No huhhuh! Melkoinen on pudotus.
Eikös levikki vielä vuosi sitten huidellut jossain reilun 200 000 kieppeillä?
Ei tällaista mahalaskua pelkät lukutottumuksien muutokset selitä.
Lehden sisällölle olisi tehtävä jotain näkyviä uudistuksia ihan tosissaan.
Isoin vika lienee tuoreessa materiaalissa.
Tanskassa ja Hollannissa tuotetut tarinat ovat suurimmalti osin aivan kamalaa kuraa. Missä vaiheessa kohderyhmää on alettu pitää alle 10 vuotiaina? Tuntuu, ettei tarinoita paljon vanhemmille lukijoille enää tehdä.
Pitkän linjan käsikirjoittajat ovat menettäneet puhtinsa jo aikaa sitten eikä uusista ole noussut mieleenpainuvia nimiä. Nykyisiä, kaikenmaailman tietotekniikkaa ja digihärveleitä pursuavia tarinoita kirjoittavat ne samat vanhat tarinanikkarit, jotka eivät todennäköisesti edes ole kunnolla perillä siitä mitä asioita nuoriso ja lapset oikeasti tänä päivänä pitävät mielenkiintoisina. Ja siltä monet tarinat tuntuvatkin.
Digilaitteiden mukaan tuominen tarinoihin antaa nykymuksuille varmasti samaistumispintaa, mutta ei lapsia silti pidä aliarvioida. Hyvistä tarinoista hekin pitävät. Iästään huolimatta, Don Rosan sarjat uppoavat vieläkin nuoriin lukijoihin ja ne ovat sentään sijoitettu 1950-luvulle.
Ehkä Don Rosan aikanaan saavuttama suursuosio olikin näin jälkeen päin katsoen haitaksi lehden tasolle?
Viimeksi eilen juttelin kavereideni (eivät ihan lapsia enää, mutta nuoria aikuisia kuitenkin) kanssa ruokaillessa Aku Ankan nykytasosta ja yksimielisesti olivat sitä mieltä, että ei heitä enää oikein muut piirtäjät jaksa kiinnostaa kuin Don Rosa.
Rosa toi 30 vuotta sitten lehteen kaivattua uudistusta. Tarvitsisimme nytkin uusia tekijöitä, joilla olisi edes puolet siitä samasta innostuksesta mikä Rosalla oli parhaalla kaudellaan. Ei kukaan silloinkaan uskonut, että Carl Barksille ikinä löytyisi haastajaa ja kas vain, niin kuitenkin tapahtui. Samoin ihmiset ehkä ajattelevat nykyään Don Rosasta. Vanha sukupolvi kasvoi Barksin tarinoiden parissa ja uusi Rosan. Hyviä piirtäjiähän meillä on paljon, mutta uutta, kunnianhimoisempaa kulmaa käsikirjoituksiin kaivattaisiin.
Jos kuitenkin keskitytään ihan suomalaiseen Aku Ankkaan ja kuluneen vuosikymmenen aikana kokemiin muutoksiin, niin kiinnostaisi tietää, että mikä Sanomalla lopulta on se taho, joka päättää mitä ankkalehdille milloinkin tehdään? Mielestäni Aki Hyyppä johtaa lehteä (ja muitakin ankkajulkaisuja) ihan hyvin, keksien kaikenlaista uutta ja yrittää pitää menon tuoreen tuntuisena. En halua alkaa osoittaa syyttävällä sormella varmasti parastaan yrittävää miestä, mutta siitäkin huolimatta on vaikea olla huomaamatta, että kovimmat levikin laskut ja enimmät lehtien lopettamiset ovat osuneet juuri hänen päätoimittajakaudelleen. Toki samassa tai jopa pahemmassakin jamassa ovat myös kaikkien muidenkin maiden ankkalehtien päätoimittajat. Suomessa ei sentään olla vielä Saksan tilanteessa, missä paikallinen viikkolehti ilmestyy enää joka toinen viikko.
Sanoma on kuitenkin voittoa tavoitteleva yritys, joten sen isot pomot varmasti usuttavat eri osastojen pienempiä pomoja tekemään uudistuksia ja ei-toivottuja leikkauksia, jotta tulokäppyrät saataisiin nousuun. Aina tulokset eivät voi olla vain ylös päin. Vaikka tekisi mitä.