistisesti tietokoneella näyttää.

En ole muistanut tätä kaupan lehti hyllystä etsiä, mutta ilmeisesti on valitettavasti hyväksyttävä suunnittelijan arviointi virhe kannen ulkonäöstä. Kamalin näkemäni painotuotteen kansi ikinä.

Nettiversiona väritys on vielä ihan siedettävä oranssi, ei loista läheskää yhtä häiritsevästi:
https://www.sanomakauppa.fi/is-bin/intershop.static/WFS/SMF-Kauppa-Site/SMF/fi_FI/medium/magazine/RS00_2015_04.jpg

[Dennis]

Uusin Roope on platinalehti. Esittelyssä Silvia Ziche,  yksi harvoista naispuolisista akkari-piirtäjistä.

Mukana on pitkä tarina: Kahden valtakunnan kronikat, jossa mukana mm Mikki ja Musta Pekka.

[Kahkonen]

Saako Ziche kaikki sekoilutarinat? Olipa taas kohellusta.

[Henendo]

Ziche-platinanumeroa ei voinut kuin ylistää. Toivotaan samaa syyskuussa Bottarolta.

http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/07/arvostelu-roope-seta-430.html

[KaiketsuZ]

En tykännyt Ziche-platinasta oikeastaan yhtään, vuoden ylivoimaisesti huonoin numero. Rokkikukkoilua-tarinan ensimmäinen käänne oli yllättävä ja kaikki käänteet sen jälkeen taas meni juuri niin kuin ne yleensä tällaisissa

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

aikamatkustustarinoissa

menee. Zichen liiotellut ilmeet olivat välillä suorastaan painajaismaisia.

Kahden järven valtakunnan kronikat, lähes 60-sivuinen Mikki-tarina, oli taiteen puolesta ihan jees mutta voi että, kuinka ennalta-arvattava tämäkin juttu oli. Olisi voinut tiivistää kolmannekseen kestostaan.

Hansu merirosvona oli jo lähtökohtaisesti huono idea ja vähemmän yllättäen vitsit olivat juuri sitä, mitä ne Hansu-tarinoissa aina on. "Kammoan vain yhtä asiaa - tyhjää ruokakomeroa." Hansu voisi oikeastaan jo kadota kokonaan kaikista Disney-julkaisuista.

Tässä Disney-sarjisten paralympialaisissa voittajaksi nousee siis Hessun "päivä tavaratalossa" -tyylinen tarina, joka ei sentään kuvittele itsestään liikoja ja ymmärtää loppua ajoissa (8 sivua). Huumori on välillä mukavan absurdia: "Löytyisikö kuminen kovakuoriainen, joka sanoo "kiitos", kun mä rapsutan sen niskaa?"

Seuraavaksi sitten taas lukukelpoinen numero?

[Henendo]

Tässä kuussa Ropsussa pari aarretta 1970-luvulta, tekijöinä Rodolfo Cimino ja Romano Scarpa sekä Jerry Siegel ja Massimo De Vita. Paketin täydentää Hessu reportterina -sarjan kolmas osa.

[Czaba]

Numero 8:ssa on taasen klassikkotavaraa:

Pezzin - Cavazzano: Roope-setä, Uhka avaruudesta, -70-luvun rakettitarina 36 s.

Cimino - Carpi: Roope-setä, hernetölkkihämäys, -4-rivinen, v.-62 vanhaa Carpia 20 s.

Macchetto - De Vita: Superhessu, Kaaos-turisti, 10 s.

Macchetto - Palazzi: Heshukka, katoavien tavaroiden arvoitus, 25 s.

[Henendo]

Numero 8:ssa on taasen klassikkotavaraa:

Pezzin - Cavazzano: Roope-setä, Uhka avaruudesta, -70-luvun rakettitarina 36 s.
[...]

Uhka avaruudesta yltää kärkisijoille jopa koko vuoden kohokohtia mietittäessä Disney-julkaisuissa ylipäätään. Muutenkin lehti oli sisällöltään mainio. Ensi kuun Luciano Bottaro -platinanumeroa odotellessa.

[Timo Ronkainen]

Jes. Tänään tuli Bottaro-numero! Hyvältä näyttää.
Ajatella että melkein ehdin haastatella miestä, oli jo muutamia kysymyksiä valmiina ja sitten tuli, ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä, tieto maestron kuolemasta.

Timo

[Henendo]

Jes. Tänään tuli Bottaro-numero! Hyvältä näyttää.

Ylistävä arvio Ankkalinnakkeessa. Täydellinen numero!

http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/10/arvostelu-roope-seta-433.html

[J Lehto]

Minä kyllä jossain määrin petyin
Roope-Sedän Bottaro-numeroon. Liikaa painoittui
myöhäistuotantoon. En tiedä millä perusteella
valintoja tehtiin, mutta onhan edelleenkin pitkiä
tarinoita suomentamatta Bottaron parhaalta kaudelta
(1954-1960)