Kuolemattomien temppeli on nyt luettu. On se hienoa, että Leloup jaksaa paahtaa noita albumeja edelleen kiitettävää tahtia. Mutta nyt oli aika sekava kokonaisuus kyseessä. Perusidea on ihan hieno, mutta sitten Leloup alkaa marssittaa ruutuihin koko ajan tyyppejä, jotka pitäisi olla tuttuja edellisistä albumeista, sekä viittailemaan tiuhaan tahtiin aikaisempiin tarinoihin. Olen kertaalleen lukenut jokaisen albumin, muutaman useampaakin, mutta ei noita vaan muista. Tietenkin auttaisi, jos lukisin ne kaikki uusiksi. Mutta kyllä tässä sarjassa on nyt mielestäni suurena ongelmana se, että tekijä on kasvattanut henkilögallerian aivan liian massiivisiin mittoihin. Tuntuu, että sarjaa tehdään vaan pienelle, vannoutuneelle sisäpiirille ellei peräti tekijälleen itselleen. Tuskin tämä albumi uusia lukijoita sarjan pariin houkuttelee. Ja entistä enemmän kyrsii se, että Leloup katsoo edelleen olevansa se ainut, joka osaa piirtää henkilöhahmojen naamat. Antaisi vaan avustajilleen senkin homman, kuten on näköjään antanut kaiken muunkin, sillä jälki on siltä osin todella kehnoa. Mutta taustat on täyttä timangia edelleen, tarinan perusjuoni oikein mainio ja fantasiaelementitkin varmasti kiehtovat sen alan faneja. Kaiken kaikkiaan aika hailea lukunautinto tästä jäi.