Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Tintti Kuussa (20.07.2019 klo 22:17:40)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.08.2019, klo 06:54:40

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
476193 viestiä 10574 aihetta kirjoittanut 7418 jäsentä. Uusin jäsen: Herra Tarkka
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Ajatuksia sarjakuvasta ja kirjoittamisesta
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia sarjakuvasta ja kirjoittamisesta  (Luettu 8524 kertaa)
ökpö
ääpylä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 520


Vanhana sitä tulee piisamiksi.


« Vastaus #15 : 02.11.2005, klo 14:46:03 »

Jos tarinan kirjoittaja on enemmän kirjoittaja kuin sarjakuvien tekijä/lukija, niin onko edes hyvä että itse kirjailija tekee sarjakuvakäsikirjoituksen ruutu-/sivujakoja myöten.

Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.

Itse olen seurannut yhtä tapausta missä kirjoittaja hutaisi jutun kasaan tekemättä minkäänlaista kuvakäsistä, seurauksena joka sivulle oli ahdettu liikaa tavaraa, piirtäjä oli todella suurissa vaikeuksissa saadakseen tarinan tiivistettyä vaadittuihin 12 sivuun, eikä lopputulos ollut kovin hyvä.
tallennettu

comicspace | paarustuksia | ircnet: rhia
roju
sarjispelle
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 762



« Vastaus #16 : 02.11.2005, klo 15:26:16 »

Jotta käsikirjoittaja-piirtäjä-tiimityössä olisi mitään järkeä, kummankin osapuolen pitäisi tietää mitä osaa, mitä ei osaa ja kykyä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan... neuvotteluasenne, yhteisen päämäärän pitäminen mielessä ja kummankin keskittyminen siihen mitä parhaiten osaa sekä toisen ammattitaidon kunnioittaminen takaavat sen että yhteistyön tulos on ENEMMÄN kuin osiensa summa Grin

Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.
Itse olen seurannut yhtä tapausta missä kirjoittaja hutaisi jutun kasaan tekemättä minkäänlaista kuvakäsistä, seurauksena joka sivulle oli ahdettu liikaa tavaraa, piirtäjä oli todella suurissa vaikeuksissa saadakseen tarinan tiivistettyä vaadittuihin 12 sivuun, eikä lopputulos ollut kovin hyvä.

Se vaihtelee. Minusta mukavinta on kuvittaa suorasanaista käsistä jossa on kuvien tapahtumista luonnehdinnat (vrt. teatterin plari). Minä piirtäjänä voin sitten keskittyä siihen minkä osaan eli kuvakerrontaan. Samasta tekstistähän voi tehdä sivun tai kymmenen sivun jutun ruutu- ja sivujakoa muuntelemalla, rytmi voi olla hidas tai nopea, tapahtumaa tai tunnelmointia. (Ja tässä kohti täytyy uskaltaa sanoa sille dialogiaan rakastavalle kirjoittajalle ettei tämä 12:ta sivuun mahdu, puolet pois! Ekaks ne puhuvat päät Wink ) Tämän vaiheen haluan tehdä itse, sillä usein kirjoittavat ihmiset eivät yksinkertaisesti OSAA kuvitella sitä visuaalista kerrontaa, käyttää sen tehokeinoja, koska itse hahmottavat tekstin paremmin. Eihän se sattumaa ole miksi toiset piirtää ja toiset kirjoittaa ja keskittyvät sitten siihen, mitä osaavat parhaiten.  Kuvakäsiksen luonnos (vrt. storari) käydään sitten käsikirjoittajan kanssa läpi (rytmitys, ruutujako jne.).

Hyvästä kirjallisuudesta ei useinkaan saa hyvä sarjakuvaa. Sanoja rakastavien ihmisten ongelma sarjakuvakäsikirjoittajina on se klassinen "kill your darlings". Sarjakuvassa tämä tehtävä jää piirtäjälle ja soppa on valmis. Useimmiten piirtäjät eivät uskalla tarpeeksi tarttua tekstiin (kammottava esimerkki: Ronkoteus... siitä olisi tullut hyvä 800-sivuinen sarjakuva, sillä tapahtumia siinä kyllä riittää.) eivätkä kirjoittajat osaa jättää "ilmaa" jotta tarinaan sisältyisi esim. kuvavetoisia, ehkä jopa kokonaan tekstittömiä jaksoja. Ne kuitenkin keventävät lukemista.

"Show and tell" on homman nimi, mielestäni juuri tässä järjestyksessä. Sarjakuvakäsikirjoitus muistuttaa elokuva- tai teatterikäsistä siinä, että siinä täytyy olla tapahtumia. Asiat pitäisi NÄYTTÄÄ tekemisen kautta. "Toiminta" ei tässä yhteydessä tarkoita actionia vaan esim. sitä että tunnetilat näytetään kasvojen kautta, kuvataan ties vaikka myrskyävää merta, sen sijaan että käytäisiin vaikka jotain jäykkää dialogia... Teksti on sarjakuvassa aina hidastava elementti. Ilmeen nähdessään lukija "kokee" saman tunteen, löytää sen itsestään, eikä vaan katso jotain muuta sanomassa "musta tuntuu tältä". Tai ihmisen luonne näytettään jonkun pikku anekdootin kautta, mitä se tyypillisesti tekee. Tämä tietysti vaatii lisää ruutuja ja sivuja...
Kuvavetoista on lisäksi kevyempi lukea. Yhteen kuvaan voi piilottaa ajan, paikan, säädyn.. jne. Lukija poimii sen informaation kevyesti. Tätä kaikkeahan mangassa käytetään oikein hyvin. Ja käytetään runsaasti enemmän kuvia kuin länsimaisessa sarjakuvassa juuri tähän asioiden kertomiseen näyttämällä.

Tekstivetoisen käsiksen kuvittaminen on juuri sitä, kuvittamista, ei tarinan kerrontaa kuvilla. Tämän "flow"n puuttumisen huomaa usein myös kuvataidepuolelta tulevien sarjakuvissa: jokainen ruutu on kuin yksittäinen kuva, sivukokonaisuus ei vie eteenpäin... Toisaalta vaikka joku Sacco jolla on tosi paljon tekstiä, kuitenkin sujuu. Tästä aiheesta haluaisin lukea lisää! Onkohan sitä kukaan tutkinut?

Muuten, kannattaa kirjoittaa se dialogi aina ihan viimeiseksi. Siihen jos johonkin
rakastuu. Ja sitten ei voikaan muuttaa juonenkulkua, vaikka tarina sitä vaatisi, jonkun näpsäkän onelinerin takia!
tallennettu

Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.
JJ Naas
Toikkarointia lammashaassa
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 563



« Vastaus #17 : 02.11.2005, klo 15:36:16 »

Ymmärtääkseni ammattimainen käsikirjoittaja tekee tarkan ruutujaon, jopa kuvakäsiksen, tai sitten yhteistyö kirjoittajan ja piirtäjän kesken on tiivistä. Valmiista käsiksestä on helpompi keskustellakin, jos kirjoittaja on ajatellut sen kerronnallisesti loppuun asti.

..olettaen, että kirjoittajalla on kokemusta kuvallisesta sommittelusta ja kerronnasta, sekä erityisesti sarjakuvakerronnan säännöistä ja kikoista. Jos ei ole, niin mielestäni on parempi, että antaa käsiksen sarjakuvamuotoon saattamisen piirtäjän vastuulle, jolla on todennäköisesti enemmän visuaalista silmää. Tulos tuskin vastaa 100% sitä, mitä kirjoittaja kuvitteli päässään, mutta tässä vaiheessa olisi osattava päästää irti luomuksestaan, antaa vastuu sarjakuvapiirtäjälle ja luottaa siihen, että tämä osaa tehdä oikeat ratkaisut.

tallennettu
roju
sarjispelle
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 762



« Vastaus #18 : 02.11.2005, klo 15:39:12 »

Ai niin, Riekko kysyi siitä tiivistämisestä: omien käsisteni kohdalla teen niin, että aloitan kuvakäsiksen tekemisen luonnostelemalla suorasanaisen tekstin tärkeimmät tapahtumat /kohtaukset. Ne voi olla käännekohtia tai ihan vaan asioita jotka vaativat isoja kuvia (esim. saapuminen johonkin uuteen paikaan: iso kuva jossa paikka esitellään) ja siten rytmittävät lukukokemusta. Niiden väliin sitten rakennan lihaa luiden ympärille - ja pääsen karsimaan.

Joskus tässä kohtaa tulee yllätyksiä. Joku kohtaus ei olekaan niin tärkeä tarinan kokonaisuuden kannalta kun sen tekee kuviksi, sen voi jättää pois. Tai sen voikin toteuttaa pienemmillä kuvilla. Sivun dialogi puhuvia päitä voi olla luettava ratkaisu, ja sitä ennen ja sen jälkeen jotain muuta. Joissain kohdissa täytyy olla yllätys ja se täytyy asettaa vasemmalle sivulle - tämä taas sanelee edeltävien sivujen rytmitystä. Aika usein myös suunnittelen kohtaukset sillä tavalla sivukokonaisuuksiksi että niiden paikkaa tarinan sisällä voi vaihtaa tai jättää ne kokonaan pois.

Aika usein on parempi antaa jutun sivumäärän venyä kuin alkaa tehdä tarinasta sähkösanomatyylinen. Vähänkään monimutkaisempien kaarien kertominen vaan vaatii sen tietyn määrän kuvia. Kuvien määrä vaikuttaa suoraan tunnelmaan ja tyylilajiin. Yhdestä novellista suorasanaista tulee kokonainen albumi (40 s.) kevyesti.

Erittäin Merkillisten Herrasmiesten Liiga on muuten erinomaisesti rytmitetty! Muutenkin tuttujen juttujen lukeminen tolla silmällä on tosi hyödyllistä. Ja huonojen juttujen - miksi tämä ei toimi? Ja vertailu Akkari-Tintti-manga-Marvel. Tavoitteet on erit, millä keinoilla ne saavutetaan.
tallennettu

Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.
ökpö
ääpylä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 520


Vanhana sitä tulee piisamiksi.


« Vastaus #19 : 02.11.2005, klo 16:31:53 »

ökpö, pidin paljon piirroksistasi.
 Juuri sinun kaltaistasi piirtäjää olen etsinyt.

Jopas, olen oikein imarreltu... Omatkin projektit valitettavasti pissii kintuille.

Joskus olisi hauska olla villi ja viriili vapaa taiteilija.
tallennettu

comicspace | paarustuksia | ircnet: rhia
Jukka Koivusaari
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 344



« Vastaus #20 : 03.11.2005, klo 14:49:22 »

Jos tarinan kirjoittaja on enemmän kirjoittaja kuin sarjakuvien tekijä/lukija, niin onko edes hyvä että itse kirjailija tekee sarjakuvakäsikirjoituksen ruutu-/sivujakoja myöten.

 Mulla on molemmista kokemusta. Jos tarkoitus on tehdä valmista jälkeä jollain järkevällä aikataululla, niin kaikki mitä käsikirjoittaja on tehnyt on kuvittajan työkuormasta pois.

Semmoisen kuunnelma- tai elokuvakäsikirjoituksen tyyppisen pötkön työstäminen sarjakuvaksi kun on sitten pakko aloittaa kuvakäsikirjoituksen tekemisellä. Eli läpimenoaikaa tulee väkisin jokunen viikko lisää.

Yleensä aina on helpompaa korjata huonoa ruutujakoa, kuin tehdä se alkutekijöistä itse. On ihan eri asia puhua käsikirjoittaja luopumaan ruudun tai parin  mahdottomasta kuvakulmasta, kuin miettiä nille kaikille 300 ruudulle sivujako. Tai yleensä päättää se että ruutuja on keskimäärin 5kpl  60 C5-kokoisella sivulla .
tallennettu

sarja
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 743



« Vastaus #21 : 04.11.2005, klo 11:22:25 »

Ystäville tiedoksi, että minä sarja olen päättänyt toistaiseksi poistua Kvaakista.
 Siihen ei liity mitään katkeruutta, vaan katson, että tämä tie on kuljettu  kohdallani loppuun.
Itse haluan keskittyä jatkossa enemmin jännäreiden kirjoittamiseen. Alunperinkin
 Kvaak oli minulle vain vierailupaikka. Henkilökohtaisesti minulla oli paljon toiveita,
 jotka eivät vielä toteutuneet.
  Saatan joskus palatakin, mutta nyt haluan keskittyä muihin asioihin. Kiitos kaikille, jotka vastailivat  viesteihini. Onnea ja menestystä kaikille.
 Terveisin
  Sarja
tallennettu
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: