Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvat ja vanhemmuus  (Luettu 25687 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

laureline

  • Vieras
Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #30 : 09.05.2006 klo 20:44:13 »
Tämä oli yksi Graham Ingelsin piirtämä vanha EC-juttu. Se oli sokea poika eikä tyttö, eikä se nalle kostanut silmiensä menetystä vaan pojan äidin kuoleman. Muuten oikein, tiukka tarina.
Niinpä taisi ollakin. Luin sen joskus 9-10 -vuotiaana viimeksi, joten pikkuisen asiatieto heittää muistoissani. Mutta piirrostyyli on tarkkaan mielessä. Samassa alpparissa oli muistaakseni muitakin unohtumattomia: Vampyyreista kertova juttu, jossa päähenkilö luule että muut ovat vampyyreja mutta onkin itse? (Oliko oikein)Huomasi lopuksi ettei näe itseään peilistä...
En ole kyseistä alpparia enää mistään divaristakaan löytänyt...
Muita karseita samassa kirjassa: Mieskirjailija menee metsämökkiin kirjoittamaan rauhassa (polttaa piippua). Ovelle koputtaa uskomattoman seksikäs blondi ja pyytää yösijaa. Mies kuulee radiosta että vaarallinen kaunis murhaajatar on paennut ja luulee että k.o blondi on se. Häätää ulos ja blondi puukotetaan ulkona, mutta k.o blondi ei olekaan murhaaja, vaan  oikea vankikarkuri -sellainen pakeneee metsään. Kolmas muistiin jäänyt juttu on sitten kaamea elävältähautausjuttu. Hyy... vieläkin karmaisee...

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #31 : 10.05.2006 klo 11:01:54 »
"Nappisilmä" on Graham "Ghastly" Ingelsin horrorityyliä parhaimmillaan.

Taisipa olla Jack Kamenin piirtämä jakso, jossa mies saapuu pikkukaupunkiin tervehtämään siskoaan. Sisko on kuitenkin jotenkin outo, ja kieltää ehdottomasti veljeään lähtemästä kylille hämärän tultua.  Nälissään tyyppi kuitenkin - tietenkin - lähtee etsimään ravintolaa, ja löytääkin sellaisen. Kaupunki vaikuttaa jotenkin eloisammalta yöaikaan. Tyyppi tilaa keittoa sekä viiniä - jotka ovatkin verta.
Totuus valkenee, kun hätäännyksissään äijä tempaa seinäpeilin edestä verhon, ja huomaa olevansa ainoa siinä näkyvä raflan asiakas. Siskokin tulee sopivasti paikalle ja toteaa, että "miksi et totellut, enää en voi sinua auttaa - katsos, me kaikki olemme vampyyrejä!"
Vampiirisedät iskevät kätevästi hanan suoraaan jäpikän kurkkuun ja hornottavat: "Tuoretta sen olla pitää!"

Wallace Woodin* piirtämässä tarinassa blondit - oikeasti metsään eksynyt ja vankimielisairaalan karkuri - menevät kohtalokkaasti sekaisin.

Elävältä hautaamistarina taisi olla Jack Davisin piirtämä. Mies lavastaa itsensä valekuolleeksi, hahmottaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu - mutta loppujen lopuksi, ahaa ahaa - hän onkin o i k e a s t i  kuollut!   

Kustannus Oy Williamsin JättiKauhukirja 1973.

*W. Wood osoitti olevansa suomalaista sukujuurta: Alkoholi tärveli hänen munuaisensa ja Wood ehti kokea neljä sydänkohtausta ennen kuin ampui itsensä 1981, vain 54-vuotiaana.


« Viimeksi muokattu: 11.05.2006 klo 13:23:08 kirjoittanut VesaK »
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Pässi

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 096
Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #32 : 10.05.2006 klo 11:25:39 »
Kustannus Oy Williamsin JättiKauhukirja 1973.
Shit! Minä luulin, että Verta ja väristyksiä on ainoat suomeksi julkaistut EC:t.
Tuo JättiKauhukirja pitää saattaa Lundia-hyllyyni mitä pikimmin.

Chemo

  • Jäsen
  • Viestejä: 622
Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #33 : 16.05.2006 klo 18:27:06 »
Hassua tsekata aihe jonka on itse aloittanut vuosi sitten... lasten sarjakuvaharrastus jatkuu tiiviinä meillä.

Minä luin "Eläkeläisen" vasta täysi-ikäisenä (johtuen ihan sen ilmestymisvuodesta). Kyllähän se kuvotti, mutta se nyt on niin farout houretta, että varsinaista kauhua se ei herättänyt.

No eipä täälläkään; muutenkin tuohon oli aika vaikea suhtautua vakavasti. Tekijänsä elämä oli toki traagista ja se toi pientä lisuketta tuohon, mutta aika ohueksi toi lukukokemus ainakin mulla jäi. Pitääkin kaivaa toi jostain sieltä komeron pohjalta pahvilaatikosta ja kokeilla miltä toi nyt luettuna tuntuu.
Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #34 : 06.08.2006 klo 09:47:08 »
Joku toinenkin jossain toisessa ketjussa sanoi että lapset tykkäsivät erityisesti juuri Dinosaurukset-albumissa ja jota aikuiset Natashan ystävät eivät pidä minään.
<snip>

Minä se taisin olla... ja se porttiteoria toimi, tyttö luki sen jälkeen kaikki Natashat. En jättänyt juttua siihen, varovaisella ohjailulla sain hänet lukemaan Luupäät-sarjan, eilen annoin iltalukemiseksi Niilo Pielisen... Sitten olen skannaillut jääkaapin oveen vanhoja Olavi Vikaisen Pupu, Kili ja Possu -sivuja ja tehnyt monistelehden Poika Vesannon Kapteeni ja Ville -sarjakuvista. Tätä menoa lapsilla on parempi sarjakuvasivistys kuin opettajalla (hah!) koulussa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #35 : 12.10.2008 klo 23:36:23 »
Tätä menoa lapsilla on parempi sarjakuvasivistys kuin opettajalla (hah!) koulussa.

Sitä ei ikinä tiedä.
Poika aloitti järjestelmään pakott... eeeh..siis koulun juuri syksyllä mutta opettaja joka vanhempainillan perusteella ei vielä voittanut puolelleen vaan jotain ihan muuta yllätti kommentillaan:
"lapsille kannattaa lukea sarjakuvia. Ne helpottavat lukemaan oppimista, tehden siitä hauskaa ja kehittävät mielikuvitusta"
ex-puoliso meni mainostamaan että jälkikasvuni oli mukana sarjisfestareilla johon sama opettaja jatkoi:
"myös sarjakuvien tekeminen kehittää ilmaisemaan itseä, piirtämään, luomaan uutta ja kehittävät kielellisiä kykyjä"

sarjakuvia harrastavalle ihmiselle tämä oli ilo ja riemu kuulla.

Pojan suosikkeja ovat mm. star wars sarjakuvat, hämähäkkimies, TMNT, ghost rider, Piko &Fantasio, disneyn ankat(eritoten taikaviitta), monster allergy ja eräät Marko Turusen jutut.
Kuvien puolesta diggaa selvästi  Corbenia, Humberto Ramosta, Jan Duursemaa ja isänsä tavoin Serpieria ja Royoa.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #36 : 13.10.2008 klo 08:47:25 »
...monster allergy...

Monster Allergy oli aivan loistava erilaisuudesta kertova lasten fantasiakauhusarjakuva. Oli todella sääli, että hassut hirviöt eivät meillä menestyneet. Toisaalta, lapset pitivät siitä kovasti; uskoisin, ettei ostava yleisö sitä vain löytänyt. Ehkä Monster Allergyn markkinointi vain meni pieleen ja lehti (ja yksi albumi) ei lähtenyt ns. myymään.

Koululaitoksessa on tosiaankin nykyään nähtävissä yhä enemmän sarjakuvamyönteisyyttä. Mediakasvatus on alkanut.

Myös Koululainen-lehti julkaisee hyvää kotimaista sarjakuvaa monen sivun verran!

Hui_hai

  • kirjastotätisetä
  • Jäsen
  • Viestejä: 216
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #37 : 13.10.2008 klo 10:45:28 »
Yleensä noita sarjakuvia tulee työn puolesta vinkattua yläkouluikäisille, mutta tänä vuonna sarjakuvavinkkauksissa olen tarjonnut alakouluikäisille ainakin seuraavia: Yoko Tsunoa, Valhalla-sarjaa, Pikoa ja Fantasiota, Avaruusagentti Valeriania, Filemonia, Emily the Strangea (jos luokassa on yksikin gootti ;)). Alle kymmenvuotiaille voi näiden lisäksi suositella Aku Ankkoja, Witchiä, Tinttiä, Asterixia, Marsupilamia, Yakaria (jos jostain vielä löytää!) ja Strumffeja (Strumffatkaa strumffiin niiden smurffienne kanssa!).

10+ voi sitten jo varovasti tarjoilla hieman laajemmalla repertuaarilla, mutta johan nyt noiden yllämainittujen albumien lukemiseen menee pari iltaa;)
"Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen
hauta." [Lucius Annaeus Seneca]

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Re: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #38 : 13.10.2008 klo 11:34:58 »
Koululaitoksessa on tosiaankin nykyään nähtävissä yhä enemmän sarjakuvamyönteisyyttä. Mediakasvatus on alkanut.

... mutta kyllä ainakin meidän kirjastossamme opettajat tulevat edelleen kiskoneeksi kirjastoon saapuneita oppilaita pois sarjakuvahyllyn luota. "Ei me tällä kertaa mitään sarjakuvia lainata!". Ja joka kerta minun pieni sydämeni itkee verta...

Työn puolesta saan jonkin verran kierrellä puhumassa sarjakuvista, ja mielelläni olen yrittänyt korostaa opettajille, kollegoille ja muille kasvattajille sitä, että sarjakuva paljon enemmän kuin Aku Ankkaa, ja sen avulla voisi elävöittää vaikka historian opiskelua tai suvaitsevaisuuskasvatusta.

Lasten tilanne on ehkä paremmalla tolalla, ja he kun lukevat muutenkin sarjakuvia, tosin monesti Aku Ankka ja manga ovat ne kaksi yleisintä vastausta. Olen kuitenkin pitänyt sellaisia "Sarjakuvan historia : Bayeux'n seinävaatteesta Kiroilevaan siiliin" -tyyppisiä oppitunteja ja yrittänyt parhaani mukaan vinkata jotain laadukkaita ja mahdollisesti kohderyhmän keskuudessa vähemmälle huomiolle jääneitä juttuja, kuten Tiitu Takaloa, Anne Muhosta, Brian K. Vaughania, Jeff Smithia, Art Spiegelmania ja muuta sellaista.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #39 : 13.10.2008 klo 12:22:30 »
Olen samaa mieltä tästä:
Sitä ei ikinä tiedä.
Poika aloitti järjestelmään pakott... eeeh..siis koulun juuri syksyllä mutta opettaja joka vanhempainillan perusteella ei vielä voittanut puolelleen vaan jotain ihan muuta yllätti kommentillaan:
"lapsille kannattaa lukea sarjakuvia. Ne helpottavat lukemaan oppimista, tehden siitä hauskaa ja kehittävät mielikuvitusta"
ex-puoliso meni mainostamaan että jälkikasvuni oli mukana sarjisfestareilla johon sama opettaja jatkoi:
"myös sarjakuvien tekeminen kehittää ilmaisemaan itseä, piirtämään, luomaan uutta ja kehittävät kielellisiä kykyjä"

Silti mielestäni on tärkeää opettaa lapset lukemaan myös kaunokirjallisuutta sillä kielenkäyttö on kaunokirjallisuudessa sarjakuvia monipuolisempaa.
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #40 : 13.10.2008 klo 12:45:39 »
Kyllä opettajat tietävät, että sarjakuva on muutakin kuin Aku Ankkaa. Mutta kyse on siitä, että varsinkin poikia koetetaan saamaan lukemaan muutakin kuin sarjakuvia.

Teillä on asiat sitten kohtalaisen hyvällä mallilla. En kyllä itse jaksa uskoa tuohon teoriaasi opettajien sivistyneisyydestä: hyvin harvalla koululla on esimerkiksi lukudiplomiin otettu mukaan sarjakuvaa, ja vinkkausten jälkeen on monesti saanut kuulla koulun edustajilta sellaisia "en tiennyt että tämmöistäkin sarjakuvaa on olemassa" -kommentteja.

Luonnollisesti on aina poikkeuksia, kuten oma Hugo Prattia ihan kympillä fanittanut ja sarjakuvaa myös opetukseen mukaan tuonut historianopettajani aikanaan.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #41 : 13.10.2008 klo 12:51:26 »
Historianopettajat on asia erikseen! Ymmärtävät sarjakuvan päälle jostain syystä. Vai olisivatko syynä Asterix ja Alix...
« Viimeksi muokattu: 13.10.2008 klo 13:50:46 kirjoittanut Lurker »

Hui_hai

  • kirjastotätisetä
  • Jäsen
  • Viestejä: 216
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #42 : 13.10.2008 klo 13:49:20 »
Kyllä ne minun kokemukseni ovat hyvin samanlaisia kuin Matilla. Kouluilla vinkanneena on ollut yllätys, jos opettaja on tiennyt muita sarjakuvia kuin Aku Ankan, Tintin, Lucky Luken ja Asterixin. Onneksi useimmat ovat vinkkausten jälkeen lämmenneet ajatukselle, että sarjakuva voi olla ihan oikeaa taidetta ja kirjallisuutta.

Viimeksi pari viikkoa sitten Vaasassa eräällä yläasteella kuvaamataidon opettaja innostui tavattomasti sarjakuvasta minun ja Matin yhteisen vinkkaussession tuloksena. Ja kun äidinkielen opettajakin tuntui lämmenneen asialle, niin ehkä heidän koulussaan opiskellaan sarjakuvaa sekä kirjallisuutena ja kuvataiteena!
"Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen
hauta." [Lucius Annaeus Seneca]

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #43 : 31.10.2008 klo 18:05:31 »
Onkohan koulukirjastoissa sarjakuvia?
Kovakantiset Tintit sopisivat sinne hyvin, Asterix-kirjasto jne.

Ovatko Asterixit nykynuorisolle liian "vaikeita", koska jotenkin niiden suosio tuntuu (näppituntumalla) olevan laskussa?

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Sarjakuvat ja vanhemmuus
« Vastaus #44 : 16.09.2009 klo 12:20:41 »
Sarjakuvakasvatus ja soveliaiden sarjakuvien valitseminen (lähinnä nyt omille) lapsille on mielenkiintoinen aihe. Tähdennettäköön heti alkuun, ettei kyse ole nyt mistään sensuurista tai kieltointoilusta! Ja toki lapsi osaa itsekin tehdä valintoja oman makunsa ja kypsyysasteensa mukaisesti. Tämän tapaisissa keskusteluissa tosin joku aina mainitsee lukeneensa jo 6-vuotiaana Immanuel Kantia ja Alan Moorea. Silloin korostetaan yleensä omaa erinomaisuutta, vaikka se toki moisille ihmelapsille sallittakoon.

Alix-ketjussa on keskusteltu, minkä ikäisille tuo antiikin sankari sopii luettavaksi.  En itsekään sitä alle kymmenvuotiaalle antaisi. Sitä vanhemmille tenaville se  passaa erinomaisesti vaikkapa koulun historianopetuksen tueksi - kuten sitä on käytettykin. Asterix sopii hyvin portiksi Alixeihin, ja samalla tulee antiikin maailma tutuksi.

Kotimainen sarjakuva menee myös tosi hyvin läpi, varsinkin tytöille. 12-vuotiaalle Kiroileva siili ja myös ne Millan "söpömmät" sarjakuvat ovat täsmäiskuja. Viivi ja Wagner -lehti on sekin formaatiltaan just' sopivan houkutteleva, jos sen ns. unohtaa Aku Ankan viereen. Vaikka eipä ko. lehti tietty alle kouluikäisille sovi.

Ja kohta sitä tällaisen kasvatuksen jälkeen se porttiteoria alkaakin (suunnitellusti) toimia ja nuorta kiinnostaa sarjakuva paljon laajemminkin, nuoren oman maun mukaisesti, joka toivottavasti on kehittynyt. Vanhemman manipulaatio lapsen kohdalla on onnistunut!

Mainittakoon vielä. Uusista sarjakuvista Pellonreuna sopii erinomaisesti kaikenikäisille lapsille, ja myöhemmin uudelleen luettuna avautuukin sitten varmasti jo aivan toisella tavalla. Myös sen suomenkieli on erinomaisen nautittavaa. Jaiks!