Sarjakuvat ja vanhemmuus

[Jarkko Sikiö]

Tämän lauseen olen kuullut ennenkin eri muodoissaan. Tuliko teistä raivohulluja murhaajia luettuanne jotain sopimatonta pienenä vai mistä olette tällaiseen johtopäätökseen tulleet?

Sarjakuvat ja kirjallisuus turmelivat minut. Nyt on pakko ajatella itse, kun valmiiksi tarjoiltu maailmankuva ei mene läpi.

No joo, jos olen hetken tosissani, ydinidea tuossa ajatuksessa on, ettei auta valvoa lastensa suhdetta televisioon ja elokuviin, ellei valvo samalla myös kaikkea muutakin. Itse ainakin pidän huolen, että lapseni tulevat olemaan aikanaan itseäni valmiimpia kohtaamaan kirjallisuudessa odottavan maailman, joka on paljon monimutkaisempi ja vaikeamin käsiteltävä kuin useimmat elokuvat. Vaan minustapa tuleekin vielä joskus täydellinen isä, jolla on absoluuttinen mediakontrolli 18 ensimmäisen ikävuoden ajan...

Ja ei, painajaisia tai mitään muitakaan negatiivisia kokemuksia en koskaan muista kirjojen, elokuvien tms. viihteen aiheuttaneen. Tunnen vain syvää vastenmielisyyttä nykyvanhemmuuteen liittyvää ajattelematonta "liberalismia" kohtaan, joka todellisuudessa on selkärangattomuutta ja kyvyttömyyttä kasvattaa lapsia minkään kestävien periaatteiden mukaisesti.

[Lurker]

Sarjakuvat ja kirjallisuus turmelivat minut. Nyt on pakko ajatella itse, kun valmiiksi tarjoiltu maailmankuva ei mene läpi.

Itsenäinen ajattelu on tosiaankin jotain sellaista, jonka toivoisi jälkipolven omaksuvan. Nykyinen mediavyörytys ja mainospommitus on jotain sellaista, mitä ei tässä mittakaavassa ole koskaan ollut. Yllättäen sarjakuvat ovat nykyään usein lähes kuin vastakulttuuria, joka auttaa lasta ajattelemaan omilla aivoillaan. Tähän on tultu.

Tunnen vain syvää vastenmielisyyttä nykyvanhemmuuteen liittyvää ajattelematonta "liberalismia" kohtaan, joka todellisuudessa on selkärangattomuutta ja kyvyttömyyttä kasvattaa lapsia minkään kestävien periaatteiden mukaisesti.

Exactly!

[Jarkko Sikiö]

Itsenäinen ajattelu on tosiaankin jotain sellaista, jonka toivoisi jälkipolven omaksuvan. Nykyinen mediavyörytys ja mainospommitus on jotain sellaista, mitä ei tässä mittakaavassa ole koskaan ollut. Yllättäen sarjakuvat ovat nykyään usein lähes kuin vastakulttuuria, joka auttaa lasta ajattelemaan omilla aivoillaan. Tähän on tultu.

Itsekin ajattelen sarjakuvaa toisinaan vastakulttuurina. Toisaalta mediana (ja periaatteessa tuotantokustannustensa osalta) sarjakuva on niin halpa, että sieltä löytyisi enemmänkin tilaa kokeilla valtavirran rajoja, jos tekijöiltä ja julkaisijoilta vain löytyisi tarpeeksi rohkeutta. Ja nyt en tosiaan tarkoita mitään underground-puolta. No, elokuvien toimiessa veturina, Suomeenkin tulee ilmeisesti useampiakin klassikko-opuksia, joten ainahan on mahdollista, että olemme kulkemassa kohti uutta sarjakuvan kukoistuksen aikaa. Mutta tämä meni jo hiukan asian vierestä.

Mutta jos jatkan edellistä ajatusketjua, niin toki toivon (tulevien) lasteni löytävän ensisijassa mielikuvitusta kutkuttavia kokemuksia ja scifi-friikkinä sellaisia sense-of-wonderin tuntemuksia, jotka kuuluivat omaan lapsuuteeni. Joten kontrollini pohjimmainen syy on paitsi suojella, myös ohjata.

[Lurker]

<snip>Ja nyt en tosiaan tarkoita mitään underground-puolta. No, elokuvien toimiessa veturina, Suomeenkin tulee ilmeisesti useampiakin klassikko-opuksia, joten ainahan on mahdollista, että olemme kulkemassa kohti uutta sarjakuvan kukoistuksen aikaa. Mutta tämä meni jo hiukan asian vierestä.
<snip>

Niinpä. Esimerkiksi jo aikaisemmin mainittu Tenavat tarjoaa lapsille sellaisia ajatusmalleja, joita ei oikein edes uskalleta enää mistään muualta tarjota. Peanutsit (suomeksi pikkupöhköt) keskustelevat usein uskonnosta, psykologiasta, klassisesta musiikista, kirjallisuudesta... ja lapsen tasolla, eihän lapsi toki voi sitä kaikkea heti ottaa vastaan, mutta jos hän kasvaa sarjakuvan kanssa, niin joka lukukerta, joka vuosi, hän saa enemmän.

Jotenkin tuntuu, että media aivan tarkoitushakuisesti haluaa nykyään tyhmentää lapset (ja aikuiset). Mikä taho sellaista voisi haluta... ja millä motiivilla?

[Jarkko Sikiö]

Jotenkin tuntuu, että media aivan tarkoitushakuisesti haluaa nykyään tyhmentää lapset (ja aikuiset). Mikä taho sellaista voisi haluta... ja millä motiivilla?

Tähän vastaa tietty Ray Bradburyn Fahrenheit 451. Tiedän, tiedän, oli vähän kulunut esimerkki, muttei tule näin myöhään mitään nokkelampaa mieleen

[Chemo]

Jotenkin tuntuu, että media aivan tarkoitushakuisesti haluaa nykyään tyhmentää lapset (ja aikuiset). Mikä taho sellaista voisi haluta... ja millä motiivilla?

Mun käsittääkseni kyse on siitä, että eri mediavalmistajat ajattelevat omaa lyhyen aikavälin talouttaan; että saadaan tarpeeksi tavaraa kaupaksi ennen seuraavaa vuosineljännestä. Tuloksena on monessa tapauksessa kaikenlaista kertakäyttötavaraa, joka saadaan nopeasti myydyksi, mutta jossa kuluttaja häviää: houkuttelevan kuoren alla ei olekaan juuri mitään sisältöä.

Vähäisessä määrin voi tyhjäpäisempikin reality-tv-poppistaraidoli-jne-tuotanto tarjota ihmiselle hetkeksi tavan "nollata", ilman että tämä passivoituu henkisesti. Mun juttuni nuo eivät tosin ole ollenkaan - kun on henkisesti väsynyt, voi rasittaa itseään fyysisesti, ja sitten taas toisinpäin (ja mähän näytän tästä hyvää esimerkkiä roikumalla nettifoorumille; yeah, right...  )

[Lurker]

Lapselle hyviä eväitä elämään antavat myös muumi-sarjakuvat. Niissä on ihmeellinen yhdistelmä anarkiaa ja turvallista perhe-elämää, hillittömyyksiä ja hyvää oloa. Haisulikin pääsee joskus Muumipapan kanssa kellariin pelaamaan korttia ja juomaan rommia, vaikka onkin melkoinen ilkimys.

Eikä haittaa ollenkaan, että ne ovat myös hauskoja. 

Lasten käsiin sopivat parhaiten ne WSOY:n albumit, joissa on kaksi strippiä per sivu.

[Antti Vainio]

Vaan minustapa tuleekin vielä joskus täydellinen isä, jolla on absoluuttinen mediakontrolli 18 ensimmäisen ikävuoden ajan...

Onnea matkaan. Mä en itse ole laittanut tavoitteita ikinä noin korkealle mutta mulla on nuorisorikollisen alku (3v.) joka osaa siteerata Aleksis Kiveä ja Kalevalaa. Kunnia kuuluu kyllä enemmän Mauri Kunnakselle kuin minulle

[Lurker]

Onnea matkaan. Mä en itse ole laittanut tavoitteita ikinä noin korkealle mutta mulla on nuorisorikollisen alku (3v.) joka osaa siteerata Aleksis Kiveä ja Kalevalaa. Kunnia kuuluu kyllä enemmän Mauri Kunnakselle kuin minulle

Eräs päiväkodin hoitaja kertoi jossakin lehtijutussa, että lapset ovat kyselleet olivatko ihmiset ennen vanhaan koiria! Mauri Kunnas on melkein liian hyvä.

Totta kai sarjakuvien rinnalla ja tukena pitää tarjota lapsille muutakin luettavaa. Narnia-kirjat ovat hyvä tapa (vaikka iltalukemisena) johdattaa lapset fantasiakirjallisuuden maailmaan. Aku Ankan taskukirja Velhojen valtakuntakin avautuu sen jälkeen vähän paremmin... Taru Sormusten Herrasta saa jäädä kyllä oman lukemisen varaan. Sitähän luettaisiin ääneen varmaankin pari vuotta! 

Samaten televisiosta kannattaa kytätä herkkupalat: mykän filmin parhaat (Harold Lloyd, Chaplin), piirretyistä Vaaleanpunainen pantteri, >>Tom & Jerry. Maksaa vaivan - ja näitä jaksavat vanhemmatkin katsella.

[Lurker]

Meidän tyttö (8 v.) yllätti ja otti iskän hyllystä Tex Willerin, ja luki sen tyytyväisenä! Kyseessä oli 11/2005, Klamathien maassa. Seuraavaksi hän tarttui edeltävään numeroon, Viimeiseen mieheen, mutta totesi että liikaa tappamista heti alkuun, ja jätti lehden lukematta.

Siitä parin viikon päästä hän luki ison albumin, Aavikon saalistajat, josta piti. Itseäni vähän hirvitti ko. jutun aika hurjatkin käänteet, mutta likka ei ollut moksiskaan.

Texien lukemisen jälkeen olen saanut selittää, ketkä Yhdysvaltojen sisällissodassa oikein sotivat ja mikä on intiaanien asema Amerikassa.

Molemmat hienot tarinat ovat muuten täyttä melodraamaa ja murhenäytelmää, eivät niinkään sitä perinteisintä Tex-kerrontaa.  Yritin tyrkyttää muutamaa Tex-klassikkotarinaa, mutta niitä hän vain vilkaisi tuhahtaen. Eivät kelpaa nykyajan lapsille vaan ovat vanhojen äijien lukemista...

[laureline]

Lapsi eläytyy tavalla, jota me aikuiset emme enää osaa. Totta kai vanhempien pitää varjella lapsiaan haitallisilta kuvilta, herran jestas! Jos nyt joku tästäkin alkaa kinata niin...

Voi kauhia. Minä näin pitkään painajaisia Horror-alpparin yhden tarinan nallesta, jolta paha setä repi nappisilmät päästä. Nallen omisti sokea tyttö joka oli pahoillaan kun nallestakin tuli sokea. Mutta juttu päättyi sikäli hyvin että sokea nalle kosti pahalle sedälle karmaisevalla tavalla. Minullakin oli tuolloin vastaava nalle ja pelkäsin että joku äijä repii siltä silmät päästä mutta ajattelin että kosto elää kuitenkin... 
En ole kyllä elämääni onnistunut pilaamaan lopullisesti vaikka penskana luinkin kaikenlaista. Hankalaa olisi ollut vanhempien varjellakaan vaaralliselta lukemistolta.. 8 vuotta vanhemmalla isosiskolla oli kaikenlaista kivaa ja kamalaa (Se oli itsekin kyllä niin kamala Tellu että siitäkin olisi voinut yhden horror-alpparin piirtää) Terveisiä siskolle ulkomaille! (Olen nähnyt hänet viimeksi vuonna 1997.)

[Jarkko Sikiö]

En ole kyllä elämääni onnistunut pilaamaan lopullisesti vaikka penskana luinkin kaikenlaista.

Perinteiset sadutkin ovat melko julmia. Jostain muistelisin lukeneeni, että lapsia tyydyttää satujen selkeä moraalikäsitys; lopussa kun pelottavalta tuntunut paha saa palkkansa - toisinaan kovin synkällä tavalla. Harmi, etten muista tätä kovin selvästi, olisi hauska kerrata mitä siinä oikein sanottiinkaan.

Tuli vain mieleen kun kerroit tuon silmätön nalle -kokemuksesi.

[VesaK]

Heh heh, Palsan "Eläkeläinen" sai kirjapainonkin kavahtamaan.
Saati sitten 12-vuotiaan! Oi jestas! Toivottavasti hän vaihtoi sitten pelottavat sarjikset esmes. Jim Thompsonin dekkareihin...

Vaan kyllähän sitä lapsena ihmetteli NonStopissa Corto Maltesea (jo klassinen esimerkki), että miks täällä pitää tämmöistä suttua olla.
Lukekoot lapset vaan Akua jne. Olen eritttäin iloinen siitä, että pt. Jukka Heiskanen on saanut Ankka-lehteen mukaan sarjakuva-arviopalstan. Siitä jos mistä pitäisi kansakunnan lasten oppia laajempaan sarjakuvan-lukuharrastukseen.
Parempi niin kuin että vanhemmat tuputtavat väkisin omia suosikkejaan, aika hirmuiselta tuntuisi myös ajatus äidinkielen oppikirjoihin painetuista pakollisista sarjakuvateos-lukulistoista.

[Pässi]

Kun minä luin Eläkeläisen muisteluja ekan kerran n. 12-vuotiaana, lopetin ns. lasten sarjakuvien lukemisen siihen paikkaan, kun luulin että kaikki aikuisten sarjakuvat ovat yhtä kovia. Mikä pettymys.

Voi kauhia. Minä näin pitkään painajaisia Horror-alpparin yhden tarinan nallesta, jolta paha setä repi nappisilmät päästä. Nallen omisti sokea tyttö joka oli pahoillaan kun nallestakin tuli sokea. Mutta juttu päättyi sikäli hyvin että sokea nalle kosti pahalle sedälle karmaisevalla tavalla. Minullakin oli tuolloin vastaava nalle ja pelkäsin että joku äijä repii siltä silmät päästä mutta ajattelin että kosto elää kuitenkin...

Tämä oli yksi Graham Ingelsin piirtämä vanha EC-juttu. Se oli sokea poika eikä tyttö, eikä se nalle kostanut silmiensä menetystä vaan pojan äidin kuoleman. Muuten oikein, tiukka tarina.

[VesaK]

  Kyllä nuo Briggsit olisi pitänyt toimittaa aikanaan vaikkapa eduskunnan kirjastoon, kasarmeille jne. Ei missään tapauksessa kirjastojen lastenosastoille.

Loppukin Briggsin suomentaminen kuin seinään tuon albbarin jälkeen. Mutta kyllä "Minne tuuli kuljettaa" -opus on eduskunnan kirjastossa, vapaakappalelain mukaisesti.
Briteissähän siitä järjestettiin oikein parlamenttikeskustelu, kun Briggs kirjassaan pistää halvalla mm. virallisia väestönsuojeluohjeita.