Niin täällä kuin muuallakin merkittävin ykkösosan puolustus on ollut toteamus, että kakkososa on paljon parempi. Luettuani sen voin todeta, että se todellakin on parempi. Mutta onko se hyvä?
No. Kyllä ja ei.
Kakkonen ei yritä olla monta eri asiaa samanaikaisesti vaan fokustuu hyvin tarkasti lukiopoikien seikkailuviihteeksi, jossa pääroolia esittää
Theissin pukuteoreema. Tätä myös tarjotaan, moneen kertaan ja isolla kauhalla. Taiteellisia, syvällisiä tai sukupuolten tasa-arvoa ajavia tarinoita hakevien kannattaa pysyä hyvinkin kaukana.
Kuvakerronta sujuu varsin mainiosti muutamia kohtia lukuunottamatta, joista esimerkkinä toimikoon sivun 32
. Sen tapahtumista ei juurikaan perustella, vaan se tuntuu tapahtuvan ihan tuosta noin vaan, koska tälleen nyt vaan kävi. Eräs hahmo kuittaakin tapahtuneen toteamalla että "kappas kappas, no tälleen nyt vaan kävi". Ei näin. Dialogi olisi muutenkin kaivannut pientä terästämistä, Captain Obviousia summonoidaan paikalle vähän liikaa. Ykkösosan ylenpalttiset selitysboksit on enimmäkseen siivottu pois, mistä kiitokset.
Summa summarum: mikäli joku cosplayaa Alixia Sarjisfestareilla, tämä albumi on oikeuttanut olemassaolonsa. Marin arviota odotellessa.