Blueberry

[Janne]

Toi uusin integraali on niiiiiiiiiiin hienoa opus. Luettavaakin siitä riitti moneksi päiväksi. Bonusmateriaalit olivat upea lisä, varankin kertomus päähenkilön vaiheista. Siitä voidaan vähän arvailla, että millaisia tarinoita oli suunnitteilla. Olisi ollut kiva, jos ainakin osa bonusten liitteistä olisi myös käännetty suomeksi.

[Darth Mika]

Tilasin hieman jälkijunassa kolmannen Blueberryn kolmannen tripla-albumikirjan ja nyt kun aloitin lukemaan sitä, niin onhan se aivan tajuttoman hieno opus. Blueberryn perussarjan uudelleenjulkaiseminen on kulttuuriteko. Suuri yleisö ei tajua Blueberryn nerokkuutta, mutta se pieni marginaaliporukka, joka näitä ostaa, pitää varmasti suuressa arvossa näitä.

Joku voisi vielä selittää, miten nämä integraalien numeroinnit nyt oikein menevät. Ilmeisesti uusin ei ole numero 3.

Ruotsalaiset meni ja painoi kaksi ensimmäistä integraalia, kun vasta täällä Suomessa herättiin, että perskutarallaa mekin (Like) tahdotaan mukaan. Ikävä kyllä eivät sitten ehtineet yhteispainatuksiin Ruotsin kanssa ja Integraalit 1 ja 2 jäi pois.
Suomi-kirjoissa ei tosiaan sitä numerointia ole juuri tästä syystä. Toivotaan parasta, että he (Like) kuiteskin painaisivat nuo 1 ja 2 kirjan. Itellä olisi halua ostaa ne ruottalaiset kirjat, mutta vielä unelmissa olisi, että jospa onni potkaisiskin Suomen sarjakuvakansaa ja Like painattaisi myös nuo 1 ja 2 kirjat.

[Hege]

Nämä integraalit ovat todellakin ilahduttaneet ulkoasullaan ja painojäljellään. Harkitsin jo että olisin ostanut lisää vanhoja EPIC-comicsin blueberryjä saadakseni juurikin kultakaivostarinan, jotka ovat kyllä jo hinnoissaan, mutta sitten nämä alkoivatkin ilmestyä.
Ilmestymistahtikin on ollut hyvä, nyt vain toivon että päästään loppuun asti jolloin ne persiilleen painetut Geronimo-sarjan albumitkin saisi hyvällä painojäljellä.
Ainoa haave on että näissä integraaleissa tulisi samat extrat kuin mitä Epicin versioissa oli, ja jonkinlainen kokoelma näistä kansikuvista, ettei niiden takia tarvitse säästää epic-albumeita hyllyssä.
Tosin onhan Blueberry lukemisessa englanniksi jotain lisätunnelmaa.
Mutta aina on hymy huulilla kun näitä integraaleja katselee, vihdoinkin on tehty jotain hyvin. _{(Barks ja Niilo Pielinen traumat yhä päällä.)}

[STD]

Ja Krazy Kat!
Lähden koht' sillään kirjastoon lainaaman tuon uusimman Krazy Kat - opuksen, jotta näen omin silmin onko se sössitty rasterilla vaiko eikö.

Ostin Liken kaksi ensimmäistä Blueberry-integraalia, mutta en ole niitä vielä pahemmin silmäillyt. Hienoa, jos niissä on kaikki ok.

[Jukka Laine]

Epicin Blueberryt on käännetty englanniksi todella hyvin ja oivaltavasti.

[STD]

Onkos ne epicit niitä, mihin Giraud teki vesiväritetyt kannet. Hiukan albumikokoa pienemmät julkaisut?

[Jukka Laine]

Täsmälleen saman kokoisia kuin Sanoman Zoom-albumit. Mutta on Giraudin vesiväritetyt uudet kannet kaikissa.

Toisen amerikkalaiskustantajan Young Blueberryt ovat pienempiä.

[jura]

On nämä Blueberry-integraalit kulttuuriteko! Ostan nämä, vaikka hyllyssä on Graphitti Designin englanninkieliset integraalit (mattapaperille painetuissa kun on oma tunnelmansa) ja osa myös Liken julkaisemista albumeista. Suomeksi julkaistua sarjakuvaa tuen ihan periaatteessa.

Luin juuri kolmosintegraalin ja jäin miettimään, onko suomennos enemmän aikuiseen makuun kuin varhemmat, Zoomissa ilmestyneet (eri) Blueberryjen suomennokset (olen maalla, enkä pääse tarkistamaan). "Enpä tainnut osata pitää turpaani kiinni", Blueberry muun muassa toteaa integraalin sivulla 48. Eipä se minua häiritse - jäin vaan miettimään kohdeyleisöä ja miten suomennokset mahdettiin 1970-luvulla tehdä.

[Petri Aarnio]

Integraalit on mahtavuutta. Kolmosessa outoa pieniä tavutusvirheitä, kuplat hivenen huolimattomasti keskitetyt, ja taitavat välistykset + fonttikootkin hivenen epäjohdonmukaisesti heitellä. Tai sitten olen lukenut sivuja huolimattomasti. Mutta siis juhlava julkaisu on kaikkine lisämateriaaleineen.

[STD]

Tässä esimerkki Giraudin tekstauksesta. Fonttikoko näyttäisi vaihtuvan kuplasta toiseen, samoin rivien paikka. Keskityksenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Toki kun nykyään tietokoneella ladotaan, on mahdollisuus olla huolellisempi kuin muinoin vauhdikkaasti terällä tekstatessa.

[Petri Aarnio]

Kiinnostavaa. Täytyy sanoa heti kärkeen josko tekijät tätä lukevat että nämä huomiot on täysyn marginaalista napanöyhtää. (Sanon siksi että ainakin minua otti päähän lukea negatiivisia huomoita kun oli tehnyt helkutinmoisen työn ja sitten eräät tarttuvat lillukanvarsiin.) Mutta juu. Kyllä tuo kuplien(kin) ladonta kielii näemmä huolellisuudesta. Olisko peräti niin että uudestaan ladotut sivut jopa tsekattiin oikeuksien haltijoilla että kuplat on asemoitu alkuperäisten mukaan. Eli ettei "korjauksia" olisi saanut edes tehdä?

Alkuperäisen korjailu sinällään on kiinnostava filosofinen dilemma. Oliko Giraudin intentio tekstata kuplat noin? Tokkopa? Enemmän nuo varmastikin kielii kiireestä. Itse tiedostin Tarzanin suomalaisia sivuja reprotessani, että tekijöitä on kyseillä sivuilla ollut vähintäin neljä: 1. Piirtäjä 2. Western Publ. kirjapaino (rasterit) 3. Suomalainen kirjapaino (painotyö) 4. Aika. Kaikki nämä ovat jättäneet oman jälkensä aineistoon. Yritin kuvitella miten alkuperäinen tekijä olisi nykytekniilla halunnut asioiden olevan. Tämähän on lähinnä sellaista tyylitietoista arvailua, jossa toki voi mennä pieleen.

Tällä agendalla minä olisin Blueberryssa varovasti korjannut kuplia. Jopa niin varovasti ettei kukaan olisi huomannut huomauttaa. Täytyy sanoa myös että 50+ katsojalle osin pienemmiksi mennet ladonnat on aika tuskaa lukea.

Mutta tämä nyt on tätä. Melkein pitäisi deletoida. Vituttaa jo nyt. Toivottavasti tehdään lisää integraaleja!!!

[smaxx]

Helppo yhtyä kehuihin, Blueberry integraalit ovat aivan mahtavia teoksia. Toivottavasti vaan pukkaa jatkoa, nythän tää sarja on vasta päässyt kunnolla vauhtiin. Valitettavasti Buddy Longway taitaa olla sen verran vähemmän suosittu, että sen jatkoa on varmaan turha toivoa.

[Reima Mäkinen]

Toki kun nykyään tietokoneella ladotaan, on mahdollisuus olla huolellisempi kuin muinoin vauhdikkaasti terällä tekstatessa.

Tämä kuva on erittäin havainnollinen esimerkki siitä miksi käsin tekstaaminen on eri asia kuin koneella tekeminen. Koska tekstaus on osa sarjakuvan visuaalista ilmettä, eikä vain "kirjoittamista", aiheesta on mielestäni ihan hyvä keskustella.

[STD]

Voisitko avata ajatuksiasi hiukan enemmän? Millä lailla havainnollinen?

[Reima Mäkinen]

Voisitko avata ajatuksiasi hiukan enemmän? Millä lailla havainnollinen?

No, jokainen tietää miltä fontin kanssa tehty tekstaus näyttää. Tässä on niin monta asiaa eri tavalla. Lyhyesti sanottuna Giraudin tekstaus elää ja hengittää yhdessä muun kerronnan kanssa.  Kuten itsekin totesit:

Fonttikoko näyttäisi vaihtuvan kuplasta toiseen, samoin rivien paikka. Keskityksenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Minusta tämä on hyvä asia ja toimii. Näin siis vielä tuossa mittakaavassa, kun mainitut "viat" eivät haittaa lukemista eli tee tekstiä epäselväksi. Toki paikoin häiritsee se kun kirjaimet menevät liaan liki ruudun rajaa tai jopa kerran koskettavat sitä. Sen sijaan tuo kuplan rajan ylitys kolmannella ruuturivillä on minusta jostain syystä ihan ok sekin. Myös tekstausterän viivanpaksuuden vaihtelu heijastelee piirrosviivan eloisuutta. En muista nähneeni yhtään fonttia jossa viivan paksuus eläisi noin paljon. Eikä semmoista pysty kunnolla tekemäänkään sillä se vaihtelu on kuitenkin myös tapaus- ja kirjainkohtaista, sen mukaan minkä verran tekstille on tilaa.

Tietsikalla kun tehdään vastaavaa, vaikka vain fonttikoon muutoksia, niinku retrotinteissä, se on jotenkin tönkön ja heikkolaatuisen oloista. Ensivilkaisulla OK, mutta vähän pidempään katsottuna vieraannuttavaa.
Konetekstaus muistuttaa 99.9% ssa näkemissäni ratkaisuissa kuitenkin ensisijaisesti ladontaa ja ladonnassa on just edellyksenä että kiinnitetään huomiota sana-, kirjain, ja riviväleihin sekä vaikka mainittuun keskittämiseen. Jos ne mättävät lopputulos on entistä köyhempi. Vaikkapa niinku uudessa Asterixissa (riviväli). Itse asiassa en osaa oikein sanoa miten pitkälle koneella kannattaa edes yrittää matkia käsintekstausta, sillä varsinkin ranskankielissä ja vanhemmissa amerikkalaisissa sarjiksissa se tekstaus saattaa vain olla niin suvereenia, että yhtä hyvin sen kanssa voisi käyttää esim. vanhoista akuankoista tuttua ladontatyyliä.

Kaikki kunnia niille jotka yrittävät ja kiinnittävät huomiota koneladonnan laatuun. Hyvä että yrittävät jnpp. mutta oma mielipide vain on se, että kone ei ainakaan vielä lähellekään pärjää vanhoille mestareille. Ja tietenkin myös piirrostyyli vaikuttaa siihen miten hyvin konemaisempi jälki siihen sopii.