Sarjakuvat ovat erittäin tehokkaita välineitä opettaa lapselle vierasta kieltä. Kouluissa sen pitäisi olla ihan itsestään selvä juttu, vaan ei taida olla.
just det!
Onneksi on myös älykkäitä yliopisto-opintonsa suorittaneita opettajia jotka ymmärtävät mikä aidosti toimii pedagogisesti.
sarjakuvista voi myös itse oppia kieliä, vähän..köh..vanhempanakin.
ongelma on miten sarjakuva nähdään, vaikka aku ankan taannoinen
mainoskampanja pitääkin paikkansa.
itkekööt intellektuellit, ilman ankkaa ja Mauri Kunnasta maamme lukutaito olisi rappeutunut.
Ei vain sarjakuvan osalta, vaan lukutaito.
Sarjakuva on silti henkisesti köyhäksi mielletty, populaaria massoille. sen lisäksi sarjakuvassa on anarkismia ja sisäänrakennettua kyseenalaistamista(myös siinä kammotus, hirvitys "viihde"sarjakuvassa) joka ei sovi autoritaariseen malliin.
Jäin miettimään Lurkerin fiksua aiempaa postausta ketjussa.
Sarjakuvakasvatus ja soveliaiden sarjakuvien valitseminen (lähinnä nyt omille) lapsille on mielenkiintoinen aihe. Tähdennettäköön heti alkuun, ettei kyse ole nyt mistään sensuurista tai kieltointoilusta! .....
Alix-ketjussa on keskusteltu, minkä ikäisille tuo antiikin sankari sopii luettavaksi. En itsekään sitä alle kymmenvuotiaalle antaisi. ...Kotimainen sarjakuva menee myös tosi hyvin läpi, varsinkin tytöille. 12-vuotiaalle Kiroileva siili ja myös ne Millan "söpömmät" sarjakuvat ovat täsmäiskuja. .... Vaikka eipä ko. lehti tietty alle kouluikäisille sovi.
Ja kohta sitä tällaisen kasvatuksen jälkeen se porttiteoria alkaakin (suunnitellusti) toimia ja nuorta kiinnostaa sarjakuva paljon laajemminkin, nuoren oman maun mukaisesti, joka toivottavasti on kehittynyt. Vanhemman manipulaatio lapsen kohdalla on onnistunut!
itse näen tässä ristiriitaisuutta vaikka olenkin kaveri jonka poika on sujuvasti saanut lukea Musturia ja Sihvosta kahdeksan vanhana ja viimeksi tampereen pienlehdissä se oli rakas nainen joka kun ostin pojalle lehteä esitti myyjille kysymyksen "soveltuuko yhdeksänvuotiaalle?"
nyt en tarkoita että jälkikasvulle olisi vasiten lykätty kouraan isän Sin Cityt Druunien ja Ramba-sarjisten kanssa: "siinon -opi!" vaan myös se miten hienovaraisesta asiasta on kyse.
En halua manipuloida lastani mihinkään suuntaan, enkä usko että tarkalleen sitä Lurkerkaan tarkoitti.
Mutta minusta iso ongelma on sarjakuvan rajautumisesta valmiiden sukupuoli- ja sosiaalisten mallien mukaan lapsille sopiviksi.
Hajuton ja mauton ei sovi kenellekään.