Anteeksi,oli vähän väsynyt kun kirjoitin tuon/unessa.Tarkoitan kun Mangan piirätäjät tekevät mangaa niin että heillä on metalliterät mitä on useita koska kuulema isoin osa metalliteristä on 'maanantai-malleja'.Tähän kiteyttääkseni tarkoitin että pitää varmaan alkaa harjoittelemaan nestemäisentussin käyttöä näillä metalliterillä,epäilen että nämä 'siveltimien' käyttöön tarvitaan jo kokemusta että voi hyödyntää niitä välineinä.
Lopetan nämä sekavatviestit,ja kysyn ihan liikeestä.Ehkä heille pystyn fiksummin kysymään kysymykseni.
No nyt alkaa selvitä.
Tavallisimmat piirtämiseen käytetyt terät ovat hiusterä (englanniksi mapping pen, amerikaksi crowquill pen) ja piirustusterä (drawing nib). Piirustusteriä on useita eri kokoja, kannattaa ostaa useampia ja katsoa mikä sopii sinun originaalikoollesi, millä tulee sopivan vahvaa ja tarkkaa jälkeä, ilman että jälki jää liian ohueksi. Joitakin tusseja pitää laimentaa ennen käyttöä, se tehdään sekoittamalla tussiin hiukan tislattua vettä (sitä myydään huoltoasemilla nimellä akkuvesi).
Hiusterä myydään yleensä valmiiksi kiinnitettynä omaan varteensa.
Eräs tavallisimpia teriä on tekstauskäyttöön tarkoitettu tasaterä. Se ei yleensä sovellu piirtämiseen, vaan sen paikka on kalligrafiassa. Tasaterien ja piirustusterien päälle voidaan asentaa pieni metallikynsi keräämään enemmän väriä, ettei terää tarvitse kastaa niin usein.
Terät huuhtaistaan aina käytön jälkeen huoneenlämpöisellä tai kylmällä vedellä ja laitetaan purkkiin pystyyn niin ettei terä kosketa mihinkään. Uusi terä saattaa vaatia pari pyyhkäisyä kynsiviilaan, hiomakiveen tai lämmitystä mikäli se ei muuten ala toimia.
Terällä piirtämisen oppii yleensä noin vuodessa, parissa.
Siveltimet säilytetään pystyasennossa, mikään ei saa koskea siveltimen karvoihin. Kaupassa sivellintä valitessasi kokeile sen terävyyttä kostutetuilla sormenpäillä, jos siveltimessä on muita pidempi karva tai se harottaa, älä osta (sivellintä ei saa leikata, se on erikoishommaa). Normaalisti levinneen siveltimen, esimerkiksi koulun "pullasudit" saa yleensä pakotettua takaisin muotoon hieromalla niihin hajustamatonta marseillensaippuaa (myydään kaupassa esim tuotemerkillä Le Chat) ja muotoilemalla ne sormin teräviksi saippuaisina ja antamalla niiden kuivua siihen muotoon. Ota kuitenkin tavaksi katsoa, ettei siveltimen sivellinosa koskaan nojaa mihinkään, ei hetkeäkään. Vesivärinapit pehmennetään pudottamalla niihin ennen käyttöä pisara vettä ja antamalla sen vaikuttaa.
Tavallinen tussaussivellin on esimerkiksi pyöreä No3 näädänkarvasivellin.
Siveltimet pestään aina kylmällä vedellä, kuuma vesi rikkoo siveltimen kiinnityksen. Tussisiveltimen tyveen jää aina vähän tussia joka ajan mittaan jäykistää siveltimen, tämä on normaalia, aluksi jäykkyys helpottaakin tussausta ja sitten kun sivellin lopulta lakkaa piirtämästä ostetaan uusi sivellin ja siirretään vanha esimerkiksi korjausvärisiveltimeksi. Tavallisesti korjausvärinä käytetään valkoista guassia, mutta jos jostain syystä käytät vesiliukoista tussiseosta, pitää korjausvärin olla sellaista ettei tussi hiivi siitä läpi, esimerkiksi valkoinen alkydikynä (mulla se on litteä Pentel Correction Pen).
Sulkamainen sivellin josta puhuit on varmaan jokin erikoissivellin, esimerkiksi varjostussivellin (englanniksi feathering brush) jolla pyyhkäistään märän tussiviivan yli varjoa samalla tavalla kuin silmäripset lähtevät silmän reunasta. Sellaisella et tee mitään.
Siveltimen käytön oppii noin kolmessa vuodessa.
Sekä terän että siveltimen kanssa kannattaa käyttää kunnollista liimatonta, liidutonta, hapotonta piirustuspaperia, vähintään 200g/m2.
Hauskaa harjoittelua, hyvät työvälineet kyllä palkitsevat käyttäjänsä.
