Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Turrikaanien yö on vuoden sarjakuvablogi (07.09.2019 klo 14:08:46)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
23.09.2019, klo 00:25:10

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
477037 viestiä 10601 aihetta kirjoittanut 7422 jäsentä. Uusin jäsen: Metsän Otus
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  SISÄLTÖ!
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: SISÄLTÖ!  (Luettu 18533 kertaa)
Wilpuri
Vellihousu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 288


Jaa kuka?


« Vastaus #45 : 02.10.2003, klo 12:50:24 »

Dark Kinght Strikes Again ei ole lempi sarjakuvani... siinä on kuitenkin uskallettu viedä kaikille tuttu Batman todella pitkälle. Kerronta on toki perus Milleriä. Siksi minä sitä taiteena pidänkin. Jos DKSA:ista puuttuisi tarina pitäisin kyseistä sarjakuvaa silkkana roskana. Mielestäni kuitenkin kyseisen sarjakuvan tarina ja kuvitus yhdessä muodostavat jotakin, mitä minä kutsun taiteeksi.

Varleyn väritys tuntuu olevan tahallisen räikeää kikkailua ja se istuu mielestäni todella hyvin Millerin, ei vain pelkistettyihin, vaan yllätyspelkistettyihin hahmoihin. Tämä nyt on tosin vain minun mielepiteeni...

Olen Harrin kanssa samaa mieltä siitä, että taiteen nimissä voidaan tehdä jotakin vähemmällä harkinnalla ja nopeammin. Eivät toki kaikki "taiteilijat" näin tee, mutta jos sarjakuva koostuu joko hutaistuista tikku-ukkeleista, joiden puheet eivät mahdu kupliin, tai erilaisista leikkaa och liimaa jutuista ja värikaaoksesta, niin herää kysymys, että pilkataanko tässä herkkäuskoisia ihmisiä, jotka luulevat, että se on hienoa vain koska se on olevinaan uutta. Ja miksi ei voisi kokeilla järjen kanssa? Ei järkeä tarvitse unohtaa kokeiluissakaan...
« Viimeksi muokattu: 02.10.2003, klo 12:51:25 kirjoittanut Wilpuri » tallennettu

"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern
tomu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 456


the book is good but misunderstood


« Vastaus #46 : 02.10.2003, klo 13:24:04 »

Tomulle osoitettu kommentti kumpusi pitkälti siitä että aika moni taiteilija on tällä sivulla egotrippailemassa. Yritetään kääntää keskustelu siihen suuntaan että joutuisi itse joko kehujen tai haukkujen kohteeksi. Nimimerkki Tomun kommentista aistin taka-ajatuksen luodata mahtaako hän tai hänen edustamansa tahot kuulua tämän viestin kirjoittajan suosikkeihin vai ei ja tätä kautta määrittää oma suhtautuminen siihen kuinka suhtautua keskusteluun ja siihen osallistuviin henkilöihin.

Siinä ei kovin paljoa taka-ajatuksien aistimista tarvita, mikäli kysyn suoraan mitä taidekuonaksi niputat. Kerrot keskustelun alussa kyllästyneesi täydellisesti koko suomalaiseen taidesarjakuvaan, viittaat tähän myös keskustelussa myöhemmin - kysymykseni lienee siis oikeutettu. Napa5 on ääriesimerkki, ja haluan tietää minne asti rajan luettavan materiaalin kanssa vedät. Se, miten esim. minun julkaisuihini suhtaudut, ei vaikuta suhtautumiseeni nimimerkki Harriin pätkän vertaa - mielipide on mielipide ja kritiikki on elinehto.

Mitä "nimimerkkiini" tulee, ei tarvita paljoakaan salapoliisin työtä saada selville että tomu=Tommi Musturi.

Egotrippailua ja perusteetonta kommenttien pönkittelyä sen sijaan on epämääräisten sitaattien käyttö. Aiheuttaakseni lisää paranaoiaa nimimerkki Harrissa, siteeraan tähän nyt vaikka sitten Watersia:

"I guess there are just two kinds of people in this world - my kind of people, and assholes."
tallennettu
KH
Vieras
« Vastaus #47 : 02.10.2003, klo 13:25:16 »

Okei, luovutamma.

Osa meistä oli nimittäin kiinnostunut vain vastaamaan Harrin hellyttävään avunpyyntöön (pliiiis) koskien sitä, löytyykö Suomesta yhtään hyvää taidesarjakuvaa. Moista käytännön opastusta kaavaillessa joutuu tietty ikävystyttävästi listailemaan nimikkeitä ja utelemaan suosikkeja - joten Harrin sietääkin olla pahoillaan  Wink


Tämä taas ei jaksa juuri nyt kiinnostaa spekulointiin asti:
Lainaus
onko listalla muita ihmisiä jotka tuntevat olonsa petetyksi hakiessaan jotain valtavirrasta poikkeavaa
-koskapa tiedämme jo, että (vähintään) 90% kaikesta on muutenkin paskaa, riippumatta siitä onko se valtavirtaa vai ei.
Sitä paitsi: miksi Harri haluaisi noin (Herbert Steinin sanoin) vakuuttua siitä ettei ole yksin?
tallennettu
sampsa
Vieras
« Vastaus #48 : 02.10.2003, klo 13:35:04 »

Hah hah.  Grin Porukka on raivona vaikkei ole mitään syytä. Selvästi nägee näistä keskusteluista että kyse on pelkästä provokaatiosta. Yritetään saada ihmiset osallistumaan. Älkää vastatko näille mänteille. Alkaa vaan itseä kyrpimmään ja sivusto saa lisää lukijoita.
tallennettu
Wilpuri
Vellihousu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 288


Jaa kuka?


« Vastaus #49 : 02.10.2003, klo 13:44:02 »

Selvästi nägee näistä keskusteluista että kyse on pelkästä provokaatiosta. Yritetään saada ihmiset osallistumaan. Älkää vastatko näille mänteille.

Tällaisia forum-keskustelut olivat jo kivikaudella. Täälä lähinnä puidaan, että mikä on valtavirtaa ja mikä ei ja mikä on edistystä ja mikä on idiotismia.  Cheesy
« Viimeksi muokattu: 02.10.2003, klo 13:44:19 kirjoittanut Wilpuri » tallennettu

"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern
Harri Tenhu
Vieras
« Vastaus #50 : 02.10.2003, klo 13:55:55 »

Onko esimerkiksi Joanna Rubin Drangerin (hlökohtainen lempikompastuskiveni) tuotanto (Neiti Pelokas ja Neiti Tärkeä) taidesarjakuvaa? Vai miksi se on piirretty ja kerrottu niin kökösti?! Mitä kerronnallista tai taiteellista päämäärää hänen sarjakuvallinen ilmaisunsa palvelee. Onko ihmisen päästa kasvava kukka symbolisen kerronnan taidokasta hallintaa? (tässä on mukana myös herkullinen nais-mies vastakkainasettelu!)

Tässä jälleen sivuttiin jotakin mielenkiintoista. Ehkä kyse on kulttuurieroista. Joakim Pirinen ja Max Andersson ovat poikkeuksia naapurivaltioissamme. Tuntuu siltä että Ruotsissa ja Norjassa molemmissa listakärkiä hipovat ainakin suomalaisen mielestä rumat ja kömpelöt sarjakuvat. Ainakin itselläni on sellainen näkemys ettei moiset sarjakuvat voisi selvitä suomalaisessa, visuaalisesti paljon pedantimmassa sarjakuvailmapiirissä.

Mutta ehkä Neiti Pelokkaassa ei olekaan kyse sarjakuvasta. Vastaavan tyyppinen teos ilmestyi juuri Likeltä, Pilvipää (jotain, en muista) ja se selkeästi oli kuvitettu runoteos mutta laitettu sarjakuvahyllyyn ulkoisten piirteidensä takia. Luin sen ja totesin että ainoastaan profiloitumalla sarjakuvaksi, se olisi voinut päätyä julkastavaksi, koska se ei ole kuvakirjana kummoinen eikä myöskään runokirjana. Joten: se on sarjakuvaa, ilmaisumuotoa jonka siipien alle asettuvat diletantit odottamaan hyväksyntää joka ei tule koskaan.

Tämän keskustelun ongelma on siinä että koko ajan törmäillään uusiin keskusteluihin. Mitä on taide? Mitä on sarjakuva.

Ikuisuuskysymyksiä!
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 020


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #51 : 02.10.2003, klo 14:51:56 »

Täällä on puhuttu käsin tehdystä Navasta, sen idea on tuttu taiteilijakirjoista ja esimerkiksi postitaiteesta jo 80-luvulta. Sen järkyttävämmästä asiasta ei ole kyse. Suomessa ja suomalaisessa sarjakuvassa vaan keksitään uudelleen näitä taideasioita. Samalla kun keksitään tietenkin myös ihan uusia taidejuttuja.
Uusi on uutta ja sillee tavallaan mielenkiintoista. Uuden keksiminen on myös tärkeätä. Kuten jo aiemmin totesin, vain aika näyttää, mikä jää. Arvon asettaminen uudelle (nimen omaan taiteessa) on ehkä nykyään mennyt vähän kummalliseksi. Henkilökohtaisesti myös arvon asettaminen harvinaiselle hieman kummastuttaa. Ymmärrän kyllä logiikan, vaikka en ajattelekaan samoin. Nykyajan versio tästä ajatuksesta on se, että luodaan keinotekoisesti harvinaista/uniikkia. Taiteen kaupittelussahan ideana olisi kai, että (taiteellinen)laatu olisi se mikä määrää hinnoittelun?!
Aikamme arvostaa uutta  mm. mainonnan luomien mielikuvien kautta. Uutuuden viehätys hiipuu kuitenkin yhä nopeammin ja nopeammin. Klassikoista ja historiasta ei niin väliä. Ratkaisu tässä höykytyksessä on nimittäin: juostaan nopeammin.

Silkkipaino on uniikin ohella toinen taidepuolen "kikka" joka on tullut sarjakuvaan. Joku ehkä muistaa vielä ajan kun käsityö (siis leikkaa+liimaa, puuvärit ja silkkipaino) oli sarjakuvantekijälle vain keino tuottaa värillisiä kansia. Offset nimittäin maksoi, ja maksaa, pieninä painoksina maltaita. Muuten lehdet (omakustanteistahan tässä säikeessä puhutaan) olivat normaaleita omakustanteita. Tällaisen lehden hinta oli samaa luokkaa kuin muidenkin omakustanteiden ja sisältö sitä samaa "paskaa" kuin muillakin.

Nyt omakustanteita tekevät myös taiteilijat jotka haluavat käsityöllä mahdollisesti luoda tuotteelle lisäarvoa. Jotka mahdollisesti yrittävät elää taiteellaan. Yleistaiteellinen lähestymistapa tuottaa heille ainakin tyydytystä. Pelissä voi olla, ja usein onkin taiteellista kunnianhimoa.
Sarjakuva taas voi olla tekijälle tai yleisön edustajalle ensi sijaisesti esteettinen taideesine... tai sitten se voi olla esteettinen esine perinteisemmällä tavalla.
Sisältönä voi olla kauneuden (myös ruma voi olla kaunista) lisäksi oivallus tai tarina tai parhaassa tapauksessa molempia. Ja esimerkkejä kun kaivattiin, niin eipä sellaista kokonaisesteettisen kertomuksellisen pakettia juuri omakustanteistä löydy. Likimpänä minun kirjoissani on Tommin Glömp 5. Muitakin kyllä on mutta eipä just nyt tule mieleen. Kuten todettiin ihmisillä on erilaisia estetiikan tajuja...
Lukijalta voidaan odottaa aktiivisuutta, "sivistystä", kouliintunutta silmää visuaalisuudelle, lajityyppien ja parodisten elementtien sekä typografisten viittausten tunnistamista, yms. Tai sitten voidaan pyrkiä tekemään näppärää ja toimivaa viihdettä. Lisäksi on mukana Camp taso. Mitä jos DK2 onkin campia (vrt. 60-luvun Batman)? Mitenkään muuten itse en oikein kykene sitä ymmärtämään.

Ja Neiti Pelokkaasta vielä. Neiti Tärkeää en ole lukenut, miksiköhän...
Olen ymmärtänyt, että se puhuttelee (naisia?) samastumisen kautta. Lukija tunnistaa siinä kuvatut tunteet ja voi peilata niitä omaa kokemusmaailmaansa vastaan. Ehkä jopa käsitellä omia valintojaan uudessa valossa. Syntyy arvostusta tekijää kohtaan joka oli tullut kiteyttäneeksi olemisen tärkeimpiin kuuluvia pointteja. Lukijala ei tässä tapauksessa ole tarvetta kokea esteettistä tyydytystä (ainakaan kovin korkeatasoista esteettistä elämystä siitä ei saa revittyä irti sokea Reettakaan!). Siinä mielessä tämä rinnastuu romaaniin, jossa vain harva fiilistelee typografialla.
Minä en Neiti Pelokkaan hohtoa ymmärrä. Minusta se on yhdeällä sanalla kökköä. Kokonaisuus ei ole mielestäni romaani (niinkuin kustantaja väittää), ei edes viiden pennin romaani! Mutta niinpä vaan kai Penguin Books on juuri kyseisen tuotteen pullauttanut ulos hieman isommille markkinoille. Onko siis keisarilla vaatteita vai ei? Onko tämä edes tärkeä kysymys, vai riittäisikö se että raha liikkuu?
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Wilpuri
Vellihousu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 288


Jaa kuka?


« Vastaus #52 : 02.10.2003, klo 15:01:37 »

Reima veistelee asiaa. Nykyään harvinaista ei eneää synny vaan sita rakennetaan teollisesti. Enempää lisättävää minulla ei ole... toistaiseksi. Reima sai sanottua sen, mitä minä olen ajatellut, mutta koska en ole verbaalinen lahjakkuus, niin toveri Reima hoiti homman. Lukekaa hänen tekstinsä tarkaan, ennen kuin ryhdytte möyhöämään.

Ja näyttää siltä, etä keisari on vähintäänkin puolialaston...  Shocked
tallennettu

"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern
Tenhu
Vieras
« Vastaus #53 : 02.10.2003, klo 15:03:35 »

Samaa mieltä. Eiköhän tämä asia ole nyt loppuunkäsitelty.
tallennettu
Laika
Vieras
« Vastaus #54 : 03.10.2003, klo 11:41:25 »

keskustelun toivoisi jatkuvan siihen suuntaan että puhuttaisiin siitä kuinka joissakin lehdissä muoto sanelee sen sisällön. muoto vs. sisältö. rakennetaan tarina joka voidaan toteuttaa sellaisella tekniikalla jolla halutaan pelleillä. festareilla oli useita esim. silkkipainaen tehtyjä lehtiä joissa oli intouduttu välineestä. sisältö sen mukainen. ahdistavaa. silkkipainaen saisi niin hienoa jälkeä jos se olisi oikein käytetty.
tallennettu
Harri Tenhu
Vieras
« Vastaus #55 : 03.10.2003, klo 11:59:08 »

Voi tietysti vielä teorisoida edellisen viestin luettuaan että kykenisivätkö nämä silkkipainaen teoksiaan työstävät henkilöt luomaan sisältöä vaikkei kyse olisi sellaisesta taidepiireissä käytetystä tekniikasta. Ei saa antaa pinnan hämätä. Lahjaton on lahjaton vaikka voissa paistaisi!
tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #56 : 03.10.2003, klo 12:21:37 »

Lahjaton on lahjaton vaikka voissa paistaisi!

Näin on! Tismalleen!
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 020


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #57 : 10.01.2005, klo 12:31:26 »

Nousipa tämmöinen säie tässä foorumia peratessa esiin. Pitkään ollut kuolleena, ehkä syystäkin, mutta käsikirjoittamiseen liittyy myös sisällön miettiminen, joten paikka lienee oikea. Tämän nimenomaisen keskustelun voisi ehkä siirtää sarjakuvan estetiikkaan mutta olkoon nyt täällä. Toki en pane pahakseni jos joku haluaa aloittaa sisällöstä hieman käsikirjoittajan kannalta käytännöllisemmän, uuden keskustelun.

Kirjoitin tuossa yläpuolella Millerin Batman DK2:sta. Mielipiteeni siitä on sittemmin (jo kauan sitten) muuttunut. Ja se on edelleen melkoisen häiritsevä juttu. Ymmärsin tai oivalsin (tai halusin nähdä) sen paitsi supersankarisarjakuvana, myös kommenttina koko siihen genreen ja maailman menoon muutenkin. Erityisen vaikutuksen tekee väritys (muistaakseni Lynn Varleyn). Voisiko se olla tietyntyyppistä tietokoneväritystä, Photoshoppailua, vastaan suunnattua kannanottoa? Onko mahdollista, että tekijät olisivat olleet näin tietoisia tekemistään valinnoista? Kyse on sentään valtavirran supersankarisarjakuvasta?!

Sisällön ja taide-elämyksen suhteen ymmärrys on hyvin tärkeää. Sama ymmärrys vaikuttaa kommentointiimme. Jopa (teoksiin liittyviin) tekoihimme. Kehitystä voi ymmärryksen suhteen tapahtua, itse asiassa se olisi kai suotavaakin.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Veli Loponen
Isoveli
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 10 985


<><


« Vastaus #58 : 10.01.2005, klo 12:50:46 »

Onko mahdollista, että tekijät olisivat olleet näin tietoisia tekemistään valinnoista?
Luulisin, että tietoisuus on ollut enemmän kuin mahdollista. Ainakin harvoissa puheissaan (no okei, yhden olen lukenut) Miller on kritisoinut jenkkiläistä tapaa.
Kannanottona näen sen siis minäkin.
tallennettu

Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva
Rami Rautkorpi
Siirtäjä ja vääntäjä
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 074



« Vastaus #59 : 10.01.2005, klo 12:56:29 »

Ymmärsin tai oivalsin (tai halusin nähdä) sen paitsi supersankarisarjakuvana, myös kommenttina koko siihen genreen ja maailman menoon muutenkin. Erityisen vaikutuksen tekee väritys (muistaakseni Lynn Varleyn). Voisiko se olla tietyntyyppistä tietokoneväritystä, Photoshoppailua, vastaan suunnattua kannanottoa?

Ah, vanha kunnon "se oli tarkoituksella huono"-selitys. Onneksi Miller itse ei ole tuohon vedonnut. Erityisesti Varleyn kohdalla on surkuhupaisa ajatus, että ensimmäistä tietokoneväritystään tekevä, muuten ansioitunut taiteilija käyttäisi teostaan kritiikkinä itselleen vieraita menetelmiä kohtaan. "Katsokaa nyt, kun väritän Photoshopilla! Eikö näytäkin surkealta? Siispä Photoshop-väritys on syvältä!"

Mutta vakavasti, DK2 oli epäilemättä kannanotto genreen. Luulisin, että DK2 sisältää monia piirteitä, joiden Miller olisi halunnut nähdä yleistyvän supersankarisarjakuvissa: kokeilunhaluisuus, impulsiivisuus, häpeämättömyys... En kuitenkaan usko, että Miller tarkoitti DK2:n olevan niin huono kuin se oli. Mutta rapatessa roiskuu, vai mitä? Tänä vuonna All-Stars Batman tippuu tai tarttuu tapettiin...
tallennettu

"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: