Juhannuslomilla luin Marvel 1602:n (pehmeäkantinen tpb), ja siinä oli sarjakuvaromaani jota todellakin sai lukea - kuvia ja tekstiä riitti tiiviinä pakettina sivutolkulla. Lomaa sen lukemiseksi tarvittiinkin... Ruutujako on miellyttävän pieni ja tekstiä on keskiverto Waltarin verran. Koko sivun suuria kuvia on vain silloin, kun niitä tarvitaan jonkin suuren tapahtuman esittämiseen.
Hienohan 1602 oli. Gaiman on parhaimmillaan historiallisessa kontekstissa (pidin Sandmanissakin eniten niistä Shakespeare-jaksoista). Pitkälle viety leikkihän tämä romaani on, miten viedä Marvelin tunnetuimmat hahmot 1600-luvun Englantiin (ja vähän Skotlantiinkin); Atlantin takainen siirtomaakin näyttelee tärkeää osaa. Amerikka on kyllä konsanaan kuin vanhoista Turok-sarjakuvista.
Lukijan on hauska seurata Gaimanin kekseliäitä kommervenkkeja, kuinka tutut supersankarit tupsahtavat kuka mistäkin. Ja arvatkaa, kuka on pääinkvisiittori...
Sitten saa vielä jännätä, milloin se hämähäkki puree Peter Parquaghia - ja missä on Hulk.
Kannet ovat erikseen vielä kehumisen väärti. Upeita! Paras paketti Marvelilta sitten Marvelsin (jonka ilmestymisestä on n. 10 vuotta). Loppuun on vielä laitettu sarjakuvakäsikirjoitusta ja luonnoksia.