Me tahdomme Grant Morrisonin!

[Anonyymi Jaarittelija]

Mutta Morrison on hankala tyyppi, lupaa saapua mutta ei tule, Mooresta nyt puhumattakaan...

Hemmetti! Murskasit juuri unelmani... Aivan kelvollinen vaihtoehto olisi tosin Grant Morrisonin monivuotinen rikoskumppani Frank Quitely, hän on kuulemma hieman helpommin lähestyttävä tapaus ja kenties jopa sanojensa mittainen mies, vaikka herra piilotteleekin todellista henkilöllisyyttään vallan merkilliseen nimimerkkiin turvautuen...

[Rami Rautkorpi]

Aivan kelvollinen vaihtoehto olisi tosin Grant Morrisonin monivuotinen rikoskumppani Frank Quitely, hän on kuulemma hieman helpommin lähestyttävä tapaus ja kenties jopa sanojensa mittainen mies, vaikka herra piilotteleekin todellista henkilöllisyyttään vallan merkilliseen nimimerkkiin turvautuen...

Jos joku nyt Jaarittelijan ehdotuksesta ottaa vaarin, niin kannattaa etsiä puhelinluettelosta nimeä Vince Deighan. Eihän se mikään salaisuus ole, Morrisonkin haastatteluissaan yleensä puhuu Vincestä eikä Frankistä. Muistaakseni hän ryhtyi käyttämään taiteilijanimeä uransa alkuvaiheessa, koska halusi suojella äitiään siltä tosiasialta, että poika piirsi töikseen jotain riettaita sarjakuvia.

[Frank N. Furter]

...sunnuntaiaamuna löydetään Grant Morrison makaamassa alastomana festarisalissa, jonka seinät hän on maalannut täyteen sigilejä...

Miksemme ottaisi Grant Morrisonin omia (tai ainakin tunnetuksi tekemiä) keinoja käyttöön? Ei muuta kuin väsäämään sigilejä, joilla hra. Morrison saadaan saapumaan festareille, ja mars loitsuamaan. Hänen omien sanojensa mukaan hän useimmiten tekee sigilejä joiden tarkoitus on kiinnostavien ihmisten tapaaminen. Eli omiaan meidän Tahtoomme. Ohjeet helppoon pop-magiaan(?)  löytyy herran kotisivuilta: http://www.grantmorrison.com/mag.htm

[VesaK]

Jos teitä yhtään lohduttaa, niin tässä juuri hiljattain keskustelimme aiheesta "sarjakuva tekee tekijöistään mielipuolia". Ainakin auteureista. 
Eilettäinkin kuulin varsin mielenkiintoisia Vertigon naisnimisistä käsikirjoittajista...

[JV]

http://www.newsarama.com/dcnew/MorrisonDCU.htm

Seven Soldiers -saagansa jälkeen Grant Morisonin on tarkoitus jäädä DC:lle jonkinsoritin ideanikkariksi ja konsultiksi. Muiden käsikirjoittajien meneillä oleviin tarinoihin hän ei mene puuttumaan, vaan enemmänkin kehittelemään unohduksiin jääneitä hahmoja. Morrisonilla on tuon jutun mukaan lukuisiat muistikirjat kaikenmaailman supersankareista tukuittain tarinaskenaarioita ja ideoita.

Hän tekee kansion jokaisesta valitsemastaan hahmosta, ja miettii heidän alkuperät ja viholliset tms ja juoniluonnokset puoleksi vuodeksi. Siitä on vähemmän mielikuvituksekkaiden tekijöiden helppo lähteä liikkeelle...

Sinänsä ihan kiinnostavaa, ja kiinnostavaa että Morrisonin kaltaiseen happopäähän luotetaan noin vahvasti DC:llä... No, onhan hän supersankarigenren suurimpia visionäärejä, ja hänen mielikuvituksestaan riittää armopaloja siis varmaan ainakin tusinalle käsikirjoittajalle.

Bendis valtaa Marvelin, Morrison DC:n. Kova kovaa vastaan.

[vesa saarinen]

Kerrankin mielenkiintoista menoa.

Morrison on osoittanut muutamalla sarjallaan olevansa a) sarjakuvakäsikirjoittajana erinomainen ja b) ihan helvetin sekaisin. Yhdistelmä ainakin tuntuu perustellulta. Pelkään vaan hieman sitä, miten Morrisonin mieltä kahlitaan - ja toisaalta sitä, miten mies jakaa itseään monelle taholle suorastaan mooremaisella tehokkuudella. Sitä myös suren, että taitaa jäädä Invisiblesin kaltaiset mestariteokset tulevaisuudessa vähemmälle, jos päätyönä on lähinnä ohjailla muiden hahmoja ja työtä psykoottisempaan suuntaan.

[JV]

Niin, ja onhan siinä itse asiassa vaarna se, että kuinka nerokkaita skeemoja Morrison kehittäisikään, saattaa varsinaiset käsikirjoittajat ne vesittää.

JA en tiedä, mitä olen Seven Soldiersia silmäillyt, ei ne kyllä ole minua vakuuttaneet. Mutta toivoa sopii että noilla suunnitemilla pitkäkestoisempiakin, positiivisia vaikutuksia... vaikutuksia, joita ei ollut Morrisonin New X-Menillä...

[Ilja Rautsi]

Morrisonin omat jutut viimeajoilta, eli Seaguy ja We3 ovat kyllä olleet molemmat hyviä, jälkimmäinen jopa suorastaan nerokas (tietysti myös Quitelyn ansiosta, harvoin näkee mitään yhtä naurattavan pimeää mutta oudolla tavalla koskettavaa). On sääli, ettei tällaista kamaa nyt sitten varmaan vähään aikaan nähdä kun herra ideoi merkillisiä trikooseikkailuja toisille ihmisille, mutta jos luomisvimma nyt vetää äijää tuoho suuntaan niin minkäs teet. Varmaan siitä maksetaankin paremmin.

[Veli Loponen]

Mitä enemmän tätä olen pohtinut, niin sitä enemmän se minua hieman pelottaa. Luin juuri uudestaan suomalaisen JLA-lehden ekan numeron (niitä ilmestyi neljä numeroa jokunen vuosi sitten). Siis Morrisonin aloittamaa JLA:ta. Tarina on kyllä hyvää ja sujuvaa, mutta jotenkin tuntuu, että ei kuitenkaan ihan kohdallaan.
Ehkä se on vaan tämä vanhahtava makuni...Tai ei. Morrisonin JLA tarinoissa on selkeä silver age tuntu, mutta se tuntuu jotenkin vieraalta siinä ympäristössä. Emmä tiä. Sittenhän sen näkee. Mutta eikös Geoff Johnsista tullu kans joku konsultti? Taitaa koordinoida sitten sitä Infinite Crisistä.

[Jukka Laine]

Ostin tämän WE3:n.

Inhosin sitä.

Mulla ei mene läpi eläinrääkkäys. Ei mennyt Batman B&W:nkään. Tiedän ettei siinä rääkätty oikeita eläimiä ja ihmisiäkin on joskus jossain pahemminkin rääkätty.

Olen Garth Ennismäisen huumorin ystävä, mutta jääkarhu saa listiä pari gangsteria mutta meidän Mirriin ei kosketa. Nih.

[Ilja Rautsi]

Öh, eihän niitä rääkätty mitenkään tekijöiden kannalta pahansuovasti, siis ei enää paljon selkeämmin niiden puolella olisi voinut sympatiat olla.

[Jukka Laine]

Ymmärrän pointin, mutta en vain kestä lukea sellaista.

[Frank N. Furter]

Minä luulen on että tämä ideakonsultin virka on osa Morrisonin suurempaa suunnitelmaa. Tässä pätkä Morrisonin haastattelua(lyhentelin että kaikki jaksaa lukia):

Haastattelija: In a recent public interview you discussed bringing sentience to DC comics through the logical progression of essentially making the work more and more intelligent and relevant. Really, do you believe this?

Grant Morrison: Of course I do.

You may have misunderstood my thinking... It's not about making the comic more intelligent and relevant although that might be one result. It's simply about adding complexity to a story until it begins to compute and think for itself...

'Emergence' is the science of spontaneous order, which means quite simply that 'intelligence' can be regarded as a by-product of complexity.

...One bee is not particularly smart but group a number of bees together and at a critical threshold something interesting happens - a 'hive' emerges. That is to say, from the aggregation of a number of not very intelligent units, a mass intelligence emerges...

So, now that we have the idea in our heads that 'intelligence' appears when systems become increasingly complex, we can approach my notion of 'living comics.'

...Think of a STORY. My contention is that a story can be made sufficiently complex that it achieves some measure of self-awareness - in fact I believe this is what's happening when authors talk about characters 'taking control' or when they say 'the story just took a turn I wasn't planning...'.
...I'd like to see if I can deliberately 'wake up' a story and let it make its own decisions...
Koko haastattelu: http://www.slushfactory.com/content/EpVFZpuFFERLibpJJK.php

Grant Morrison aikoo tehdä jotain maagista, sanokaa mun sanoneen. Ja ideakonsulttina hän pääsee vaikuttamaan moneen lehteen, paljon useampaan kuin jos hän itse varsinaisesti käsikirjoittaisi. Tohtori Von Morrisonin suuruudenhullu suunnitelma on nyt tapahtumassa.

[Curtvile]

lapset lapset...Grant Morrison EI ole sekaisin.
Te vain ette ymmärrä.
Jos te haluatte yrittää ymmärtää:
Dokumentti "Grant Morrison:Talking with Gods"

[Curtvile]

Grant Morrisonhan on tässä viime aikoina laajentanut taas, paitsi moninaisissa sarjakuvaprojekteissa (kyllä, minä olen semmoinen sivistymätön moukka joka ihan pitää näistä Batmankuvioistakin. Haastakaa oikeuteen tjs) niin myös taatusti aiheuttaa outoja (epä)maagisia läpätyksiä nuorehkojen naisihmisten libidoissa Korsena ja on mennyt mokoma laajentamaan niin televisuunin puolelle (skotlantilaista scififantasiaa? Stephen fryn ja Paul McGuinanin kanssa? no jopas. Bonnyroad omaa tieksi kuoppaisen alkutaipaleen)  ja ompa vääntämässä elokuvaakin:
Sinatoro

elokuvan konsepti on kirjoittajan huomioonottaen aikasta tavallinen:

Sinatoro, a man with no past and no memories; the sole survivor of a car crash in the middle of a desolate American desert road. When he encounters the beautiful daughter of a cult leader, she convinces him to help defeat the forces of evil, which have overrun her town. His journey pits him against the world’s most dangerous gangster and allies him with a deranged astronaut, a drunken cowboy, and an army of hobos. As Sinatoro travels through an American landscape made of pop culture nightmares, he struggles to understand who he is and why everyone is out to get him.