Ohessa taiteilija Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".
Kyllä tuo on 3D, mutta tärkeintä siinä on että puhekuplasta on tehty "oikea" elementti ruutuun. Onhan 3D-tietokoneanimaatioissa ja tavallisissa 2D-animaatioissakin eroa. Puhekuplahan on yleensä vain kehys jossa puhujan puhuma teksti on, se ei siis ole varsinaisesti oikeasti olemassa, paitsi metasarjoissa. Animaatiossa se on ääni. Se on kuitenkin hyvä keksintö saada puhe ja muut ääniefektit mukaan sarjakuvaan.
Tuossa Reiman sarjakuvassa lukija ei ehkä ymmärrä että sakara osoittaa itseenpäin vaan ajattelee että on ihme palleroita, ei olla osattu piirtää tai jotain. En minä ainakaan tajunnut ennenkuin luin selityksen ja katsoin uudestaan. 3D-elementti kaksiulotteisessa piirroksessa ei ihan toimi ellei sitä selitetä, kuten sanoitkin.
Tavallisessakin sarjakuvassa voi olla metasarjakuvan elementtejä, esimerkkinä Kuusi Kaverusta: Kasper-nuken arvoitus. Siinä pitkä Mandy-nimisen tytön selitys katkaistiin toisen kaverin toimesta, hän piteli puhekuplasta kiinni ja oli siis jäämässä sen alle, kurkki sen takaa ja pyysi lopettamaan. Muuten sarjakuva on ihan tavallista sarjakuvaa.