Tällaisen kiertonäyttelyn idea ei minusta ole tarjota kattavaa otosta taiteilijan töistä, vaan katsaus hänen elämäänsä ja töihinsä.
Esimerkiksi Hauhion tapauksessa moni, varsinkin vähän vanhempaa polvea edustava, lienee hänen töitään nähnyt tietämättä kuka ne on tehnyt. Kiertonäyttely on kätevä tapa esitellä tekijää suuremmalle yleisölle kuin vain sarjakuvaharrastajat. Heillähän luonnollisesti on hyllyssään Maan mies Marsissa -uusintapainos, Laikku05 ja muut aihetta käsittelevät kirjat, ja siis tietoa taiteilijasta.
Kirjastoissa, ja esim Worldconin tapaisissa paikoissa näyttely voi asiaa ennestään tuntemattomille tarjota tiiviin katsauksen tekijän uraan ja mahdollisesti myös ahaa-elämyksen siitä, kuka oli tehnyt vaikkapa sen lapsuudessa luetun poikakirjan kannen.
Kuten sanottua, Tampereen näyttelyssä 2014 oli koko kesän esillä Hauhion originaaleja niin museokokoelmista kuin perikunnaltakin, kaikki kiinnostuneethan siellä luonnollisesti kävivät.
Museonäyttelyt ovat yleensä kertaluonteisia. Muistakaa nyt käydä esim. Aleksander Lindebergin näyttelyssä, joka on Helsingissä auki alle kuukauden, ja hyvin mahdollisesti ainoan kerran:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,17976.msg481524/topicseen.html#new