Tussasin sitten kylmästi lyijykynäjäljen päälle, ja kyllähän se ero on huomattava pehmeäänkin lyijykynään verrattuna. Paremmiksi ne sivut muuttuivat.
Hienoa! Tää seuraava paatos ei oo sulle Kitani mitenkään erityisesti tarkotettu(eihän mulla oo hajuakaan minkä tasoista jälkeä tuotat) vaan ihan yleisesti kaikille kun heräsi muutamaki ajatus näistä tussauspuuhista.
Täällä Kvaakissa on usein tullu esiin tää tussaamisen vaikeus. Moni on valitellu sitä ettei kykene mustalla tussilla tekemään luonnoksilleen "oikeutta" ja esim. varjostusten kanssa on ongelmia. Kyse on yleensä vain siitä ettei luonnostellessa ole tullut ottaneeksi huomioon että kyseessä on pelkkä välivaihe jonka aikana ei ole edes tarpeen olla kovin tarkka eikä missään nimessä pidä tehdä työtä sen lyijärin ehdoilla. Mitä "luovemmin" käytät lyijykynää luonnostellessa, sitä enemmän sulla tulee ongelmia tussausvaiheessa.
Taitava tussaaja toki saa eri harmaasävyt esiin viivavarjostuksilla sun muilla mut taitamattoman tussaajan jäljiltä sivut saattavat näyttää hyvinkin karmaisevilta. Usein näkee sellaista että huopakynällä on yritetty imitoida lyijykynän jälkeä ja suhittu eri tiheyksillä ruudut täyteen suttua. Siinä ei joudu kuin paperi, kynä ja käsi koville eikä lopputulos miellytä ketään.
Tussaaminen on taito jota kannattaa kehittää koko ajan. Paiskokaa ne lyijykynät vaikka lukolliseen kaappiin ja heittäkää avaimet jorpakkoon. Kaappi mieluiten perässä. Kokeilkaa suoraan tusseilla tekemistä. Kokeilkaa erilaisia välineitä ja löytäkää itsellenne soveltuvimmat. Tutkikaa mustavalkosarjakuvan klassikoita ja katselkaa miten niiden tekijät on temppunsa toteuttaneet. Ottakaa mallia. Soveltakaa. Jälleen kerran, löytäkää se oma tapanne tehdä.
Eikä tietenkään pidä pidättäytyä pelkästään sarjakuvien tutkimiseen. Menkää juurille. Nykyiset taiturit ovat hekin ottaneet joskus jostain oppia. Esimerkiksi Aubrey Beardsley(1872-1898) teki aikanaan melko "sarjakuvamaista" jälkeä:
http://www.artrenewal.org/asp/database/art.asp?aid=1248Usein puhutaan(minäkin aiemmin tässä viestissä) tekijän omasta jäljestä ja tunnistettavasta omasta tyylistä. Tämä oma tyyli muodostuu yleensä käsi kädessä tussaustaidon kehittymisen kanssa. Ei siis mikään vähäpätöinen juttu.
Raakaa työtä opettelu toki on mut voi sitä tehdä vaivihkaa muunki elämän ohessa. Luonnoskirja vaan mukaan kaikkialle ja luppoaikoina sotkemaan. Oikoteitä on olemassa mutta aina niitä ei kannata käyttää.
