Entäs näin:
Tuohan voisi olla tilanne parisataa vuotta ennen omaa versiotani. Sitten homma karkaa käsistä ja lopulta ihanteeksi tulee mahdollisimman puhdas ihminen.
Ei silti, tuskinpa elämä tulevaisuudessakaan on aivan mustavalkoista ja esimerkiksi sellaisia ihmisiä löytyy jotka ihailevat kyborgeja ja myös toisinpäin. Eli siis poikkeusyksilöitä löytyy aina. Mutta ihmiset ovat kivikaudelta asti pelänneet uusia ja vieraita asioita, joten jos työkaveri sattuu mainitsemaan että hänen geenejään on pikkuisen ropeloitu, jonka ansiosta hän kestää voimakkaita radioaktiivisuuksia, voi jyrsiä reiän betoniseinään ja hänellä on suuret lepakonsiivet selässä, niin helposti se voi aiheuttaa pientä kummeksuntaa, kateutta ja jopa syrjintää.
Itse tykkään enemmän
pehmeästä scifistä, jossa tieteellinen realismi on toissijaista. Tulevaisuudessa voidaan tehdä vaikka mitä keksintöjä, joita ei vielä olla kehitelty edes teoriassa. Muistan kun televisiot olivat vielä mustavalkoisia - ehkä vielä jonakin päivänä kyborgit ovat itsestäänselvyys?
Lue pari Greg Eganin kirjaa. Vaikka Quarantine ja Permutation City.
Kiitos vinkistä, pitääpä joskus tutustua paremmin. Hänen tekstejään ei ole taidettu suomeksi julkaista kuin pelkkä muutaman sivun novelli Tähtivaeltajassa.
Suomen kielisistä tieteiskirjoista haluaisin taas kerran kehua Risto Isomäen novellikokoelmaa
Kristalliruusu erityisesti niille, joiden mielestä scifi on lähinnä pelkkiä pikkupoikien seikkailukertomuksia. Jos tuokaan kirja ei auta asiassa, niin kyseessä lienee toivoton tapaus.
Lopuksi herkkupala pessimisteille, eli erilaisia maailmanlopun skenaarioita (
klikkaa kuvaa):
