Sain myös vihdoin luettua (kirjaston ansiosta) tämän Mustan Tornin. Jotenkin odotin enemmän, kuin mitä lopulta sain. Enkä tiedä itsekkään oikein miksi..
Yhdyn monen mielipiteeseen hahmoista. Ne jäävät todella etäisiksi, ja jotenkin ehkä juuri sen takia on vaikea päästä tarinaan mukaan..
Pidän kyllä kuvista hyvin paljon, ja ne saivat minut tämän lukemaankin, ja luultavasti odottamaan myös tarinalta enemmän..
Loppua kohden mentäessä itseäni alkoi kuitenkin häiritsemään ainainen kasvojen varjostus. Se on mielestäni liiallista, vaikkakin sillä saadaankin luotua tietynlaista salaperäsyyttä (yms yms) tarinaan. Sillä saadaan myös etäännytettyä lukija/ katsoja hahmoista. Ainakin omalla kohdalla..
Siitähän täälä onkin jo puhuttu.
Mutta siis, en kuitenkaan kadu, olihan tämäkin lukukokemus, ja mainioita kuvia, joita ilo ihastella.
Ja pahikset on kyl tosi jees, nättejä! ;]