Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: MAAPALLO TARVITSEE SHOKKIA! (13.05.2018 klo 11:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
15.12.2018, klo 03:15:33

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
469603 viestiä 10441 aihetta kirjoittanut 7341 jäsentä. Uusin jäsen: levonmar
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kritiikki ja sarjakuva mediassa
| | |-+  Sarjakuvaa televisiossa
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 3 4 5 6 7 [8] 9 10 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvaa televisiossa  (Luettu 59436 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 976


« Vastaus #105 : 22.07.2015, klo 00:41:28 »

Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)? Curtti kun ei edes veispuukkia seuraa.  Smiley Eikä kai kukaan sanomalehtiä lukeva odotakaan, että niihin vain pelkkiä totuuksia olisi painettu?!
Vastaan vain omalta osaltani.

Miten niin kotimaiset? Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.
Yhdistelemällä näitä kaikkia lähteitä joita saatavilla on, valheet eivät kumoa toisiaan saati suodata totuutta esiin.

Se kylläkään ole helppoa. Mikäpä olisi.

Ja ilmiselvästi sinulla ei ole vielä riittävän kyyninen kuva ihmisistä. Massat määkivät ja yksilöinäkin enin osa uskoo mitä media suoltaa sellaisenaan ilman kritiikin hiventäkään.

Ongelmana on se että kun:
Jos nyt otetaan sellainen hömppäaihe kuin supersankarit, niin miten siitä ylipäätään saisi mitään kelvollista journalismia?

ei ole poikkeus vaan normi.
Laajennettavissa sellaisiin "hömppiin" kuin muut taiteenmuodot (ei yksin sarjakuvan sisällä, vaan kirjallisuudessa, elokuvissa jne) ja sellaisissa hassutuksissa kuin mm.
sisä- ja ulkopolitiikka, talouspolitiikka, sodat ja rauhat.
Toisille annetaan isompi painoarvo niiden suhteellisen merkittävyyden mukaan, mutta mediatuotanto on verrattavissa kulttuurituotantoon:

Kunhan jotain tekee, tärkeintä on tehdä lopputuloksella ei niin väliä.


tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 405



« Vastaus #106 : 22.07.2015, klo 07:03:53 »

Kääntyypä keskustelu mielenkiintoisiin suuntiin.

Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.

Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.

Ensin vieraan maan arvokeskustelu ja mediaympäristö näyttäytyy tällaisena vastenmielisenä, niskakarvat pystyyn nostavana, propagandakuplana. Sitten kyseisen, kansallisen samanmielisyyskuplan alkaa hahmottaa entisten maanmiestensä ympärillä.

Hyvä esimerkki propagandakuplasta on suomalaisittain Kreikkaa koskenut uutisointi. Suomessa käyty "annetaanko vai eikö anneta" -keskustelu näyttäytyi aivan järkijättöiseltä, kun ulkomailta katsottuna Suomi-neito oli jo niin sanotusti keittiön pöydällä.

Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.

En usko, että yksilötasolla voi kehittää kykyä todelliseen mediakritiikkiin ellei maailmaa näe ainakin kerran toisen kulttuurin sisältä tarkasteltuna.

Journalismin tasoa voi toki maallikkona kritisoida yhtä hyvin kuin timpurin ammattitaitoa. Käytiinhän sitä paljonkin keskustelua vaikka sanomatalojen tekniikkaan erikoistuneiden toimittajien vajeesta 1990-luvun loppupuolella, kun Nokia oli kansakunnan ykkösaihe.

Onko se sitten keskeistä toimittajan tietää minkä valmistajan piirejä missäkin mallissa sisälle juotettiin on yhtä relevantti keskustelun aihe kuin se pitäisikö toimittajan tietää, ettei Lucky Lukea perinteisesti supersankareihin mielletä.

Kerran minulla oli etuoikeus olla oikean toimittajan matkassa ihan haastattelutilanteessa. Kyllä siitä haastattelusta toimittaja sen melkoisella otteella puristi julkaistuun muotoon.

Tuo aiemmin ketjussa linkattu sarjakuvia koskeva juttu Ylen nettisivuilla vaikuttaa rankalla kädellä editoidulta tiivistykseltä. Siellä varmaan Lykky-Luukas siirtyi revolverisankareista heti aloitukseen, että löytyisi joku tunnistettava nimi kun ei kerran Aku Ankkaa käsitelty.

Hyvä että kirjoitetaan, toivottavasti kirjoitetaan tulevaisuudessa enemmänkin. Mitä enemmän, sitä enemmän, kuten tiedetään.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 591



« Vastaus #107 : 22.07.2015, klo 09:11:57 »

Tämä keskustelu on lähtenyt sen verran lapasesta, että pakko itsekin osallistua.

On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti. Tähän taustaan nähden pienistä virheistä nillittäminen  ei ole kauhean oleellista. Pääasia, että meitä kiinnostavia asioita käsitellään myös valtamediassa.

Itselläni on melko rajalliset kokemukset toimittajista, mutta niiden kokemusten perusteella toimittajat ovat huomattavasti valveutuneempia ja kiinnostuneempia asioista kuin tavalliset kansalaiset. Sen puoleen, he ovat juuri sopiva suodatin asiantuntijoiden ja normaalien ihmisten väliin. Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.

Toisekseen, ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta käydä läpi kymmeniä eri lähteitä selvittääkseni mikä on jonkin uutisen todellinen tila, sillä ei minulla on tietämystä arvioida eri lähteiden luotettavuutta. Eikä pidä unohtaa, että maailmassa on yhtä monta totuutta kuin on puhujaa, joten esimerkiksi kriisitilanteissa on mahdotonta saada objektiivista tietoa, sillä sellaista ei ole. Uskon, että toimittajilla on paremmat eväät oleellisen tiedon suodattamiseen, ja sen vuoksi jätän tehtävän mielelläni heille. Tietysti kaikkeen kuulemaansa/lukemaansa pitää suhtautua terveen kriittisesti mutta raskaaksi arki käy, jos kaikki uutiset pitää varmentaa useista lähteistä ja monella kielellä.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
J Lehto
Ulvova molopää
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 730



« Vastaus #108 : 22.07.2015, klo 09:23:48 »

Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)?

Oma metodini on silmäillä läpi 2-3 journalistista lähdettä
(webbisivua) ja ennen kaikkea lukijakommentit, jos sellaisia
on. Sitten, jos kiinnostusta vielä riittää, pyrin löytämään
asiantuntijanäkemyksiä.

Tyypillisesti asia on tässä vaiheessa jo alkanut näyttää huomattavasti mutkikkaammalta, ja vastaavasti ensimmäinen uutislähde
enemmän tai vähemmän pintapuoliselta mutkat suoriksi-jutulta.

Etenkin Kreikan ja Ukrainan tapahtumissa tämä on ollut sangen
tarpeellista, joskin haastavaa.
tallennettu
hdc
Architectus urbis caelestis
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 300



« Vastaus #109 : 22.07.2015, klo 09:43:34 »

Pikkuvirheet ja pienet yksinkertaistukset ymmärrän, olenhan itsekin sen verran tutustunut monimutkaisten aiheiden popularisointiin että tiedän vaikeudet. Tätä näkee Ylellä aika paljon, ja minulla ei ole Yleä kohtaan kovin vaikeita mielipiteitä (vaikken sitä minään luotettavuuden linnakkeena pidäkään).
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)

Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 976


« Vastaus #110 : 22.07.2015, klo 11:10:09 »

Itsellä on jossain ne toimittajan tutkinnon osasuoritukset ja hieman kokemustakin alan töistä.

Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.

Mutta miksi kukaan nyt haluaisikaan muuttaa tilannetta?

Itse raakkaan aina kun voin kaikki saatavilla olevat lähteet enkä kyseenalaistamatta niele muistaen sen että koti- ja ulkomaisissakin täytyy oppia lukemaan toimittajia ja arvostelijoita.
Objektiivisuus kun on tavoite mutta toteutumaton sellainen.

Vertailemaan ja suhteuttamaan ja ennen muuta tekemään itse omat johtopäätöksensä.
Pässejä ja lehmiä on helppo viedä teuraalle, itse en halua lukeutua joukkoonsa.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 591



« Vastaus #111 : 22.07.2015, klo 11:47:16 »

Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)

Julkaistavien uutisten valikointi on tosiaan todellinen taitolaji, sillä kaikkea ei voi julkaista. Mikä sitten ylittää uutiskynnyksen riippuu usein median arvoista/agendasta. Jotta pystyy arvioimaan uutisten objektiivisuutta, pitää tietää millainen aatemaailma julkaisevalla medialla on. Silloin, kun pirttiin tuli vain yksi sanomalehti, se oli aika helppoa, mutta nykyaikana lähteitä on niin paljon ja "tietoa" loputon määrä, niin arviointi on huomattavasti haastavampaa.

Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.

Tämä on kunnioitettava lähestymistapa! Näinhän asioiden pitäisi mennä ajattelevien yksilöiden kesken. Valitettavan usein kuitenkin törmää Dunning-Kruger-efektiin.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 797


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #112 : 22.07.2015, klo 15:02:16 »

Tulihan se sieltä. Kotimaisiakin medioita luetaan ja seurataan, vaikka edellisellä sivulla annettiin ymmärtää että ei.

Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.
Economistin paperiversio ärsyttää täällä aika lailla. Kaikki kun käy toimituksen mankelin läpi eikä edes pilakuviin voida laittaa tekijän nimeä näkyviin. Kenties tämä on vain tottumusta täkäläiseen mediakenttään, mutta silti kyllä valitettavasti yhdistän nimettömyyden epäluotettavuuteen.

Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.
Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa. Hyvin monessa maassa tilanne on huonompi kuin täällä. Toki pohjoiseurooppalainen näkökulma jyrää altaan lähes kaiken muun, mutta aika ajoin saadaan sentään jotain uutista muistakin maanosista.

Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.
Toimittajan yksi tehtävä on esittää tyhmiä kysymyksiä, mutta hyvin usein tyhmänä oleminen menee liiallisuuksiin kun asiantuntijalta vaaditaan kyllä tai ei yleistyksiä ja max viiden sanan virkkeitä. 99% tapauksista asiantuntijan ei edes anneta yrittää selittää asiaa, vaikka taatusti yli puolet kykenisi siihen omatoimisesti paljon paremmin kuin millaisen kuvan yleisö saa jatkuvien keskeytysten vaivaamasta haastattelusta.

Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta.
Suo siellä vetelä täällä. Nimittäin vastakkaisten mielipiteiden tasapuolinen esittäminen (jota mediat hellivät) ei metodina useinkaan anna sen parempaa kuvaa.

Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.
Jos nyt leikitään että Akkarille ja Deadpoolille myönnetään taiteen status niin samaan syssyyn pitäisi sitten varmaan laajentaa taidekäsitystä myös vaikkapa pitsinnypläykseen, heinäntekoon ja koristepuiden muotoiluun.
On totta että mainitsemillasi sarjoilla ei ole eroa suurelle yleisölle, mutta se johtuu osin siitä että mainittuja kulttuurituotteita ei tunneta. Tunnetaan vain Aku Ankka, Spiderman ja Lucky Luke. Ja silloin se on väistämättä loppukevennyksen paikka. Sinänsä on kyllä hienoa että sarjakuva pääsee vaikkapa telkkari uutisiin meillä jo ties montako kertaa vuodessa. Yle uutiset on se ultimaatti mediapaikka sekä suosion (tunnettuuden nostamisen) että arvostuksen puolesta.

On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti.
Kuten jo edellisellä sivulla totesin:
Lainaus
Toimittaja oli vaan miettinyt että kaikki supersankarit on pleiboita malliin Wayne, Stark tai Queeen. Onhan se mahdollista että pelkän median perusteella jollekin tuollainen kuva syntyy. Sitä taustaa vasten sitten oli uutinen se että myös muut kuin valkoiset rikkaat miehet voivat olla sarjakuvissa sankareita. Eli periaatteessa siis miedon positiivinen viesti, toteutus vain jäi puolitiehen.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 405



« Vastaus #113 : 22.07.2015, klo 17:54:17 »

Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa.

Itse luen päivittäin kotimaan uutiset. Erityisesti maailman konfliktitilanteista uutisointi on merkittävästi tolkullisempaa ja asettuvat sitten päivän tapahtumat aina oikeaan mittaluokkaan.

Tietyissä tilanteissa taas sitten oman maan hallituksen kanta tulee niin voimakkaasti esiin, että ei oikeastaa maan sisällä näe sen kuplan ulkopuolelle.

The Economist -artikkelit ovat korkealaatuisia, mutta ei kai se mikään erityisen esimerkkillinen julkaisu ole. Toimittajat sentään kirjoittavat usein selväsanaisesti, ettei julkaisu ole käsiteltävässä asiassa puolueeton.

Tiivistäminen, yksinkertaistaminen ja muu popularisointi ei ole helppoa. Kvaakissa saa kirjoittaa harrastajalta harrastajalle, mutta mitäpä voi toimittaja sarjakuvista kirjoittaa sarjakuvaa harrastamattomille. On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.
tallennettu
JV
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 051



« Vastaus #114 : 23.07.2015, klo 01:06:18 »

On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.

Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.

Luulisi, että se saisi kiinnostuksen heräämään sekä massoilla että toimittajilla myös alkulähdettä kohtaan, muutoinkin kuin leluhahmoa kameran edessä pyörittämällä.

Taannoinen Maria Petterssonin juttu oli siinä mielessä kiinnostava, että se lähestyi aihetta suht vakavasti, joskin kärjistetystä näkökulmasta. Mutta sen kaltainen populaarikulttuurin polemisointi on lopulta paljon hyödyllisempää kuin ympäripyöreä ja alentuva suhtautuminen sarjakuviin.

Uutisista yleisemmin: subjektiivisen rajallisuuden ja väärinymmärryksen kehät ovat sekä lukijan, toimittajan että poliitikon hahmotusta rajaamassa. Ajan henki on tietysti tehdä lyhyttä klikkaus-uutisointia perinpohjaisen journalismin sijaan, jolloin johtopäätelmäketjut jäävät aika lyhyiksi.

Kreikan talouskriisi on sekä median että poliitikkojen puolelta säälittävän huonosti ymmärretty ja käsitelty. Uutiskanavien etu on tietysti ylläpitää hetkestä hetkeen kehteytyvää jännitysdraamaa, vaikka sen seuraaminen ei loppujen lopuksi paljon lisää viisautta tai katsoja/lukija pysty vaikuttamaan lopputulokseen.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 405



« Vastaus #115 : 23.07.2015, klo 01:53:47 »

Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.

Onhan sitä odotettu, erityisesti nyt digisarjakuvan myötävaikutuksella, että tämä näkyisi jonkinlaisena valtakulttuuriin siirtymisenä. Toisaalta sitähän nämä kritisoidut jututkin ovat olleet.
tallennettu
J Lehto
Ulvova molopää
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 730



« Vastaus #116 : 23.07.2015, klo 07:54:27 »


Juuri tänään on HS sivuilla hyvä esimerkki
siitä, mikä journalismissa mättää.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1437543008838

Otsikko on että
"Siviilipalveluksen suorittajista tuli arvostettuja työntekijöitä"
joka jo itsessään on kokonainen narratiivi arvoista ja asenteista.

Itse tekstistä taas selviää ettei kyse ole yhtään sen kummemmasta
kuin että sivarikeskuksesta yritykset saa halpaa tilapäistyövoimaa.

Jotenkin juuri HS tekee yhtenään tällaista. Vaikka on siellä hyviäkin
toimittajia jokunen. Ilkka Malmberg esimerkiksi
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 797


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #117 : 23.07.2015, klo 10:36:38 »

Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.

Luulisi, että se saisi kiinnostuksen heräämään sekä massoilla että toimittajilla myös alkulähdettä kohtaan, muutoinkin kuin leluhahmoa kameran edessä pyörittämällä.
Kuitenkin on paljon elokuvia tyyliin Transformers, joista ei saa sen enempää irti vaikka kuinka lukisi kyseisiä alkutuotteita. Pelkkää pintaa ja tylsyyttä aikuisen näkökulmasta.
Kirjallisuus on sitäpaitsi hyvä vertailukohta. Elokuvaan alkuteos yleensä latistetaan, mutta siitä huolimatta harva tarttuu hyvänkään leffan jälkeen kyseiseen teokseen, saati sitten että kiinnostuisi kirjallisuudesta sillä perusteella että kirjojen pohjalta on tehty niin paljon hyviä leffoja. Ne ovat kaksi eri mediaa (tai kolme) eikä tarinan menestys yhdessä mediassa suoraan korreloi sen suosioon toisessa, arvostuksesta puhumattakaan. Vaikka toisinaan näin käykin, että joku tarina vetää/myy useammassa mediassa, niin silloin taas on kyse enemmän brändistä kuin kerrontamuotojen ansioista tai ansiokkaasta käytöstä. Yksi sarjakuvakirjoittelun muoto mediassa on muuten juuri näiden brändien kuulumisten raportointi. Eli se miten vaikka Spiderman tai Batman tahkoaa rahaa tai vaihtaa omistajaa.

Juuri tänään on HS sivuilla hyvä esimerkki
siitä, mikä journalismissa mättää.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1437543008838

Otsikko on että
"Siviilipalveluksen suorittajista tuli arvostettuja työntekijöitä"
joka jo itsessään on kokonainen narratiivi arvoista ja asenteista.

Jotenkin juuri HS tekee yhtenään tällaista. Vaikka on siellä hyviäkin
toimittajia jokunen. Ilkka Malmberg esimerkiksi
Paperilehdessä tuohon ei juuri kiinnitä huomiota sillä otsikko on vain yksi elementti sivulla. Saman arvoinen kuin vaikkapa kuvat ja kuvatekstit. Otsikot sitä paitsi keksitään monissa lehdissä erikseen kun sanotaan että niiden tarkoitus on houkutella lukemaan. Ei niitä minusta voi edes laskea journalismiksi, vaikka osa urpoista muodostaakin maailmankuvansa niiden perusteella. Paska homma kun oletetaan että itse asialla ei ole merkitystä vaan ainoastaan sillä miten se paketoidaan.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
JV
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 051



« Vastaus #118 : 23.07.2015, klo 12:18:06 »

Kuitenkin on paljon elokuvia tyyliin Transformers, joista ei saa sen enempää irti vaikka kuinka lukisi kyseisiä alkutuotteita. Pelkkää pintaa ja tylsyyttä aikuisen näkökulmasta.
Kirjallisuus on sitäpaitsi hyvä vertailukohta. Elokuvaan alkuteos yleensä latistetaan, mutta siitä huolimatta harva tarttuu hyvänkään leffan jälkeen kyseiseen teokseen, saati sitten että kiinnostuisi kirjallisuudesta sillä perusteella että kirjojen pohjalta on tehty niin paljon hyviä leffoja. Ne ovat kaksi eri mediaa (tai kolme) eikä tarinan menestys yhdessä mediassa suoraan korreloi sen suosioon toisessa, arvostuksesta puhumattakaan. Vaikka toisinaan näin käykin, että joku tarina vetää/myy useammassa mediassa, niin silloin taas on kyse enemmän brändistä kuin kerrontamuotojen ansioista tai ansiokkaasta käytöstä.

Kirjallisuusvertaus on hyvä, mutta ero perinteisesti on, että sarjakuvat mielletään lapselliseksi, kun taas kirjallisuus usein liian vaativaksi. Monissa tapauksissa sarjakuva on hyvä lähtökohta elokuvalle paitsi valmiin visuaalisuuden takia, myös siitä syystä, että sarjakuva ilmaisukeinona tietyssä määrin pakottaa pelkistämään ja kiteyttämään - mikä helposti tulkitaan yksinkertaisuudeksi, ja monasti sitä onkin.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 976


« Vastaus #119 : 23.07.2015, klo 15:18:12 »

Veltin kanssa samaa mieltä. Kyse on enemmän mieltämis- ja jopa sanelukysymyksestä sarjakuvan osalta.
Kulttuuria tarkoituksellisesti painotetaan.

Tänä aamuna työpäivän aikana kolmosen Huomenta Suomen  aamuvieraana Jussi Juba Tuomola kävi puhumassa strippisarjakuvista, sarjakuvista  sarjakuvasta taiteena jne
noin tunnin kohdalla  linkistä tuolta osoiteriviltä
http://www.katsomo.fi/#!/jakso/492661?toista

Ei, minen nyt vaan ala ruotia tuota. Ei jaksa. Juba on itsensä mutta ketjussa aiemmin mainittu dzurnalismin "tyhmät" kysymykset jotta taviskin saa kiinni on enemmän kuin hivenen johdattelevaa.

tosin "asia jota ei ymmärretä aiheuttaa hämmennystä" oli mielestäni enemmän kuin osuva huomio sarjakuvan problematiikasta kulttuurikentällä

tallennettu
Sivuja: 1 ... 3 4 5 6 7 [8] 9 10 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: