Aiemmin suomentamaton Pip Pip 15 on erittäin tervetullut valinta, mutta itse en viitsi ostaa uusia taskukirjoja enkä Roope-setiä yksittäisten Scarpa-juttujen takia, koska mukana saa samalla niin paljon pelkkää roskaa. Ehkä saatan ostaa tuon divarista, jos se osuu eteen edullisesti.
Mielestäni Scarpan paras kausi taitaa olla ihan 60-luvun alussa. Pip Pip 15 (1960) on juuri siltä ajalta. Esimerkiksi vuosina 1960 ja 1961 Topolino-lehdessä julkaistiin häneltä aikajärjestyksessä seuraavat 15 stooria (tiedot ovat tietenkin Inducksista):
Irokeesikaulanauha 59 s
Aku ja Babylonian linssit 71 s
Viimeinen kulu-kulu 35 s
Mikki Hiiri ja Pip Pip 15 63 s
Tarina Aku Hoodista 66 s
7 Nani e l’anello di betulla (ei suom.) 37 s
Riitta Hanhi rikkana rokassa 33 s
Mikki Hiiri keisarina 69 s
Aku Ankka FBI:n asiamiehenä 31 s
Tarujen ihmeellinen Ankki-La 65 s
Roope-setä ja Niilin kolossi 44 s
Kamppailu satasesta 32 s
Kuningatar Kalhoan ikuinen tuli 63 s
Mikki mainostykkinä 61 s
Codino cavallo marino (ei suom.) 33 s
Aika älytön lista! Sanoisin, että tuossa on ainakin kahdeksan klassikkoa.
Notkeimmillaan Scarpa on minusta 1960-1970 -lukujen taitteessa laatimissaan jutuissa varsinkin kuvittajana, mutta yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Pidän enemmän vanhemmasta tuotannosta. Joka tapauksessa tyyli tosiaan muuttui 60-luvulla melkoisesti: yksityiskohdat vähenivät huomattavasti ja hahmot muuttuivat joustavammiksi ja juurikin notkeiksi. Muistaakseni Timo kirjoitti jossakin Ankkalinnan Pamauksen numerossa, että tyylinvaihdos johtui siitä, että sivuja piti tuottaa nopeammassa tahdissa, mutta sitä en muista, sanottiinko kirjoituksessa että halusiko Scarpa itse enemmän rahaa koska palkkio maksettiin tehdyistä sivuista vai painostiko kustantaja nopeuttamaan hänen piirtämistään.
