Taide ja arkkitehtuuri sarjakuvissa

[Lurker]

Sarjakuva on taidetta. Mutta entä taide sarjakuvissa... Muistelen Suomessa joskus olleen otsikon mukaisen näyttelyn, ainakin arkkitehtuurin osalta, Turun yliopistossa.

Aloitan tällä kuvalla:

^{Copyright Dark Horse Comics, Art by Dan Barry}

Ruudun yläosan täyttää Gustav Klimtin Suudelma (vuodelta 1908).

Kontrasti suutelevan tytön ja pojan, Indyn ja kruununprinsessa Sophien, ja maalauksen miehen ja naisen eroottisen suutelon välillä on suorastaan värähdyttävä. Näiden vielä lähes lasten ensisuudelmassa on lupaus siitä rakkaudesta, mikä heidän kohdallaan jää täyttymättä.

Nuori Indy näkee taulun ensimmäisen kerran Wienin kaupunkia kierrellessään, ja taulu herättää hänessä uusia tunteita. "Der Kuss" näytetään toisenkin kerran, kun rakkaudessa on vastoinkäymisiä. Se on psykologinen kuva pojan ajatusten taustalla.

Klimtin taulun kuvakieltä on usein tulkittu myös siten, että tilaisuuteen on tarttuva, menetettyä hetkeä ei koskaan saa takaisin. Tämähän kuvaa oikeastaan laajemminkin Indiana Jonesin elämänasennetta.

Nämä Dan Barryn piirtämät tarinat ovat muuten todella hienoja. Itseltäni ne menivät aikoinaan täysin ohi, mutta satuin ostamaan niitä nipun divarin halpislaatikosta. Tein hyvät kaupat.

Muistaako kukaan Nuori Indiana Jones televisiosarjan nähneistä, käytettiinkö Klimtiä siinä samalla tavalla?

Linkkejä:
http://www.theraider.net/information/books/comics_youngindy.php
http://www.lambiek.net/barry_daniel.htm
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/klimt/

[JV]

Hyi helvetti, on sitä Klimtiä ja Suudelmaa raiskattu jo ihan loputtomasti, mutta tuossa nyt ei ole mitään makua tai suhtaa. Klimtin täydelliseen eleganssiin ei tommonen vaan sovi! Tuo on pelkkää halpamaista ryöstöviljelyä. Pistää vihaksi!

Mr. Mack taasen on ihan oivaltavasti tehnyt taidetribuuttiaan Kabukissa ja DD:ssä ( Vision Quest).

Ja Klimtin vaikutus nähtävissä useammallakin sarjakuvamaalarilla.

[Lurker]

Hyi helvetti, on sitä Klimtiä ja Suudelmaa raiskattu jo ihan loputtomasti, mutta tuossa nyt ei ole mitään makua tai suhtaa. Klimtin täydelliseen eleganssiin ei tommonen vaan sovi! Tuo on pelkkää halpamaista ryöstöviljelyä. Pistää vihaksi! <snip>

Mielestäni sarjakuvataitelija teki tässä tapauksessa kunniaa Klimtille, ja osasi käyttää kyseistä teosta hienosti osana tarinan kerrontaa.

Mutta "taidepläjäykset" jatkuvat komparatiivisen metodin merkeissä.

Tässä Roope-setä lehden kansi. Jotain tuttuahan siinä on.

Norman Rockwell on varmasti Yhdysvaltain tunnetuin ja rakastetuin taiteilija. Alkuperäisen teoksen "Kolminkertainen omakuva" itseironinen sävy on kansikuvassa täysin hävinnyt ja tilalle on tullut Roopen suunnaton itsekeskeisyys ja mammonan palvotna. Roopen unelma ei ole olla nuori ja komea vaan muuttua konkreettisesti rahaksi.

Linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Norman_Rockwell
http://www.artcyclopedia.com/artists/rockwell_norman.html

[Antti Vainio]

Väärennetyn maailman viimeinen ruutu on minusta Mezieresin täysosuma eikä siinä ole mitään pakotettua, looginen loppu tarinalle

[Avalkis]

Mutta "taidepläjäykset" jatkuvat komparatiivisen metodin merkeissä.

Tässä oma suosikkini kyseisestä aihepiiristä:


Kuvat puhunevat puolestaan .

Kolmas oli Cult-TV-lehden kansikuva (poistin siitä tekstit häiritsemästä;
tässä alkuperäinen jos joku haluaa nähdä) ja keskimmäinen
juliste on luullakseni tehty sen jälkeen.
Tuo pinkki on minusta onnistuneempi parodiana, vaikka molemmat ovat todella hauskoja.

Esim. julisteessa nuo käsissä olevat tavarat ovat vähän ylimääräisiä, ja parodia toimii yleensä paremmin kun se ei ole niin 1:1, värimaailmoineen kaikkineen.
(Riippuu tietty tilanteestakin minkälainen tyyli ja värit sopivat kulloinkin parhaiten.)

[jokela]

Jotenkin tää idea tuntuu erittäin väkinäiseltä tai tosi turhalta ja päälleliimatulta. Tai tekijän tyhmältä kikkailulta.

Young-Indy-J. sarjaa tuli silloin tällöin katseltua mutta multa ainakin puutu lopulta kokonaan kiinnostus juuri sen takia että ne oli niin täyteen ahdattua “todellisuuden” puuroa .. Siis (Young) Indy oli tuttu kaikille merkittäville euroopan (ja aasiankin) henkilölle! Ja mukana lähestulkoon jokaisessa merkittävässä, historiallisessa  tapahtumassa.

Olihan Jones-in perhekunta sarjassa illallisella hr. Freud-in ja Jung-inkin kanssa Wienissä. Luulisin että Klimt on myöskin jossain vaiheessa vilahtanut ohi, olihan hän myös tärkeä “vaikuttaja” sen ajan Wienissä. Tässä muuten linkki sarjaa käsittelevään sivustoon >> (joka on mielestäni vähän sekava)

Niin, ja ainahan tämä “hyväkkö” vaikuttaa jotenkin suurmaailman tapahtumiin. Sanookohan hän kertaakaan “Fuck You”.. tai mitään vastaavaa sen ajan ärräpäätä? Sarjan ydin vaikuttaisi olevan : Jones=Spielberg=Jeesus. Tai Jones on lähinnä se joka S.S. itse haluaisi olla .. mutta kun maailma ei ole enään sellainen ..

Sarjakuvista en ole lukenut muuta kuin jonkun harvan ohimennen.

Mitä taasen taiteen parafraaseihin tulee sarjakuvissa, niin ainoana onnistuneena mielestäni on “Kamut” (Mutts), onkos ne sunnuntaisivuilla? Kati tai Jalo on kuvattuna johonkin taideteoksen jäljitelmään. Siis tässä ei kaiketi ole yhtään mitään viittaavaa tai muuta tarkoitusta kuin se että McDonnell on huvitellut kynänsä kanssa. Vai onko? Tai sitten lukijana olen helposti huvitettava, saanhan niistä bongailla ns. tunnettuja taideteoksia ..

-- j --

[Lurker]

<snip>Jones=Spielberg=Jeesus.<snip>

Spielbergin tilalle pitää vaihtaa kyllä Lucas. Ei kai Spielbergillä ollut mitään tekemistä koko televisiosarjan kanssa?

[Avalkis]

Klikkaa suuremmaksi.



Don Rosan pastissikansi on varsin hieno. Siinäkin on tosin otettu suoraan alkuperäisestä Pohjolan akka ja oikea yläreuna, toisin kuin itse tarinan sarjisruudussa (lähde) pysytään Disney-maailmassa Milla Magian kera.
Kyseinen ruutu ei olisi kantena niin näyttävä, vaikkakin tietty siitä olisi sommiteltu ja piirretty uusi versio, jos olisi haluttu käyttää Millaa kannessa.
Tässä kuitenkin varmaan sellainen poikkeus mistä edellä puhuin, eli enemmänkin voinee lainailla tilanteesta riippuen.

(Sivuhuomatuksena Rosan "rakeista" meininkiä en niin hirveästi fanita; mestari-Barksin klassinen tyyli on aina ollut enemmän mieleeni. Tarinankertojana Rosa on kyllä omiaan. Ja taiteilijan Suomi-kiinnostuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä suurta plussaa )

PS. Perunamaan mainioilla Don Rosa -sivuilla oli tällainen:
http://www.perunamaa.net/donrosa/images/ec_kuvat.jpg

[Petteri Oja]

Mitä taasen taiteen parafraaseihin tulee sarjakuvissa, niin ainoana onnistuneena mielestäni on “Kamut” (Mutts), onkos ne sunnuntaisivuilla? Kati tai Jalo on kuvattuna johonkin taideteoksen jäljitelmään. Siis tässä ei kaiketi ole yhtään mitään viittaavaa tai muuta tarkoitusta kuin se että McDonnell on huvitellut kynänsä kanssa. Vai onko? Tai sitten lukijana olen helposti huvitettava, saanhan niistä bongailla ns. tunnettuja taideteoksia ..

McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. Puolisolla on kaikki englanninkieliset Mutts-kokoelmakirjat, niissä niitä taidekuvia on kovasti. Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?

Otsikon 'arkkitehtuuri'-sanasta tuli mieleen tää kolmiosainen Batman-juttu, jossa Gotham Cityn rakennukset suunnitteli Anton Furst.



Sikäli ihan onnistunut toteutus, että arkkitehtuuri liittyi olennaisesti itse tarinaankin. Pahiksena oli vinksahtanut arkkitehti tms.

Ja Anton Fursthan lavasti Burtonin ekan Batmanin. Muttei toista, koska otti itsensä hengiltä ennen sitä.

[Antti Vainio]

Mauri Kunnashan on tehnyt aika tyylikkäitä versioita noista Gallen-Kalleloista. Daniel Torresin jossain scifijutussa Helsingin rautatieaseman kiviäijät vilahti jossain futuristisessa kaupungissa

[jokela]

McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. / ... / Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?

Enpä tuotakaan mahdollisuutta huomioinut, juu. Irtostrippejä oon lukenut ties millä kielellä. Mutta koottuina kansiin taas aina vain alkukielellä jos mahdollista.

Otsikon 'arkkitehtuuri'-sanasta tuli mieleen tää kolmiosainen Batman-juttu, jossa Gotham Cityn rakennukset suunnitteli Anton Furst. / ... / Sikäli ihan onnistunut toteutus, että arkkitehtuuri liittyi olennaisesti itse tarinaankin. Pahiksena oli vinksahtanut arkkitehti tms. ..

On hapara muisti, mutta joku italialainen sarjakuvan piirtäjä olikin alkuaan arkkitehti koulutukseltaan ja taisi se näkyä kuvistakin. En muista kuka, tarviipa penkoa lehtikasoja ..

Lisä : Muuten, eiköhän Tardin hyvin fiilistelty (vaikkakin yksinkertaistettu) Pariisi-kuvaus anna myös lisää ulottuvuutta Adèle Blanc-Sec-sarjaan? .. Siinähän arkkitehtuuri on monin paikoin myös tärkeänä osana juoninrakenteesta.

-- j --

[Veli Loponen]

Mitenkäs Kuumetta Ubricandessa -albumi? Sehän on suorastaan arkkitehtoonista sarjakuvaa -> http://www.urbicande.be/

[JV]

Muistaakseni Marc-Antoine Mathieun suomeksi julkaistuissa albumeissa on tehokkaasti käytetty arkkitehtuurisia rakennelmia ja kikkailtu tila-illuusioilla, ja muutenkin kikkailtu tavalla jota kai sitten voi aika postmodernistiseksi kutsua.....

[Asko AA]

McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?

Hauskoja ja hienoja Mutts-taidejäljitelmiä on tosiaan paljon ja laajalti, varsinkin alkukielisisissä värillisissä vaakatason suuralbumeissa, mutta myös normaalien koosteiden höysteenä. Juuri tänään bongasin tuon säikeen aloitus-Klimtinkin Mutts-versiona kovakantisesta luksus-historiikista etsiessäni seuraavan albumin ensisivun ja päätössivun vinjettikuvaa. Ei tosin valittu taidetta esittävää taidetta tällä kertaa.

Kaikkiaan O'Donnellin kirjo ulottuu todella mielikuvituksellisesti ja pop-taiteellisisti tavaramerkeistä ja tutuista tuotteista levy- ja sarjakuvakansiin, satukirjakuvituksiin (esim. alkuperäistä Nalle Puhia on myötäilty), japanilaisiin teemoihin, sekä monien tunnettujen maalarien teoksiin (Monet, Rousseau, Renoir, Picasso, Warhol – you name it...) Niistä saisi upeita pikkutauluja.

Kotimaisiin Kamut-alppuihin on jyvitetty joitakin taidejäljitelmiä aloitus- tai lopetuskuviksi sekä viimeaikaisten sunnuntaisarjojen viimeisille sivuille.


Nyt kun taiteesta kysyttiin, mainittakoon kesän Jatkosodan Korkkarin kuvitukseen päätyneen kaksikin ilmiselvää ja röyhkeää taidevarkautta – sekä yksi kirjankansi.

[Lurker]

Väärennetyn maailman viimeinen ruutu on minusta Mezieresin täysosuma eikä siinä ole mitään pakotettua, looginen loppu tarinalle

Antti hyvä, olisit nyt kertonut kvaakilaisille mitä siinä ruudussa oli. Mutta laitetetaanpa taas kuvan kera, sarjakuva kun on visuaalinen medium:

Tällä kertaa innoituksen tuottaja on ollut Pierre Auguste Renoir, Soutajien aamiainen (1881).  Loppuruutu on upea. Albumin kiivaan rytmin ja lukuisten "kuolemien" jälkeen se on kuin ihana suvanto, johon kerronta rauhoittuu.

Linkkejä:
http://www.expo-renoir.com/
http://www.renoir.org.yu/