Kerhonen oli pantomiimisarja. Luulisi että olisi vkannattanut sitten keksiä vähän toisenlainen konsepti mainostamiseen.
Jos hahmon mainoskäyttö oli ensin (kuten ajatukseni oli) ja sarjakuvaksi hahmo taipui vasta sen jälkeen, niin silloinhan ei ole väliä minkälainen sarjakuvasta tuli, pantomiimi tai ei, koska siinä vaiheessa se oli jo sarjakuva, eikä enää mainos. Ajatustani tarkentaen, tähän hätään löysin vain Otavan lehtimainoksia. Nämä mainokset on vuodelta 1931, joten sen puolesta liian tuoreita. Mutta niissä Kerhonen on mukana pelkkänä statistina ilman brändi-nimeään tai muutakaan roolia, puhekuplaa tai vastaavaa. Pönöttämässä pelkkänä hahmona mainostettavan asian äärellä. Vastaavasti 30-luvun alussa Kerho-tupakan kilpailija, Saimaa-tupakka, mainosti omalla hahmollaan, etäisesti Vihtorin ja Klaaran Vihtoria muistuttavalla "Isännällä" ja hänen kaverillaan "Piki-Pekalla". Niistä ei tullut sarjakuvaa, vaikka hyvin olisi voinut sarjakuvaksikin kuvitella näiden taipuvan.
http://www.elka.fi/aikakone/index.php/2016/01/18/isanta-sanoi/Mutta, voin hyvinkin ja luultavasti olla hakoteillä ajatukseni kanssa. Aiheeseen vähän enemmän tutustuttuani, Kerho-tupakkaa oli yhdeksää(!) eri laatua ja vain yhtä niistä kutsuttiin Pikku Kerhoksi. Pidän kuitenkin korvan takana silmäillä vuoden -30 tai sitä aiempia tupakkamainoksia. Jos en vastaavanlaista kuin nämä lehtimainokset löydä, jossa hahmo vilahtaisi vuonna 1930 tai sitä ennen, niin ehkä Gösta Thilén, ilmeisen selvänä tupakkamiehenä (tulkitsen hänet sellaiseksi aiemmin kommentoidun GT-nimmarin perusteella; savuton tuskin sellaista olisi piirtänyt), sai innoitteen nimelle jollain herraklubillaan "lupiaskin kannesta" (silloinen filtteritön Kerho oli kaikin puolin samanlainen kopio kuin kilpailijan Klubi, a.k.a. lupi) ja siksi yllättävän oloinen nimisattuma pääsi kuin pääsikin tulemaan todeksi suunnittelematta ja myöhemmässä vaiheessa.
Kolmannessa kuvassa esimerkki siitä että tarvittaessa Kerhosessakin oli kyllä puhekuplat (Suomen Kuvalehti 50/1930).