X-Men ja muut mutantit

[X-men]

No Xillä on olleet omat tapahtumansa (Messiah Complex ja War ja sun muut) ja ovat olleet osana koko firmaa koskeneissa tapahtumissa (House of M, Secret Invasion, jne).

Eli aloitus Legacy-virus saagasta ja sitten jatkuen House of Mllä sitten Messiah Complex ja Messiah War ja sitten Utopia ja jatkuen Second Comingilla ja halutessaan Mutantit vs Vampyyrit (Curse of mutants) ja Schism ja Regenesis tai sitten loikka nuo ohittaen Avengers vs X-Meniin (kaikki muut paitsi nuo mahd. ohitettavat ovat tulleet täällä Xien sivuilla kohtuu kattavasti) jonka jälkeen on sitten vaikeampaa kun X-lehtien määrä moninkertaistui eli riippuen lempihahmoista mitä lukee.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tapahtumista on lähes mahdotonta päästä kärryille ilman että lukee kaikkia lehtiä.

Tarinakokonaisuuksista minulla tule ekana mieleen Joss Whedonin ja John Cassadayn Astonishing X-Menit. Todella rautaista kamaa niin kässärin kuin piirroksen puolesta, kannattaa tsekata! Ne on julkaistu suomeksi numeroissa 1 – 5/2006 ja 2 – 8/2011. Monet tykkäävät myös Grant Morrisonin kirjoittamasta New X-Menistä.

MUOKS. Morrisonin jutut tulivat suomeksi vuosina 2003 – 2005. Tässä listassa ne alkavat amerikkalaisen X-Men-lehden numerosta 114. Jenkkiläiset tarina-arkkien nimet ja alkuperäisnumerot näkee esim. Wikipediasta

Ihastelen muuten New X-Menin logoa aina kun näen sen. Logo on aivan samanlainen toisin päin.

[Silent D]

Tapahtumista on lähes mahdotonta päästä kärryille ilman että lukee kaikkia lehtiä.

Näinhän se toki on ja se oikeastaan tekee ryhmä-x:stä kiinnostavan. Hypittiinkö muuten tässä uudessa (01-13) suomalaisessa ryhmä-x:ssä miten paljon eli pysyikö tänä aikana vielä kärryillä? Entä oliko 98-01 välissä joku samanlainen loikka kuin surullisenkuuluisa 85-86? Tulihan tuossa muutamat spesiaalit, mutta missaako tässä mitään mikäli lukee vain suomalaisia?

Kiitos myös X-menille suosituksista. Mitenhän muuten tämä Marvel Unlimited, pystyykö siitä lukemaan tarinakokonaisuuksia vai pitääkö ensin tsekata missä numeroissa tarinat olivat?

EditValikoimaa pystyy näköjään selaamaan ilmaiseksi. Eli näköjään tarinakokonaisuuksia pystyy etsimään ja sovellus antaa ilmeisesti lehdet sitten lukujärjestyksessä.

[trendkiller]

Näinhän se toki on ja se oikeastaan tekee ryhmä-x:stä kiinnostavan. Hypittiinkö muuten tässä uudessa (01-13) suomalaisessa ryhmä-x:ssä miten paljon eli pysyikö tänä aikana vielä kärryillä? Entä oliko 98-01 välissä joku samanlainen loikka kuin surullisenkuuluisa 85-86? Tulihan tuossa muutamat spesiaalit, mutta missaako tässä mitään mikäli lukee vain suomalaisia?

Kiitos myös X-menille suosituksista. Mitenhän muuten tämä Marvel Unlimited, pystyykö siitä lukemaan tarinakokonaisuuksia vai pitääkö ensin tsekata missä numeroissa tarinat olivat?

EditValikoimaa pystyy näköjään selaamaan ilmaiseksi. Eli näköjään tarinakokonaisuuksia pystyy etsimään ja sovellus antaa ilmeisesti lehdet sitten lukujärjestyksessä.

98-01: Suomessa hypittiin yli Operation: Zero Tolerance ja Gambiitin oikeudenkäynti. Spesiaalithan alkoi muistaakseni Hunt for Charlie:sta ja siitä jatkettiin etiäpäin (Magneto war...) Aika hyvin pysyy kärryillä suomalaisia lukiessa. Suomessa esim. hypättiin yli Austenin tuhnu Uncanny ja julkaistiin Morrisonin New X-meniä. Tämän jälkeen yli ei ole paljoa hypätty. Isompi hyppäys oli Uncanny X-men vol. 2 kokonaan. Suosittelen core-lehtien ulkopuolelta Jason Aaronin Wolverine & the X-meniä, Yost & Kyle: X-Force ja Rick Remenderin Uncanny X-Forcea.

[X-men]

Zero Tolerance on kohtuumerkittävä mutta Gambiitin oikeudenkäynnin seuraukset jäivät vähäisiksi ja Gambiitin etsinnässä mukailtiin sitä kun Magneto kaappasi silloiset Xt ja Pedon 1980-luvulla.

Muissa mutanttilehdissä kuin Xissä oli sitten Illyanan paluu New Mutantseissa ja Illyana oli sitten esillä Fear Itselfissä josta nähtiin Xien osuus täällä ja Xt vs Avengersissa.

Suomi-lehdet lukemalla pääsee suhthyvin kärryille mitä on tapahtunut (paitsi syy Wolvien ja Kykloopin erimielisyyksiin).

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, suomalaiset lehdet koottiin useasta eri nimikkeestä, mikä on aika haastavaa. En olisi osannut sanoa, miten kattavasti tärkeimmät tapahtumat nähtiin täällä. New X-Men ja Astonishing X-Men ovat omaa jatkumoaan.

Toisessa ketjussa äsken Jiksi antoi linkin, jossa Whedonin ja Cassadayn Astonishing X-Men nimettiin jopa kaikkien aikojen parhaaksi X-Men-tarinaksi (se lukee listauksen ulkopuolella tekstin ihan lopussa).

[Silent D]

Kiitos kaikille, loistavaa informaatiota. Pelkästään eri äx-ryhmien lehtiä kun on ollut hyvä läjä ja sen lisäksi muut mutantit niin seuraaminen ei tosiaan ole ihan yksinkertaista. Siihen päälle se fakta, etteivät kaikki tarinat ole ihan täyttä timanttia. Mutta luulen, että näillä pääsen eteenpäin. Ehkä suurin kysymys on fyysinen vs digitaalinen, mutta tätä tämä nykyään on. Mail-manin palsta on ihan hyvä syy lukea näitä vanhoja uudestaan, mutta sekin ilmeisesti uudemmista puuttuu.

[X-men]

No uusimmissa oli vain 1 sivu palstaa yleensä eli kaukana oltiin M-Mn ajoista kun oli 4 sivua palstaa (ja vielä monessa lehdessä).

Juu se kun on n+1 lehteä mutanteilla niin saadakseen kaiken irti esim. Xien omasta häppeningistä niin täytyy seurata useampaa lehteä ja joskus ryhmä-lehdessä alkanut tarina jatkui sitten soolo-lehdessä.

[Veli Loponen]

Rogue ei ilmeisesti olisi ehtinyt mukaan elokuvaan.

Olisi se roistona, mutta tuskin sankarina, kun kuitenkin Rogue liittyi Ryhmä-X:ään vain noin vuosi tuota ensi-iltapäivää ennen. Toki tarina tehty on aikaisemmin, mutta epäilen, että tuohon aikaan kommunikaatio sarjakuvaväen ja elokuvaväen välillä ei ollut sellaista, mitä nykyaikana.

[Jarkko Sikiö]

Olen varmaan tässä ketjussa joskus todennut, että X-Men-lehden uudelleenkäynnistys vuonna 2010 oli vampyyreineen ihan nokkalasku. Eikä se siitä ole parantunut.

Sen sijaan Brian Woodin käsikirjoittamat numerot ovatkin kelpo viihdettä.

Kieron Gillen niin ikään sössi Uncanny X-Men -käynnistyksen 2012 (Regenesis). Ensimmäisen tarinan jälkeen lasketellaan aivan mainioilla lukemilla.

Kaiken lisäksi jopa Avengers vs. X-Men -täytenumerot olivat aivan viihdyttäviä. Toki ne olivat joutokäyntiä, mutta olipa siedettävää joutokäyntiä.

Toki eivät ne parhaimmillaankaan nouse kuin tasolle, jolla ne luetaan kerran diginä ja unohdetaan sitten. En missään nimessä, millään hinnalla huolisi näistä paperikokoelmia hyllyyn.

[trendkiller]

Olen varmaan tässä ketjussa joskus todennut, että X-Men-lehden uudelleenkäynnistys vuonna 2010 oli vampyyreineen ihan nokkalasku. Eikä se siitä ole parantunut.

Sen sijaan Brian Woodin käsikirjoittamat numerot ovatkin kelpo viihdettä.

Kieron Gillen niin ikään sössi Uncanny X-Men -käynnistyksen 2012 (Regenesis). Ensimmäisen tarinan jälkeen lasketellaan aivan mainioilla lukemilla.

Kaiken lisäksi jopa Avengers vs. X-Men -täytenumerot olivat aivan viihdyttäviä. Toki ne olivat joutokäyntiä, mutta olipa siedettävää joutokäyntiä.

Toki eivät ne parhaimmillaankaan nouse kuin tasolle, jolla ne luetaan kerran diginä ja unohdetaan sitten. En missään nimessä, millään hinnalla huolisi näistä paperikokoelmia hyllyyn.

Tuon ajan parasta viihdettä x-lehdistä oli ylivoimaisesti Remenderin Uncanny X-Force. Vahva kakkonen sitten Aaronin Wolverine & X-men. Mahtavat tarinakaaret molemmissa ja kestää lukukertoja.

[Jarkko Sikiö]

Tuon ajan parasta viihdettä x-lehdistä oli ylivoimaisesti Remenderin Uncanny X-Force. Vahva kakkonen sitten Aaronin Wolverine & X-men. Mahtavat tarinakaaret molemmissa ja kestää lukukertoja.

Juu, se Remenderin osuus oli kova, olen sen varmaan kehunut tässä ketjussa. Katsastanpa varmaan jossain vaiheessa myös tuon Wolverine & X-Men -lehden, jos sitä ihan kehumaan ryhdyt.

[X-men]

Katsastanpa varmaan jossain vaiheessa myös tuon Wolverine & X-Men -lehden, jos sitä ihan kehumaan ryhdyt.

Olihan siinä puolensa esim. Wolvie kouluttamassa oppilaita selviytymisessä ja paikkana tottakai Kadonnut Valtakunta.

[Jarkko Sikiö]

Tartuin uudelleen Bendisin ja Immosen All-New X-Men -sarjaan. Aloitin sen alusta, koska tapahtumat olivat ehtineet jo unohtua.

Hyvä se oli toisellakin kertaa, mutta Battle of the Atom -crossover tuli vastaan kuin särö äänilevyssä.

Ennen sen lukemista kuroin kiinni Woodin X-Men ja Bendisin Uncanny X-Men -sarjan (alkaen uudelleenkäynnistyksestä vuonna 2013), eli lopulta luin rinnan ja vuoroin kolmea sarjaa.

All-New X-Men oli selvästi Bendisin pääsarja. Kaikkinensa tämä on kelpo hupia, mutta hyvin alkanut juoksu kompastelee pahasti crossover-seikkailuissa.

Ensimmäinen Guardians of the Galaxy -crossover lyö kasvoille, että Bendis kuokkii vanhoja ideoita nostalgia tekosyynään liian innokkaasti. Tämä johtaa vain vesitettyihin versioihin alkuperäisistä jutuista. Osassa on kuitenkin ideaa, kuten sellainen Sienkiewicz-kauden Uudet mutantit -kuokanisku. Vastapainoksi on siellä myös sellainen Claremontin jälkeinen ysäripala "x-tytöt shoppailee". Toivottavasti jälkimmäinen oli sitä, koska muuten se on sellainen nolo "sedät kirjoittaa naisten juttuja" -numero.

Kahden mutanttilehden lukeminen samaan syssyyn on muutoinkin liikaa, erityisesti Bendisin toistaessa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Jean Grey lukee kaikkien ajatukset, mikä täyttää aukeaman nostalgisilla välähdyksillä. Toisen kerran. Kolmannen. Neljännen. "Älä koskaan lue sen-ja-sen ajatuksia." Toisen kerran. Kolmannen. Neljännen.

Itse pääsarjoja käytettiin spin off -sarjojen laukaisualustana. Kykloopin omaan minisarjaan en koske pitkällä kepillä, ja minua harmitti että All-New X-Men – jonka pääidea on tuoda alkuperäinen viisikko nykyaikaan – menettää yhden jäsenistään.

Magneto-sarjan ensimmäinen numero näytti ihan vetävältä, mutta ei kuitenkaan niin vetävältä että olisin sitä ensimmäistä pidemmälle jaksanut.

Olen vierastanut kovin Chris Bachalon nykytyyliä ts. viimeistä kahta vuosikymmentä, mutta Uncannyä lukiessa annoin periksi. Ensimmäisissä numeroissa ottaa aivoon, että värittäjä on reteästi läiskäissyt lens flare -efektin Kykloopin otsaan. Joka. Ikisessä. Ruudussa. Onneksi kuuden numeron kohdalla joku on selvästi sanonut, että nyt saa riittää.

Kris Anka ei sen suuremmin ihastuta tai vihastuta. Todennäköisesti tyyli toimii näytöllä paremmin kuin paperilla. Tällä lauseparilla voi oikeastaan kuitata koko Uncannyn. Xavierin testamentista lähtien historian ylikirjoittaminen ja hahmoille kuulumaton käytös nyppii vanhaa fania enemmän kuin tarina viihdyttää uutta lukijaa.

Brian Wood aloittaa hienosti X-Men-sarjan, mutta crossover-tarinan jälkeen yllättäen Dodsonien taiteilema osuus tökkii pahasti.

Taso heittelee koko juoksun pahasti. Kuitenkin moni nimetön kuvittaja vetää silminnähden parasta mitä kynästä vain lähtee. Tällainen yrittämisen henki lämmittää, vaikka ei tästä muutoin ole juuri hyvää sanottavaa. Lopussa tekijät vaihtuvat, ja yleisote paranee mutta sitten tulee jo loppu eteen.

[X-men]

Jos tarkoitat nuoremman Kykliksen seikkailuja avaruudessa iskänsä kanssa niin et sen skippaamisella menetä mitään (voi sanoa että sarjan tarkoitus oli pitää Starjammersien oikeudet voimassa) ja jos luet Black Vortexin kokonaisuudessaan niin sitten tulee luettua 1 pakollinen nuoren Kykloopin lehti.