No koska sarjakuvissa tupataan kuvaamaan usein myös ihan normaaleita ihmisiä, niin myös dialogi on toivottavaa sarjakuvissa. Toimii toki ilmankin, mutta en keksi yhtään syytä, miksi pitäisi olla ilman. Sitten niitä, mitä voisi rajoittaa ovat tekstilaatikot ja ajatuskuplat. Tosin kumpiakin voi käyttää, jos on tarvis.
Minä keksin syyn miksi pitäisi pitää tekstit minimissä: dramaturgia eli tarinankerronta. Kuvan lukeminen on nopeampaa kuin tekstin. Siispä on luontevaa kertoa kaikki minkä vain voi kuvilla. Tämä vaatii pientä totuttelua: tarinaa ei viekään eteenpäin dialogi tai muu teksti (joka tapa tuppaa tekemään sarjakuvasta kuvitus/kuvakirjamaista, kuvitettua TEKSTIÄ siis) - näinhän monet tekevät, kirjoittavat ensin suorasanaisen synopsiksen, muka, mutta käytännössä pelkkää dialogia.
Dramaturgisesti ja kuvallisesti tästä seuraa se ongelma, että dialogia on vaikea kuvittaa: tulee helposti puhuvia päitä. Sen sijaan kuvissa on luontevaa näyttää toimintaa. Tästä taas seuraa että yksinkertaisenkin asian kuvaamiseen ilman tekstiä täytyy käyttää tosi monta kuvaa, joka vaiheesta. Ja sitä ei suorasanaisessa dialogipohjaisessa käsiksessä taas tullut otettua huomioon, koska... no, se on suorasanainen dialogivetoinen käsis.
Tällainen kuvavetoinen homma on hitaampaa ja tilaavievämpää piirtää, mutta nopeampaa lukea. Lopputulos on helposti aikas elokuvamainen, mikä sitten taas on vain yksi laji sarjakuvaa, eikä ollenkaan ainoa oikea. Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki mahdollinen kuviin ja sitten LOPUKSI katsotaan mihin on aivan pakko lisätä tekstiä. Aina on parempi näyttää kuin selittää. Onpas aika actionkeskeinen maku mulla muuten.