The Multiversity eli aloitus- ja päätösnumeroista koostuva "crossover" sekä näiden väliin sijoittuvat kuusi erillistarinaa olin jostain syystä luokitellut kesän crossover-tapahtumien kanssa samaan laariin, eli jonnekin hieman ö-mappia korkeammalle. ISO VIRHE!
Onhan tätä metasarjakuvaa DC-universumista nähty, mutta vain Iso-G voi kirjoittaa tyylipuhdasta metasarjakuvaa supersankarisarjakuvasta – hahmot mm. katsovat ja puhuttelevat lukijaa suoraan sekä tietävät olevansa osa sarjakuvaa ja kommentoivat asiaa – niin, että lukukokemus on älyllisesti palkitseva ja seikkailu vangitseva. Morrison varmaan myös kakkaa 24-karaatin kultapökäleitä.
Tämä on nyt sitä sarjaa, että sen kaikenlainen sanallinen kuvaaminen on syntiinlankeemukseen verrattava erhe. Tämä täytyy todella kokea itse. Mikäli olet joskus nähnyt Teräsmiehen tai tuntenut mitään vetoa supersankarisarjakuvaa kohtaan, tämä on juuri sinulle. Siis JUST sinulle!
Jos tästä jotain heikkoa on löydettävä, niin The Society of Super-Heroes oli kuudesta osuudesta selkeästi muita heikompi. Kaikki muut olivat puhdasta timanttia.
Minulla vain pää pyörii väkkäränä tämän jälkilöylyissä, itse tunnen jokseenkin pinnallisesti DC-maailmaa, mutta se ei tämän nauttimista rajoita missään määrin. Hassusti Morrison sotki vielä kaikki Marvel-todellisuudet tähän päälle.
The Multiversity on yhden neron pään sisällä syntynyt taidonnäyte, ja nyt on ilmeisesti pakko lukea myös se väliin jätetty Seven Soldiers of Victory, joka on kyllä näppärästi julkaistu kahtena hirmuisena järkäleenä.
