Lone Wolf on ollut markkinoilla jo niin kauan että suurimmalla osalla faneja se jo luultavasti on hyllyssä. Näin ainakin varmaan moni kustantaja ajattelee. Kommenttini perustui lähinnä erään kustantajan kanssa käymääni keskusteluun kyseisestä sarjasta.
Ja jos katsoo nk laatusajojen kuten Hiroshiman pojan, Akiran ja Gunmuun myyntilukuja on helppo todeta etteivät ne koreile ”Suomi lukee”-listan kärjessä. Valitettavasti. Joten nämä mainitsemasi anikistit ja texwillerin lukijat käyttävät rahansa juuri ankkoihin ja texwillereihin 
Lone Wolf kuuluu kuitenkin mangaryhmään, joka kiinnostaisi melko varmasti sellaisiakin sarjakuvanystäviä, jotka eivät muuten koske japsisarjakuvaan pitkällä tikullakaan. En tiedä kuinka hyvin esim. myös jo pitkään muualta ostettavissa ollut Nausicaä on myynyt Suomessa, mutta tuttavaotannan perusteella tiedän sitä hankkineen monen sellaisenkin, jotka eivät muuten kuulu varsinaisesti sarjakuvan aktiivikuluttajiin.
Samaa ilmiötä on ollut havaittavissa mm. Watchmenin ja Yön Ritarin yhteydessä. Näitäkin jokaisen fanin hyllystä löytyneitä sarjakuvaklassikoita ovat myös ostaneet henkilöt , jotka eivät muuten lue supersankarisarjakuvia. Vartijoiden ensimmäinen painos myytiin käytännössä loppuun parissa kuukaudessa, eikä silloin ollut vielä edes tullut elokuvaa markkinoimaan tuotetta.
Toki kuten Ossi sanoi, yksittäisen sarjakuvakirjan myyminen on huomattavasti helpompi homma, kuin 28-osaisen sarjan ja tuskinpa tästäkään mitään varsinaista kultakaivosta Suomen kokoisessa maassa muodostuisi. Jos hinta kuitenkin saataisiin pidettyä alle kympissä (veikkaan suurimman syyn julkaisemattomuuteen olleen kalliit oikeudet), kokoa hieman kasvatettua jenkkipainoksesta ja julkaisutahti sopivan tiiviinä, niin en näe mitään syytä miksei vaikkapa moni Tex Willerin tai Ken Parkerin lukija voisi innostua myös Lone Wolfista. Varmasti joitain kaltaisiani jenkkiversion hankkineita saattaisi suomijulkaisu hieman harmittaa, mutta itse en ainakaan miettisi hetkeäkään, vaan poimisin Lone Wolfit lehtipisteen hyllystä.
