No tuota .. ei se haitaksi ole jos tietää kuinka eri laatuiset (ja koosteiset) tussit käyttäytyy eri materiaaleissa (=paperissa, piirtokartonkilla tms.) Varmaankin tuosta on ollut juttua.
Joskus aikanaan käyttelin esim. ohuita kuitukyniä, vesiliukosella musteella. (Esim. Mitsubishi L-50 löyty vieläkin joku lååtanpohjalta, paljon muitakin on ollut) Päätyin kuitenkin käyttään "vedenkestäviä", suurin syy ehkä että välttää "ei toivottavia" kämöjä.
Koska jos vähäkin läträä jonkin nesteen kanssa (vettä, kahvia, jopa hikisen käden kosteus riittää) viivat voi alkaan "vuotaan". Ikävästi käy originaalille. Mutta se on myös tottumus asia, vesiliukoisella voi kikkailla harmaasävyjä tms. Vedenkestävälle ei, joka johtaakin seuraavaan ..
Jos käyttää korjauslakkaa, guassia, peitevalkoista, mitätahansa, kannattaa ensin tehdä kokeilua miten vedenkestävä tussi reakoi sen kanssa. Koska kaikki (luulisin) sisältää jotakin kemikaalia, alkoholia tms. Mulla jäi kaikki Lumocolor (Staedtler) kynät kanssa lååtaan huomattuani että nää reakoi kemiallisesti käyttämäni peitevalkoisen kanssa (guassia kai oli vaan) Ensinnä, "musta" muste muuttaa ajan mittaan väriään!! Sitten ilmaantuu punahkonharmaa läikkä (joka kasvaa) peitevalkoisen alle. Eikä haihdu pois, muuttuu vaan ajan mittaan.
Mulla on esim. äänikaseteissani etikettejä (jotkut +15 vuotta vanhoja) mutta ei vienyt montaakaan vuotta kun y.m. kynän musta muuttui joksikin punastavan harmaaksi. Ei haallistunut, muutti väriä.
Niin ja guassi kai sisältää jonkin sortin muoviseosta sideaineena joka kai ei ole itsessään mitenkään kemiallisesti reakoivaa, mutta on jokseenkin kostetta/vedenkestävää. Muut lisät saattaakin yllättää. Akvarellivärit sisältää myös jonkin sortin muoviaineksia, mutta (kaikki sortit) ei ole vedenkestävää.
Eikös "Indian Ink" sisällä shellakkaa joka, niinkö Keijo mainitsi, "jämähtää" pysyvästi paperiin, lakkapinta suojaa ja "kovettaa". Piirtokynissä (Rotring ja vastaavat) se ei sovi juuri kuivumisominaisuuksistansa riipuen, tussin tarvii olla juoksevaa. Siinä kai on vesiliukoisen suurin (ja ainoa?) etu että se pysyy helpommin juoksevana, ei kuivu hetipikaa säiliöhin tms.
Se että kaikki kirjakaupat, paperipuotit j.m.v. myyvä vesitettyyä Pelikan-litkua on varmaankin kauppateknillinen kysymys. Pikkupullo sille joka harvoin tarvii, suurkuluttaja ostaa kaiken muutenki muualta.
Vaikka lopulta se on rahakysymys niin kuitenkin kannattaa kokeilla niin paljon eri materiaaleja kuin vain voi, tusseja, papereita jne. Jos ajattelee että se tai siinä samalla alustaa elinikäisen harrasteen (tai ammatin) niin eiköhän se kuitenkin halpaa ole?
Lopuksi vielä pari huomiota, myös eräät ns. ammattilaiset käyttää sitä sun tätä. Kati Kovacsin originaaleja (joku lyhkäri oli, en muista mitä) ihmettelin kun oli piirtänyt hiuksenhienolla, vesiliukoisella tussikynällä, oli viivat alkaneet vuotaan. Katja Tukiainen piirteli "Intia" kirjansa tavalliselle kopiopaperille, sehän kupruili ja leike-liimaus metodilla teki sivujaan. Maailman kuulu (ruots.) pilapiirtäjä EWK. (Ewert Karlsson) piirsi imupilleillä joissa oli pieni halkio, tai terä niinkö sulkakynissä. Jälki olikin ihan omaa mutta (tosi) ihailtavan hienoa.
edit:
Linkki EWK´n sivuille ..
.. taas tuli juotua liikaa (mustaa) iltakahvia ..
-- j --
