Karvinen ym.

[Justus]

Ei kyse ole verisestä loukkauksesta, vaan siitä että hienoiselle tietämättömyydelle nauretaan. Vai millekäs sitten teidän mielestänne nauretaan tuossa Lassi ja Leevi -stripissä? Jos se kerran on hauska? Mikä siinä naurattaa? Vastaukseksi ei kelpaa "se on vaan hauska" tms. koska sellaisessa ei ole perusteltu.

Tyhmän ja tietämättömän ero ei taida olla kovin suuri. Sama asia, mutta toinen termi on vähän loukkaava.

[Grezen]

 

Minä hävitin jo tämän ketjun pointin. En ymmärrä enää mitään. Mutta: ikinä en ole pitänyt hyvänä asioiden liiallista vertaamista toisiinsa. Nyt kait puhutaan Karvisesta, ei Tenavista tai Lassista & Leevistä tai edes Billy Binksin () ihmerilleistä.

Ja näin folkloristina voisin sanoa, että viihteen tai populaarikulttuurin suhteen ei kannata olla liian nirso. Taide on sitten asia erikseen, sillä on ihan eri funktiotkin. Mun mielestä nyt on kyse vähän samasta jutusta, kuin että joku huippuluokan säveltäjänero lähtisi ristiretkelle Antti Tuiskua vastaan. Miksi vaivautua?

[JR]

Ei kyse ole verisestä loukkauksesta, vaan siitä että hienoiselle tietämättömyydelle nauretaan. Vai millekäs sitten teidän mielestänne nauretaan tuossa Lassi ja Leevi -stripissä? Jos se kerran on hauska? Mikä siinä naurattaa? Vastaukseksi ei kelpaa "se on vaan hauska" tms. koska sellaisessa ei ole perusteltu.

Saavuin kaverin polttareista, väsy ei meinaa tulla ja olen luovassa tilassa, joten asetan tämän stripin selittämisen itse itselleni haasteeksi:

Ruutu 1: Leevi: Mitä teet?
- Normaali tilanne, henkilö A (Leevi) saapuu henkilön B (Lassi) luo ja näkee hänen tekevän jotain, jonka luonnetta hän ei voi tarkentaa (Lassi voisi esimerkiksi piirtää, kirjoittaa satua tms), ja haluaa tarkentaa havaintoaan esittämällä Lassille kysymyksen.

Ruutu 2: Lassi: Kirjoitan omaelämänkertaani.
- Normaali tilanne muuttuu absurdiksi. Lassi on tunnistettu lapseksi, joten voidaan olettaa hänellä ei olisi vielä aihetta kirjoittaa elämänkertaa. Tässä vaiheessa kukin lukija tulkitsee tilanteen huumorin omalla tavallaan, jonkun mielestä tässä tilanteessa ei ehkä ole mitään humoristisia piirteitä (esimerkiksi kuusivuotias lukija, joka itse kirjoittaa elämänkertaansa, ei näkisi tässä tilanteessa huumoria). Koettu huumori voi johtua ainakin mainitusta tilanteen absurdiutumisesta ja odotetusta poikkeamisesta (Lassi ei kirjoittanutkaan satua).

Ruutu 3: Leevi: Mutta sinähän olet vasta kuusivuotias.
- Leevi vahvistaa tilanteen absurdiuden itselleen ja Lassille. Ilman audiovisuaalista tietoa emme voi todeta, millä tavalla Leevi esittää tämän vahvistuksen (mahdollisuuksia ovat ainakin pilkkaavasti, toteavasti, kysyvästi, hämmästyneesti [eli hyvän- vai pahantahtoisesti]), mutta (sarjakuvan luonteen tuntien) voimme olettaa kyseessä olevan hyväntahtoisen toteamuksen.

Ruutu 4: Minulla onkin vain yksi liuska paperia.
- Henkilö B trivialisoi absurdiuden tunnustamalla tilanteen poikkeavuuden normeista ja rationalisoimalla tilanteen. Huumori voi (lukijakohtaisesti) pohjautua itsensä alentamiseen, tilanteen käänteistämiseen, poikkeamaan totutusta tai itsensä puolustamiseen itseironialla.

L & L -stripin huumori syntyy kahdesta tekijästä, joista toinen on riippuvainen ensimmäisestä. Ensimmäinen tekijä on poikkeama normista eli tilanteen absurdoituminen. Toinen tekijä on absurdiuden järkiperäistäminen näennäisesti absurdilla, mutta paikkaansa pitävällä toteamuksella. Kuten kaikki muukin huumorin, tämänkään stripin huumori ei välttämättä toimi, jos lukija ei koe ensimmäistä tilannetta muuttavaa tekijää absurdiksi.

Yleissääntö on, että huumori syntyy poikkeamista. Poiketaan jostakin tutusta, oikeasta, halutusta, säännönmukaisesta, tunnetusta, todennäköisestä ja niin edelleen.

Väsy iski, kirjoitusvihreitäkin oli enemmän kuin laki salli, petipunkit laulavat seireenikutsuaan.

Edit 2: kijvorotusvireitä löytyi vielä aamullakin, korjasin löytämäni pois kuleksimasta, muut menkään akuutin lukihäiriön piikkiin.

[Justus]

Olen ehkä pessimisti, mutta minusta Lassi ja Leevi -stripissä Lassin vastaus, "Minulla on vain yksi liuska paperia" tekee tyhjäksi Leevin olettamuksen, ettei kuusivuotias voi tehdä elämänkertaa. Ja etteikö Leevi nyt ymmärrä, että hänellä on vain yksi liuska.

Tuo vitsihän on parodiaa ja ivailua niille nuorille "omanelämänkerrantekijöille" joita varmasti Yhdysvalloissakin on paljon. Suomessa ainakin on. Suurten ikäluokkien alle 60-vuotiaat äijät vääntävät haamukirjoittajan tuella muistelmiaan kirjoiksi jotta saavat (lisää) rahaa Harrikan ostoon.

Ja hei, minä en ole tätä keksinyt. Luin sen muistaakseni Tiede-lehdestä jossain yhteydessä.  Puolustan vain tätä näkökantaa. Minusta huumori pohjautuu aina jonkun kustannuksella nauramiseen.

Kun mies liukastuu banaaninkuoreen ja kaatuu, se on hauskaa? Yksin Kotona -elokuvassa (ja monessa muussa) hauskuus perustuu sille että rosmot saavat koko ajan turpaansa jollain tavalla. Vanhoissa piirretyissä jäädään koko ajan pianon alle ja tullaan littanana pois tai ammutaan haulikolla naamaan.  Lassi ja Leevi ajavat pulkkamäessä päin puuta. Chaplin oli taas surkean hahmon ritari, jonka kustannuksella naurettiin, mutta toisaalta hän antoi kyytiä poliiseille ja muille epäsosiaalisille äijille.

Joitakuita naurattavat rasistiset ja muut sen tapaiset (homo) -vitsit. Ne jos mitkä ovat jonkun kustannuksella nauramista.

Lassi ja leevin huumori saattaa perustua osin onnellisuuteen kuten Kamujenkin. Siksi ne ovat suosittuja. Onnellisuus ei ole vahingoniloista, mutta harvapa nyt nauraa vedet silmissä ollessaan vain onnellinen. Kyllä siihen vahingoniloa tarvitaan, on kamalan työn takana etsiä jotain muuta kuin vahingoniloa huumorista. Pääasiallisesti se pohjautuu siihen, voi muutakin olla. Olemme evoluution tuloksia, emme sille mitään voi. Eräät muutkin apinat kuin ihmiset nauravat.

[VesaK]

"Some people will laugh at a dead dog on the road, what can you do?" sanoi David Lynch.

Sitten kaikille sateisen sunnuntain ratoksi sanoitus kappaleesta Mad World, elokuvasta Donnie Darko, joka on enemmän kuin selvästi saanut inspiraatiota Lassi & Leevistä... siinä myös keskustellaan mm. Smurffeista...

Artist: Gary Jules
Song: Mad World


All around me are familiar faces
Worn out places, Worn out faces
Bright and early for the daily races
Going nowhere, Going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, No expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, No tomorrow

And I find it kind of funny, I find it kind of sad
These dreams in which i'm dying, Are the best I´ve ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people run in circles it´s a very very
Mad World, Mad World

Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And they feel the way that every child should
Sit and listen, Sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, No one knew me
Hello teacher tell me whats my lesson
Look right through me, Look right through me

And I find it kind of funny, I find it kind of sad
These dreams in which i'm dying, Are the best I´ve ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people run in circles it´s a very very...
Mad World, Mad World

Enlargen your world

Mad World

[Jyrki Vainio]

Tähän keskusteluun täytyy lisätä seuraava linkki:

http://www.npr.org/programs/npc/2004/040430.jdavis.html

Kuuntele kun itse pääperkele Jim Davis puhuu! Tässä tunnin esityksessä National Press Clubilla Washingtonissa hän kertoo ensin edustamastaan hyväntekeväisyysjärjestöstä ja sen jälkeen vastaa kysymyksiin sarjan tekemisestä.

Varoitus: Karvis-vihaajien kannattaa tätä linkkiä välttää, sillä Davis ei osoita juuri lainkaan demonisia piirteitä vaan perustelee sanomisiaan pikemminkin fiksusti...

[Leo]

En ota kantaa "jokainen vitsi sisältää pilkkaa" aiheeseen vaan kun Lassista ja Leevistä kaivettiin strippi niin kaivetaan tästäkin.

Ruutu 1:
Esko: Elämää... Sitä tämä on, Karvinen.

Ruutu 2:
Esko: Ei ole muuta luvassa.

Ruutu 3:
Karvinen: Ei jälkiruokaa?

Osoittiko Karvinen sadistinmerkkejä (Karvista ehdittiin jo sadistiksikin haukkua). Jokainen joka pitää jälkiruuasta on itsekäs plösö vai? Pidin tuosta vitsistä, vaikka se saattaa Karvis-sarjassa ollakkin itseään toistava, ja olkoonkin vaikka Clip artilla koottu, mutta viihdyttävä sarjakuvahan se silti on. Onko sillä väliä tehdäänkö sarjakuva 100 tunnissa hikipisaroiden valuessa vai 10 minuutissa jos tulos on sama? Okei, saatan itsekkin arvostaa huhkimista, mutta yhtä viihdyttävää se on silti ja sehän sarjakuvan alkuperäinen tarkoitus onkin.

[Tero Mäntylä]

Osoittiko Karvinen sadistinmerkkejä (Karvista ehdittiin jo sadistiksikin haukkua). Jokainen joka pitää

Leo yksi esimerkki ei riitä kumoamaan tuon tyylistä väitettä (Karvinen on / ei ole sadisti). Tosin yksi esimerkki ei riitä todistamaan että karvinen olisi sadisti. Tietenkin voisin sanoa että karvinen on tuossakin itsekäs paskiainen kun ajattelee vain sitä ettei saa jälkiruokaa mutta se olisi saivartelua ja liioittelua. Yksi esimerkki kuitenkin riittäisi todistamaan sen ettei tuo teoria "Kaikki vitsit perustuvat sille että jonkun kustannuksella nauretaan." pidä paikkaansa. Minä en jaksa sellaista etsiä kun sen vitsin kuitenkin pitäisi olla yksisellitteisesti sellainen ettei se loukkaa ketään ja voi olla että sellaisen vitsin etsiminen olisi graalin maljan etsimistä. Vaikka en keksi edes kenen kustannuksella tuossa Leon mainitsemassa vitsissä nauretaan. Ketä siinä sitten pilkataan?

Itse luin taas yhden Karvisen sunnuntai jutun jossa Karvinen potkaisee Oskun pois pöydältä ilman mitään syytä. Koko sarjakuvan Osku vain seisoo paikallaan eli ei mene edes mihinkään Karvisen ovelaan juoneen. En yritä tällä todistaa että Karvinen olisi sadisti. Tämä vain on aika lähellä minusta banaaninkuoreen liukastumisvitsiä ja koska Yksin kotona elokuvasarjakin on ilmeisen suosittu uppoaa tämän tyylinen huumori ihmisiin. Tosin omasta mielestäni huumorista ja Yksin kotona tyylisistä elokuvista ei voi puhua samassa lauseessa. Myönnän että Karvinenkin on hauska niiden rinnalla.

Minä en osaa nauraa banaanikuoreen liukastumisvitseille tai siihen että ärsyttävä saaliseläin esim pudottaa raskaan esineen saalistajan päälle tai siihen että ärsyttävä itseään täynnä oleva pikkukakara kiusaa muutamaa viatonta rosvoa muka ovelilla ansoilla. Maailmassa on ihan riittävästi vitsejä joille nauran. Osa niistä perustuu aivan yksiselitteisesti sille että jonkun kustannuksella nauretaan (Esim. Black Adder). Osassa mielestä ei mutta nekin tottakai voidaan vääntää siihen muotoon että oikein akateemisesti tulkiten niissä nauretaan jonkun kustannuksella.

Mutta minusta tärkeämpää Karvisessa on itse hahmo kuin huumori. Minua ei Karvisen vitsit naurata - ei edes tuo Leon mainitsema - mutta se ei ole syy vihata Karvista. Minä en pinä Karvisesta hahmona. Uskoisin että tämä on myös muiden Karvisvihaajien lähtökohta (en minä muuten vihaa Karvista... minä en vain pidä siitä ja se ei minusta käyttäydy yhtään niin kuin kissa.) Yksin kotona elokuvan hahmoa ja näyttelijää minä vihaan. Jos kadulla tulisi vastaan niin turpaan vetäisin. Jos olisin väkivaltaisempi luonne niin moottorisahalla leikkelisin palasiksi. Jos joku väittää minua tämän perusteella sadistiksi niin ehkä sadisti tuntee sadistin.

Ja Leolla vielä: Minusta on ihan sama vaikka joku vain painaisi tietokoneesta yhtä näppäintä joka generoisi sarjakuvan kuvat nanosekunnissa. Jos hahmo ei miellytä niin se ei miellytä toteutettiin sarjakuva miten tahansa. Vastaavasti jos meillä tuhat strippiä jossa Karvinen potkaisee Oskun pois pöydältä, tuhan strippiä jossa karvinen tappaa hämähäkkejä, tuhat strippiä jossa Esko yrittää puhelimitse tehdä treffejä ja saa taas muka hauskan torjunnan niin ehkä voisi käyttää pari sekunttia enemmän esim. ideointiin. Karvinen on viimeistään kymmenvuotissynttäreiden jälkeen (oman kokemukseni mukaan) jämähtänyt todella tehokkaasti paikalleen. Samoja vitsejä tai "vitsejä" toistetaan tauotta ja en ole vielä törmännyt vitsiin joka olisi alkanut naurattamaan sen jälkeen kun se on kerrottu esim. tuhat kertaa. Toki Karviseenkin voi vielä nykymuodossakin eksyä ihan kelvollisia vitsejä (muistaakseni jokin aikaa sitten luinkin yhden).

Edit: Lisätään vielä tähän tuikitärkeään keskusteluun (itse asiassa pidän tätä äärimmäisen turhana keskusteluna... en tiedä miksi olen vaivautunut kirjoittamaan tähän yhtään vastausta... ehkä siksi että pidin sitä hieman loukkaavana että Karvis kriittisyys johtuisi täysin ulkoisista seikoista kuten sarjakuvan amerikkalaisuudesta tai suosiosta sen sijaan että sarjassa voisi olla oikeasti olla jotain huonoa...) että itse en edelleenkään koe tuon Justuksen väitteen kumoamista mitenkään tärkeänä. Ehkä tuo teoria on oikeassa... Jos siitä joku haluaisi keskustella enemmän niin ehkä sille pitäisi aloittaa uusi keskustelu... se ei kuitenkaan muuta mielestäni muuta mitään Karvisen osalta kuten muistaakseni joskus yritin selittää.  
 

[Zippo]

Tänään aamukahvilla Etlaria lukiessa mainitsin vaimolle lehden sarjakuvien vaihtelevasta tasosta.

Rakas vaimoni oli liikuttavan samaa mieltä kanssani ja tokaisi, että :
"Karvisen voisi lopettaa". Vastasin tähän jääväni odottamaan sitä strippiä missä piikki annetaan...

Asiaa tarkemmin tuumaillen tuon väsyneen kissavanhuksen voisi todellakin päästää lepoon, niin jäisi vielä suhtkoht mukavat muistot.

[VesaK]

Garfieldin 25v. -muistelmateoksen nimi onkin osuvasti "In dog years I´d be dead!" Vaikka kyllä sen pitäs kissan vuosissakin olla jo vainaa.

[echramath]

Jos välillä Osku törkkäisikin Karvisen pöydältä tai muuten osoittaisi ettei ole pelkkä "tyhmä ja kuolaava rakki" niin kuin hänet yleensä esitetään. Toinen asia mikä auttaisi olisi se että Eskollakin kävisi välillä  mäihä.

Pari strippiä tulee mieleen. Jossakin Esko hiipii salaa lemmikkiensä luo. "Mitähän lemmikkieläimet tekevät kun ne kuvittelevat isännän olevan poissa?" Osku ja Karvinen pelaavat pokeria. Esko: "Uskomatonta" Karvinen: "Niin minustakin. Osku onnistui saamaan värisuoran".

Jossakin stripissä Osku niin ikään muiden ollessa poissa istui nojatuolissa perehtyen venäläiseen klassikkokirjallisuuteen.

Jos tuollaisia olisi enemmän, ehkä Karvisessakin olisi jotakin ideaa.

[lasse]

Kyllä minä ennen luin Karvista,ja pidin siitä kovasti,mutta ei se enää oikein iske.Kyllä sen aina Kouvolan Sanomista luen,joskus jopa kirpparilta ostin niitä lehtiä,mutta en kyllä enää osta.Jotenkin vaan aika tylsää luettavaa.

[Zippo]

Sitten kaikille sateisen sunnuntain ratoksi sanoitus kappaleesta Mad World, elokuvasta Donnie Darko, joka on enemmän kuin selvästi saanut inspiraatiota Lassi & Leevistä... siinä myös keskustellaan mm. Smurffeista...

Artist: Gary Jules
Song: Mad World

Tää tulee hiukka myöhässä, mutta ihan pakko korjata, ettei vaan jää väärää tietoa roikkumaan.

En usko, että "Mad World" on saanut inspiraatiota L&L:stä, koska sen on Roland Orzabal tekaissut jo vuonna 1983. Löytyy Tears For Fears:in levyltä The Hurting

[dbc]

Enpä sano muuta ku HUH HUH!
Nää kvaakin aiheiden alottelut ja aiheen rönsyilyt on ihan hurjia.
Karsikaa bullshit pois. Oikeat asiat oikean otsikon alle.

[Reima Mäkinen]

Homma hoitui otsikon editoinnilla.

Minä en pidä Karvisesta koska se on mielestäni sekä piirretty että kirjoitettu vastenmielisellä tavalla. Se on plösö, siinä ei ole särmää elikäs munaa. Se että niin monet pitävät Karvisesta, todistaa että maailma on paha paikka... mikä taas masentaa mielen. 
On toki  muitakin sarjiksia joista pidän yhtä vähän, Karvinen on vain helppo maali, sillä siihen törmää tahtomattaan liian usein (esim. oheistuotteissa).

Muistan lukeneeni joskus muutaman onnistuneen Karvisen. Niiden täytyy olla jostain sarjan alkutaipaleelta, sillä piirrostyyli oli erilainen. Muuten en ole juurikaan lueskellut sarjaa . Davis on todennäköisesti ihan fiksu kaveri ja alkuaikoina sarjassa oli räävittömyyttä sen revittelyn positiivisessa mielessä. Aivan kuin sarjan suosion myötä sekä ideat että uskallus sarjan kehittämiseen olisivat kadonneet. (Pitäisi kuunnella se haastattelu tuolta aiemmin esitetyn linkin takaa) Joka tapauksessa Vastakarvaan (get fuzzy?) muistuttaa tässä mielessä ehkä aikas paljonkin varhais- Garfieldia.

Huolimatta siitä, että toisto on yksi huumorin peruspilareita, on sekin onnistuttu tekemään karvisessa tavalla joka vieroo minut sarjasta. Ei se lasagne, tai lihavuus, tai tyhmä koira nyt NIIN hauska asia ole.

Tässäkin ketjussa mainitut What's Michael ja Läski Freddyn kissa ovat minusta mainioita sarjoja vaikka en muuten mitenkään erikoisesti pidä kissoista.

Täällä on mietitty että voiko olla vitsiä joka ei loukkaa ketään. Mielestäni voi hyvinkin. Esim. mainittu Lassi&Leevi voi naurattaa myös koska Lassi on niin fiksu ( koska Leevi on tyhmä!)
Huumori ja komiikka on huimasti monisyisempi juttu kuin "vitsin kertominen". Minäkään en pidä huumorissa jossa jotakuta vahingoitetaan tai muuten kiusataan. Tuntuu kuin sen tuottama nauru (ilo?) olisi jotenkin onttoa ja pohjimmiltaan ikävää. Vahingonilo ei ole parasta iloa. Mieluummin nauran huumorin esittäjien ja kohteiden keralla kuin heidän kustannuksellaan. Ja "jonkun kustannuksella" nauraminen ei aina välttämättä kovin paljon  loukkkaa tätä kohdetta.