Nykyään ostan Taskareita enää silloin, kun niissä on Mustakaapu. Tykkään myös noista siviili/huumoritarinoista, mutta lähinnä silloin, kun Kaapu joutuu absurdeihin tilanteisiin esittäessään viatonta. Tällaisista oma suosikkini on se muistaakseni jossain Roope-sedässä julkaistu tarina, jossa Kaapu pesiytyy Mikin tädin naapuriin odottamaan päivien päästä tulevaa rahalähetystä ja sotkeentuu naapureiden kuvioihin. Hyvin samanhenkinen oli Taskarissa 417 julkaistu tarina, jossa Mikki, Minni ja Mustakaapu päätyvät viettämään yhdessä aikaa Lontoon lomalla, kun ovat vuokranneet vierekkäiset asuntolaivat.
Mutta kuten joku jo aiemmin mainitsi, parhaita tarinoita ovat ne, joissa on oikeasti synkkä tunnelma ja paljon pelissä. En enää muista, mikä tarina oli kyseessä, mutta siinä Mustakaapu sai houkuteltua viattomia ihmisiä rikoskumppaneikseen ja pilaamaan elämänsä ja lopussa ei ollut puhettakaan, että nämä saisivat tekosensa anteeksi. Mustakaapu itse tietenkin pakeni. Tällaisia en muista viime aikoina juuri lukeneeni.
Tuosta suun piirtämisestä en minäkään tykkää yhtään. Silloin, kun Kaapu on mustissa pitäisi jättää kaikki turha huumori ja kohellus pois. Myös liiallinen silmillä elehtiminen on joskus häiritsevää.