.. Minun tyhjentävä ohjeeni täydelliseksi piirtäjäksi haluaville on: Piirtäkää ympyröitä. .. Paperit täyteen ympyröitä, kenties myös ovaaleja. Isoja ja pieniä. Päällekkäin ja sisäkkäin. Ympyrässä on muodon, tyylin, rytmin ja dynamiikan ydin. ..
´Älkääkö sekoitatko mun ympyröitä .. ´taisi Aristoteles murjaista aikanaan.
Niin, onhan tässä paljon viisauksia ilmiannettu ja tosi on, oon O.K.´n kanssa samaa mieltä ympyröistä. Tai toisin sanoen, tutkimalla luontoa ja ympäristöönsä voi kanssa oppia (eikä se aina satu tietoisesti edes). Luonto on myös kaiken dynamiikan ydin.
Pelkistelemällä luonnon eri muotoja erikokoisiksi ympyröiksi, soikioksi tms. voi kokeilla erilaista rytmiikkaa niiden välillä pistelemällä niitä rivijonoon. Luonto on siitä vänkä olikko että se hakee itsellään madollisimman lähelle tasapainoa. Harvemmin näkee, jos koskaan, luonnossa kaaosta (ja jos on, on ihmisellä ollut sormet pelissä mukana). Kaaos syö turhaan energiaa. Kaaos on rasittavaa. Kaaos jarruttaa. Senpä takia luonto on kehittänyt lähestulkoon täydellisen, tasapainoisen muodon ; ympyrän, tai oikeammin pallon (maa-).
Piirtämisessä muutenkin voi olla hyvä myös tähdätä ´tasapainoon´, yksittäisissä kuvissa tai sivujaossa. Arkitehtuudesta sen joskus opin, ihan ´ahaa-elämyksenä´ miksi en pidä modernista katukuvasta, sileälinjaisesta lasista, kivetyksistä, betoonista ja ruostumattomasta teräksestä. Koska sen suoraviivaisuus on liian kaukana luonnon omista muodoista. (Alvar Aalto on mainio kohde tutkia tästä vieroksuneena. Ja Tampereella olen aina ihaillut vanhoja jugend-talojen julkisivuja. Niissä on toistettu osittain luonnon omia muotoja eikä pelkkiä suorillakulmilla vedettyjä viivoja. Ja Pietilöitten Metso on omaa luokkaa!)
Jotenkin myös sarjakuvallinen ruutujako tuntuu vastahakoiselta, mielummin piirtelen nykyään epämääräisiä tai puolihuolimattomia ruudunosia. Tai avoimia ruutuja. Se ei niin haittaa jos osaelementit on muuten tasapainossa.
Nykyään yritän myös välttää ´omaa henkistä´ kaaosta. Hiukan vitseillen tietysti, mutta kyllä se piirtämiseen ON sellainen viha-rakkaus-suhde. Jos on muita paineita (--rkele, kuu loppuu ja ei oo tilillä kun hallåååta, mistä ruokarahat tulee ja koska .. jne.) voi piirtäminen olla pakokeino. Itsellä joskus. Useimmin jotkut lukemiset helpottaa.
Olen oppinut nimittäin että pakkoväkisin en saa mitään (mielestäni) hyvää aikaan. Ja nykyään en myös pidäkkään kiirettä. Ideoita jos syntyy niin laitan muistiin. Pienehkö suttu voi riittää. Annan niiden kypsyä ja joskus ne putkahtaa paperille melko valmiiina ihan itsestään.
Ja nykyään aamu- ja päiväkahvien tms. aikana on aina kynää ja paperia esillä. Joskus tulee ihan alitajuntaisia suttuja, joskus ihan yllättyy itse -että mikäs toi on? Tai sitten ei synny mitään. Vaikeempaa on taasen saada pitempiä juttuja kantaan, se vaatiikin jo työtä. Mutta ne vähät jota tulee tehtyä on lyhkäisiä juttuja. Sen kun saan sujuun, niin sitten ..
Elikä, pyrkikää tasapainoon itsenne kanssa, ympäristönne ja kanssaeläjienne kanssa (kissat on kivoja). Ja myös työympäristönne kanssa. Hyvä järjestys työnurkassa ja se että vehkeet löytyy aina mistä pitää helpottaa työtahtia ja hermojakin huomattavasti. Ja kun vielä muistatte myös piirtää ahkeraan, voitte luodakkin vaikka suurtöitäkin ..
Niin, että miten opin .. ? jaa-ah. Kyniä siinä on kulunut. Ja paperia. Rutosti. Roskakorit väärällään. Mutta jos niitä täyttää niin varmana siinä jotakin matkan varrella oppii ..
-- j --