No tulipa vihdoin minunkin luettua X-Naiset.
Pakko se on myöntää, että murskaavissa kommenteissa täällä oli perää ainakin käsikirjoituksen osalta. Eipä siinä hirveästi järkeä ollut, vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin. Muutenkin kismittää että Claremontin oli pitänyt "Manaraistaa" X-naiset, kun olisi ollut nimenomaan hienoa nähdä supersankarisarjakuvaa Manaran piirtämänä, ei Manara -sarjakuvaa, ja vielä varsin kesyä sellaista, jonka päähahmot vain muistuttavat erinäisiä sarjakuvia.
Muutenkin ärsyttää että koko Ryhmä-X:n maailma oli tästä niin kaukana. Siis ei kai tällaisen erikoisspessun voi olettaakaan mitenkään oleellisesti vaikuttavan päälehden juoniin ym. mutta olisi nyt voinut edes yrittää jollain lailla syventää hahmoja tai muuta vastaavaa. Nyt koko juttu jäi jotenkin kevyeksi hötöksi.
Pidin siitä roskassaeläjälentäjämiesnuljaska-hahmosta kyllä, sekä tämän eukosta.
Manaran kuvitus ei kyllä moitteen sijaa ansaitse. Vaikka pidänkin paljon enemmän hänen mustavalkoisesta tussijäljestään (kuten Se Suuri Seikkailu, Click, Näkymätön Tuoksu yms yms). Tästä huolimatta värit olivat kauniit ja jälki muutenkin parempaa kuin 99% mitä nykysarjakuvaa näkee (minusta, siis). Maneereita tai ei.
Ja maneereista puheen ollen, enemmän alkaa kismittää Chrisin pakkomielle selvittää kaikki mahdollinen jo kuvassa näkyvä selvityslaatikoissa. Nykyään se pitää vaan tehdä trendikkäästi jonkun hahmon ajatusäänen kautta. Ei ole tainneet vuodet kohdella Claremont -setää kovin kivasti. Eihän hän ole tainnut juuri mitään hyvää tehdä vuoden -91 jälkeen? Ei ainakaan tule mieleen.