Uderzolta on tullut yhteensä yhdeksän albumia (kaikille ihan selvennyksenä, näillä tarkoitan Uderzon käsikirjoittamia sekä piirtämiä albumeita). Monet ovat pitäneet niitä huononpina kuin Goscinnyn kanssa yhteistyönä tehneitä. Tosiaan, onhan Uderzon käsikirjoittamista albumeista puuttunut nerokkuutta verrattuna Goscinnyn käsikirjoittamiin. Siitä huolimatta, Syvä kuilu (julk. 1980) on varsin nerokas albumi. Asterixin harharetkiä sekä Ruusua ja miekkaa en ole Uderzon yksintekemistä albumeista lukenut, joten niitä en voi kommentoida.
Syvästä kuilusta muistan ikävä kyllä turhan vähän, mutta hyvä albumi se silti oli. Ehkä nerokkain Uderzon yksintekemistä albumeista. Tosin, piirrokset oli jotenkin, hmm, haikeat?, vaikka nekin olivat tässä albumissa muuten hienoa katseltavaa. Monet uskovat, että albumin käsikirjoitus perustuu osittain Goscinnyn omiin ideoihin. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta uskon, että Uderzo kunnioittaa edesmennyttä ystäväänsä sen verran, että mainitsisi että albumit perustuvat Goscinnyn ideoihin. Kuka tietää (paitsi Uderzo).
Asterixin poika on oma suosikkini Uderzon albumeista. Juonellisesti se on hyvin hauska, hieno ja tunteikas (loppuratkaisu). Lisäksi piirrokset ovat (tässäkin) hienot. Lisäksi siinä on muutamia nerokkaita juttuja. Toisinaan tarinan kulku on albumissa lievästi kömpelömpi kuin Goscinnyn tarinoissa, mutta albumi on hyvää ja viihdyttävää luettavaa.
Asterix Intiassa-albumista muistan myös turhan vähän, mutta albumi oli sekin hyvää luettavaa. Varsin mainio, nerokas ja hauska seikkailu. Tämä olikin Uderzon albumeista viimeinen "perinteinen Asterix".
Obelixin kaleerista muistan jo tarpeeksi. Albumi poikkeaa edellisistä albumeista. Juoni ei ole ihan sitä "perinteistä Asterixiä". Tykkäsin silti juonesta, vaikka siihen olikin lisätty muutamia turhia juttuja. Tunteikas oli tämäkin albumi, samoin hauska. Albumissa oli myös ripaus nerokkuutta.
Asterix ja Latraviata oli oikeastaan paluu perinteiseen, mutta juoni oli itseasiassa heikompi kuin "Obelixin kaleerissa". Juoni on välillä hiukan tylsä, ja lisäksi siihen oli taas lisätty muutamia turhia juttuja. Albumissa on silti hauskojakin vitsejä ja kohtia, ja ainakin itse jaksoin lukea albumin loppuun.
Taivas puotaa niskaan. Jotkut pitävät albumia nimensä veroisena. Minä en kuitenkaan. Albumi on monen mielestä järkyttävää luettavaa, johtuen todennäköisesti siitä että albumi on todellakin erilainen Asterix seikkailee-albumi. Itse kuitenkin tykkäsin albumista. En yleinsä pysty laittamaan Asterixeja parhausjärjestykseen, mutta voisin jopa sanoa, että tämä oli parempi kuin "Asterix ja Latraviata". Tästäkin ollaan monta mieltä. Kuitenkin, albumi on saanut mielestäni liikaa kritiikkiä, koska siinä on muutamia hauskoja vitsejä ja juoni toimii paremmin kuin edeltäjässään.
Asterixin ja Obelixin syntymäpäivä - Kultainen kirja. Tämä albumi oli kuin pitkä onnittelukortti, jossa oli kaunis kuvitus ja johon oli lisätty vitsejä sinne tänne. Pidin kuitenkin albumista, ja kyllähän tuosta noita Goscinnynkin juttuja löytyy, varmasti vahvimpana tekstijuttu "Cemikaliuksen matkaopas". Eli ihan turhaan ei Goscinnyn nimi käsikirjoittajien listasta löydy. Albumi on ehkä lievästi hiukan sekava, joten se pitään lukea tarkasti, ja eniten siitä saa irti kun sen lukee uudestaan. Albumi on viihdyttävää luettavaa, mutta en laskisi sitä edes Asterix seikkailee-sarjaan, mielummin "Muut Asterix-sarjakuvat" kategoriaan, jossa on mm. "Gallialainen visiitti". Tämähän ei ollut varsinaisesti seikkailu, tai ehkä seikkailu muistojen maailmaan. Hieno albumi silti.
Kommentoin vielä Uderzon yksin tekemät lyhyet sarjat, jotka julkaistiin "Gallialaisessa kertomataulussa" ja yksi niistä myös "Gallialaisessa visiitissä":
Gallian kevät: Tarinahan on vuodelta 1966, jolloin Goscinny oli vielä käsikirjoittaja. Goscinny taisi työn uuvuttamana kysyä, oliko Uderzolla ideoita, ja ihastui tarinan ideaan heti. Ja niin ihastuin minäkin. Tarinaa voisi verrata jopa Grimmin veljesten satuihin (tai no, ehkei ihan). Tarina on suorastaan upea, ja siinä on hienon idean lisäksi muutamia muita hauskoja juttuja.
Ennen näkemätön Asterix: "Gallialaisessa kertomataulussa" taisi lukea että Goscinny oli jutun käsikirjoittaja (en muista tarkalleen), mutta Uderzon "tarinahan" tämä taitaa ainakin suurimmaksi osin olla. Tai oikeastaan tämä ei ole varsinaisesti tarina, vaan tässä esitellään hauskasti eri piirrostyylejä ja uusia näkemyksiä Asterixin seikkailuista. Tarinahan kertoo hyvin, kuinka mukautumiskykyinen sarjakuvataiteilija Uderzo on. Tarina on siis vuodelta 1969.
Parisium ja olympialaiset: Kun tietää tarinan taustat, niin sen loppuratkaisu on varsin hupaisa. Tämähän oli siis joku Ranskan olympiahakemukseen liittyvä juttu, tarina on siis vuodelta 1986, vissiin kamppanijoitiin Ranskan hakemusta kesäolympialaisiin 1992.
Asterixin syntymä: Hauska ja mukava tarina, jossa saamme selville Asterixin ja Obelixin syntymän. Tehtiin Asterixin 35-vuotis syntymäpäivien kunniaksi vuonna 1994.
Kiekulix, gallian kukko: Tarina on tässäkin hauska ja hyvä, mutta Goscinny taisi tähän tehdä alkuperäisen käsikirjoituksen, vai kuinka? Onhan alkuperäinen tarina jo 70-luvun alusta. Tämä tarina on siis vuodelta 2003, mutta juuret ovat jo 70-luvulta.
Tässä oli siis mielipiteeni Uderzon yksintekemistä albumeista ja lyhyistä tarinoista, jotka olen lukenut. Täytyy muistaa, että nämä olivat vain minun mielipiteitäni, voitte pitää minua vaikka kuinka vähämielisenä tai jälkeenjääneenä. Minkäs minä itselleni mahdan.
Täytyy vielä tähän loppuun lisätä suosikkialbumini (mulla on lukematta 12 Asterix-albumia, 10 Goscinnyn käsikirjoittamaa ja 2 Uderzon): Asterix lyö vetoa, Asterixin poika, Asterix Britanniassa, Asterix gallialainen, Asterix Korsikassa sekä Jumaltenrannan nousu ja tuho. En ihmettele vaikka tuossa olisi tullut kaikki (ei tullut, onneksi).
Päätänpä viestini viimein, toivottavasti en saa tappouhkauksia siitä kun kehuin "Taivas putoaa niskaan"-albumia vähääkään. Ja hyvä jos joku jaksoi edes lukea, siitä erityiskiitos. Ja pistäkää suoraan kysymystä ja palautetta, jos joku jäi näistä mielipiteistäni ikävästi hampaan koloon.
Edit: Pari virhettä korjattu