Keräilysarjakuvista maksetaan Suomessa aivan liian vähän (ja Ruotsissa vielä vähemmän). Mikä meitä vaivaa?
Se tietenkin, ettei kukaan enää kerää sarjakuvia.
Tässähän näkyy sama ilmiö kuin tänään Hesarissa olleessa Elviksen levyjä käsittelevässä jutussa - eli harvinaistenkin levyjen hinnat ovat nyt nopeasti romahtaneet murto-osaan tai täysin olemattomiin, koska uusia keräilijöitä ei tule, mutta vanhojen keräilijöiden kokoelmat päätyvät myyntiin kuoleman/sairauden/rahapulan takia.
Ei nykyisin tunnu kirjat, sarjakuvat tai dvd-leffat kelpaavan edes ilmaiseksi divareihin - oli kyse sitten uusista tai vanhoista, harvinaisista tai vähemmän. Ei edes ne, joista vielä muutama vuosi sitten maksettiin maltaita. Nimimerkillä "Kokemusta On".
Yleiskuvaa tosin vääristävät Huudon järjettömät hintapyynnöt. Jostain teoksesta voidaan pyytää siellä 70-90 euroa, kun samaa opusta löytyy jo ekastakin divarista useita kappaleita 4 euron hintaan (eikä kaupaksi käy).
Sitä kyllä ihmettelen, ettei edes alle vuosi sitten uutena ostetuille kalliille opuksille löydy divareista ottajaa - kun on kuulemma edellisetkin sisään otetut samat teokset yhä hyllyssä pölyttymässä.
Mutta kai sarjakuvapuolellakin on yhä joitain teoksia, joista keräilijät jotain risuja maksavat. Mutta siinä vaihessa kun hekin poistuvat kuvioista, ei perikunta pääse jäämistöstä eroon kuin kaatopaikan kautta.
Mitä sitä paperivuorilla yhä pienemmiksi käyviä kämppiä täyttämään, kun diginä on jo tarjolla kaikkea enemmän kuin kukaan ehtii sulattaa, lienee jokin konmari-periaate, jonka nuoremmat sukupolvet ovat syvällisesti sisäistäneet.
