Photarimaalaamisen yksi oleellisimmista teknisistä kulmakivistä on opetella brushes-paletti juuriaan myöten ja opetella tekemään brushit itse. Varsinkin seiskaa uudemmissa photareissa tuo brushes-paletti on varsinainen parametrien Eden. Vakiosutipaletissa ei ole käytännössä yhtään käyttökelpoista sivellintä ja mukana tulevat kustomisuditkaan eivät kovin tajuntaaräjäyttäviä ole.
Hankaluus on siinä että mieluiset parametrit ja sivellinkuvat löytyvät vain kokeilemalla.
Hyvä perussääntö oman tyylin kohdalla on ollut, että käyttää varsin rajoitettua sivellinpalettia. Yhden sivellinkuvan kokovariaatioiden (esim 4kpl) pitäisi riittää pitkälle. Paineentunnistuksesta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.
"Teennäinen" mutta nopea sivellin on parempi kuin "aidolta" näyttävä takkuava sivellin. Tietokonemaalaaminen(kin) on ilmaisua, ei konventionaalisten maalausvälineiden digitaalista kloonaamista. Uusissa koneissa tosin realistisetkin siveltimet toimivat jo jouhevasti.
Maalaa aina mahdollisimman isolla siveltimellä, pipertämistä pitäisi välttää kuin ruttoa.
Softeja airbrusheja tarvitsee ani harvoin -- jos pyritään maalauksenomaiseen lopputulokseen.
Vapaa käsi on koko ajan alt-napilla, pipetti (color picker) on siveltimen jälkeen tärkein työkalu. Väripalettia kannattaa suunnitella ja rajata ennakkoon (aivan kuin perinteisilläkin välineillä).
Filtterivalikko on maalaajalle 98-prosenttisesti turha. Bluria ja Add noisea sieltä lähinnä tarvitsee, niitäkin harvakseltaan.
--
Tämä lyhyt tutoriaali tarjoaa yhdenlaiset yksinkertaiset esimerkkisivellinparametrit tuommoiseen perusmaalailuun
http://www.itchstudios.com/psg/main.php?id=ps55paint