Nikulan tuotosta en ole vielä lukenut, mutta palaanpas Ässien Ässän pariin, kun siitä ei ole juurikaan keskustelua herännyt.
Sotasarjakuvien suurkuluttajaksi en missään nimessä itseäni luokittele, mutta albumi vetäisi ihan hyvin sisäänsä. Mielenkiintoiseksi albumin teki sekin, että Ilmari Juutilainen oli minulle entuudestaan melko tuntematon "hahmo", joten albumi tarjosi hyvän historiantunnin hänestä.
Piirosen piirrokset ovat huippuluokkaa ja niitä katselee mieluusti albumin lukemisen jälkeenkin. Erityisesti mieleen jäi sivun 67 ensimmäinen ruutu, joka oli tunnelmaltaan ja jykevyydeltään jotain sellaista, mitä mieluusti katsoisi vaikka roikkumassa omalla seinällä. Revontulen sotasarjakuvien kannet ovat järjestäen olleet toteutettu tavalla, joka ei ihan hirveästi ole omaa silmää miellyttä. Tälläkään kertaa kansi ei yllä ihan sisäsivujen kuvituksen tasolle, mutta ei sekään silti huono ole.
Revontulen sarjakuvissa minulla oli monen albumin mittainen tauko, mutta Ässien Ässä herätti taas kiinnostusta sen verran, että varmasti tämä Nikulan ja Tiaisenkin juttu tulee hyllyyn hankittua.
