Onko Tammen (ja aikaisemmin Liken) Sempé-kirjojen ladonnalle minkäänlaisia järkeviä perusteluita? Ilmeisesti alkuteoksetkin ovat samanlaisia lipareita, joissa on suurin piirtein postimerkin kokoinen kuva per sivu, ja kun sarjoissa on kymmenenkin kuvaa, se tarkoittaa usein myös kymmentä sivua.
Mikä "parasta", joka toinen sivu (no melkein!) on tyhjä. Tyhjän paperin hinta tulee näin ollen melkoisen korkeaksi. Kun muutenkin albarit ovat sangen ohkaisia, niin rahan vastineeksi saa raivostuttavan vähän Sempén neroutta.
Jos nyt lähtisitte värkkäämään albumeja Sempé-etiikalla, niin saisitte markkinoille ainakin kymmenen albumia. Ihan vihjeenä vaan...