Hösh vaan,
Viritän keskustelua alkoholinkäytöstä sarjakuvissa. Missä sarjiksissa vedetään mielestänne parhaimmat/pahimmat kännit? Entä millainen asenne sarjakuvissa on viinaa kohtaan (yleisesti ja yksittäisissä jutuissa)? Ongelmakäyttö ja krapula?
Ehkä koko sarjakuvan historian viinanhuuruisin sivu löytyy Sokeri-Sakari -albumista, eli siinä kohdassa, jossa SS "juo kunnes halkee." Pirisen ekspressionistinen viiva menee sekaisin ja koko dramaturgia on yhtä jurrissa kuin Kallessa aamuyöllä. Lapset, juuri tällaiselta se tuntuu kun vetää elämänsä kännit. "Viimeiset metrit kotiin ovat raskaita... glup-glöp"
Jaime Hernandezin piirtämä lyhyt tarina, joka löytyy L&R-kokoelmalta 9: Flies On The Ceiling (en tosiaankaan muista sen nimeä) kuvaa puolestaan hyvin sitä pakonomaisen dokaamisen tunnetta, kun pitää lähteä kiskomaan sikahintaiseen juppimestaan kunnon pohjilla ja tietää jo sisään astuessaan, että loppuillasta otetaan vahvasti pataan pokeilta. Erinomainen suoritus amerikkalaisen sarjakuvan mestarilta.