Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
25.08.2019, klo 04:47:49

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
476389 viestiä 10579 aihetta kirjoittanut 7418 jäsentä. Uusin jäsen: Herra Tarkka
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  SISÄLTÖ!
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: SISÄLTÖ!  (Luettu 18475 kertaa)
tomu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 456


the book is good but misunderstood


« Vastaus #15 : 01.10.2003, klo 15:01:12 »

Ostotilanteessa teoksen sisällöstä voisi tietysti mainita asiakkaalle, ettei sitten tule näitä pettymyksiä. Mitkä ne sisältöluokat sitten olisivat? Easy reader, selkeä juoni mutta piilomerkityksiä, taidesarjakuvaa...

Kuulostaa yhtä kamalalta kuin formaattiradio. Eikö sarjakuvan tehtävänä yhtenä taidemuotona ole avartaa kaikkien ihmisten käsityksiä ja rajoja? Minua ei pätkääkään kiinnosta, onko esim. uusi Napa-antologia sarjakuvaa vai ei - voin pitää siitä kokemuksena tai olla pitämättä. Kaikesta sarjakuvasta ja sen rajoilla liikkuvasta voi olla kiinnostunut menettämättä identiteettiään. Onko perinteinen sarjakuvaväki todellakin niin rasistista, ettei se suvaitse edes muutamaa puhdasta taidesarjakuvaa tai kokeellista julkaisua omille festareilleen? Juuri nämä teokset voivat olla niitä, jotka saavat sarjakuvaa aiemmin vältelleet kiinnostumaan sen mahdollisuuksista kerrontamuotona. Huomautettakoon, että tämä ei missään tapauksessa vähennä hyvän kertovan sarjakuvan arvoa. Huolestua pitää vasta silloin, kun taiteellisuudesta tulee luotaantyöntävä itseisarvo - jotain tämän suuntaista oli havaittavissa elokuussa Berliinin festivaaleilla, joilla esittäytyneestä uudesta saksalaisesta sarjakuvasta sai tarinaa etsiä todenteolla. Omasta mielestäni Suomessa ovat asiat siihen verrattuna huomattavasti paremmin; Meillä suora taidesarjakuva on kuitenkin edelleen suht' harvinainen piristys, jonka punainen lankakin on yleensä löydettävissä.

Muistakaahan, että paskaa sarjakuvaa voi lukea, kunhan tiedostaa sen olevan paskaa. Hyvää sarjakuvaa taas pitää lukea, vaikkei siitä pitäisikään. Sama pätee mihin tahansa taidemuotoon.

Haluaisin edelleen uskoa, että ihmiset jotka esim. omiin julkaisuihini sijoittavat olisivat tietoisia mitä ovat saamassa - suurin osa heistä kuitenkin omaa parin silmiä ja riittävän lukutaidon.

Toisaalta "taidejengi" ei mitenkään tunnu välttelevän tai piilottelevan "realistisen" tai "yleisöä huomioivan" sarjakuvan tekijöiden dissaamista. No, rakentava kritiikki voisi ehkä kumminkin olla oikeampi tapa lähestyä. Ja rahoillaan jokainen äänestää joka tapauksessa.

Voi Reima olla, että "taidejengi" on tottunut saamaan ja antamaan kritiikkiä hiukan isommalla kädellä. Realistisen ja "yleisöä huomioivan" niputtaminen yhteen ja asettaminen "taidejengiä" vastaan osoittaa aikamoista kapeakatseisuutta. Jos todellakin haluat vetää rajan noin selkeästi, niin tervemenoa. Tästä asiasta on käyty jo niin paljon keskustelua, etten haluaisi uskoa sinun vain provosoivan. Jos luokitellaan, en henkilökohtaisesti katso kuuluvani minnekään - Ihmenelosten pokkari ja Napa sopivat hyllyyni vierekkäin ja voin vielä sanoa nauttivani molemmista, vaikka ne lukukokemuksina ovatkin hyvin erilaisia. Toisaalta kapeakatseisuus houkuttelee minut valitsemaan puoleni "taidejengistä", joka sentään uskaltaa välillä tuoda tarjolle jotain uutta sarjakuvaan. Tässä ei edes ole kysymys mistään uudesta ohimenevästä ilmiöstä - vastaava vain on tapahtunut Suomessa hiukan Keski-Eurooppaa myöhemmin.

Sarjakuvantekijänä minusta taas on aivan oikeutettua tehdä välillä kokeellisempaa sarjakuvaa. Usein tekotapojen vaihtelu ja puhdas irrottelu on tekijälle puhdistava kokemus, antaen potkua ja uusia ajatuksia seuraavan työn aikaansaamiseksi. Eikä kokeellinen tässä tapauksessa tarkoita sitä, että tekijä sysäisi leväperäisyydessään lukijan sivuun, työstääpähän vain tarinaa uudella tavalla, koettaen pitää sen tyylipuhtaana. Hankala minun on kuvitella kenenkään hyvän kotimaisen taidesarjakuvan edustajan piirtävän tarinoitaan jollain muulla tyylillä, tai vastaavasti kertovan jotain täysin muuta samalla piirroksella. Kaiken tämän jälkeen mikään ei estä tekijää palaamasta perinteisempään kerrontaan; taskussa on tuolloin varmasti muutakin kuin leipää ja piimää vaan.

Niin, mitä muuta tekijä voi tarjota kuin oman tiensä ja sen varrella luodun?
tallennettu
Wilpuri
Vellihousu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 288


Jaa kuka?


« Vastaus #16 : 01.10.2003, klo 15:31:30 »


 Toisaalta kapeakatseisuus houkuttelee minut valitsemaan puoleni "taidejengistä", joka sentään uskaltaa välillä tuoda tarjolle jotain uutta sarjakuvaan. Tässä ei edes ole kysymys mistään uudesta ohimenevästä ilmiöstä - vastaava vain on tapahtunut Suomessa hiukan Keski-Eurooppaa myöhemmin.

Sarjakuvantekijänä minusta taas on aivan oikeutettua tehdä välillä kokeellisempaa sarjakuvaa. Usein tekotapojen vaihtelu ja puhdas irrottelu on tekijälle puhdistava kokemus, antaen potkua ja uusia ajatuksia seuraavan työn aikaansaamiseksi.

Onko kuitenkaan mitään järkeä tehdä jotain uutta vain siksi, että pitäisi tehdä jotain uutta? Kuten sanoin jo aikaisemmin hyvä sarjakuva on mielestäni taidetta. Taiteen ei tarvitse olla vaikeaselkoista.

On myös suhteellista, että mikä on tekotaiteellista kikkailua ja mikä "oikeaa" taidetta. Mielestäni Takeshi Kitanon elokuva Dolls on Taidetta isolla T:llä, mutta monien mielestä se on vain tylsä ja joutava japsileffa. En kuitenkaan ymmärrä taidetta, josta puuttuu kaikki tolkku. Kuka haluaa oikeasti lukea sarjakuvan, jossa ei ole tarinaa? En ainakaan minä... Kaikissa laatu sarjakuvissa on mielestäni tarina, vaikka se olisikin piilossa tai vaikea selkoinen.

En ymmärrä sarjakuvia joissa kuvitus on hutaistun näköistä ja tarinaa ei tuntuisi olevan lainkaan. Jos minä tekisin sellaisen sarjakuvan, niin eihän sitä lukisi kukaan... mutta jos sen tekee "taiteilija", joka osaa tarpeeksi vakuuttavasti sanoa, että "jos et tästä pidä, niin et ole yhtään kultturelli henkilö", niin jo rientävät ihmiset sitä hakemaan ja kriitikotkaan eivät uskalla haukkua, koska pelkäävät, että kansa ryhtyy pilkaamaan heitä ymmärtämättömiksi moukiksi.

sarjakuvaa ei kannata sanoa sarjakuvaksi, jos siitä puuttuu juoni. Se on silloin kuvasarja tai kuvakollaasi. Sarjakuvassa kuvilla viedään tapahtumia ja tarinaa eteenpäin. Kyllähän minäkin voisin heittää valokuva albumini kopiokoneeseen sutata siihen hiukan jotain tuherrusta päälle, heittää peliin vielä jotain tarkoituksellisia ketsuppitahroja ja todeta, että "tämä on uusin sarjakuvani elämästä syntymän ja kuoleman välissä".
tallennettu

"Someday I will be so powerful that secretaries will HAVE to explain why they laugh at me" - Asok the Intern
Otto Sinisalo
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 312



« Vastaus #17 : 01.10.2003, klo 15:49:45 »

Periaateessa olen samaa mieltä Musturin kanssa, runollisesta loppukaneetista huolimatta: Piirtäjä tekee mitä piirtäjä parhaaksi kulloinkin näkee, yleisö sitten reagoi siihen miten reagoi. Sarjakuvantekijän ei lähtökohtaisesti pitäisi tyydyttää kuviteltuja "kerronnallisuuden" rajoja. Kaupallisista syistä joskus on toki pyrittävä kerronnalliseen selkeyteen, mutta en usko tämän pätevän omakustanteisiin, joista otetaan 100 kappaleen painos.

Myönnettäköön, että itse haluaisin lukea enemmän kerronnallista, vaikkapa novellimuotoista, sarjakuvaa kotimaisilta tekijöiltä, mutta tämä johtuu ainoastaan omista mieltymyksistäni, ei mistään maagisesta hyvän sarjakuvan määritelmästä, jonka joskus rivien välissä näkee.

Toinen asia onkin sitten eri koulukuntien väliset loanheittoskabat - joihin Mäkinen ilmeisesti viittaa - joista en mitn tiedä. Ennakkoluuloja eri lähestymistapoja kohtaan on tietysti kaikilla. Toisia syytetään populisteiksi, toisia elitisteiksi. Katsokaa vaikka tätäkin viestiketjua.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, muuten, ja keskustelijat perustelevat jännittävästi.
tallennettu

Otto Sinisalo
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 312



« Vastaus #18 : 01.10.2003, klo 16:04:14 »

En ymmärrä sarjakuvia joissa kuvitus on hutaistun näköistä ja tarinaa ei tuntuisi olevan lainkaan. Jos minä tekisin sellaisen sarjakuvan, niin eihän sitä lukisi kukaan... mutta jos sen tekee "taiteilija", joka osaa tarpeeksi vakuuttavasti sanoa, että "jos et tästä pidä, niin et ole yhtään kultturelli henkilö", niin jo rientävät ihmiset sitä hakemaan ja kriitikotkaan eivät uskalla haukkua, koska pelkäävät, että kansa ryhtyy pilkaamaan heitä ymmärtämättömiksi moukiksi.

Nyt viimeistään wannabe-kriitikko nousee takajaloilleen, sen verran isolla pensselillä Wilpuri maalaa kokeelliset sarjakuvat elitistiseksi hömpäksi.

Wilpuri: esitteletkö tämän joukon sarjakuvia, joista et löydä lainkaan tarinaa? Kommentoisin mielelläni valintoja (jos olen lukenut ne), sillä epäilen, että (käytännössä) kukaan työnsä sarjakuvaksi leimaava ei työskentele täysin ilman kerronnallisia ambitioita.

sarjakuvaa ei kannata sanoa sarjakuvaksi, jos siitä puuttuu juoni. Se on silloin kuvasarja tai kuvakollaasi.

Varoitus: tämä lausunnon kommentointi saattaa johtaa semanttiseen suohon vajoamiseen.

Vakavasti puhuen, sarjakuvan määritelmä on edelleenkin niin ilmassa, ettei mielestäni kannata ruveta peilaamaan sarjakuvia johonkin omaksumaansa määritelmään.
« Viimeksi muokattu: 01.10.2003, klo 16:05:43 kirjoittanut Herra Tietojenkäsittelyn Tradenomi Otto Sinisalo » tallennettu

Rami Rautkorpi
Siirtäjä ja vääntäjä
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 074



« Vastaus #19 : 01.10.2003, klo 16:43:54 »

Wilpuri: esitteletkö tämän joukon sarjakuvia, joista et löydä lainkaan tarinaa?

Minä tiedän yhden: Moebiuksen "40 days dans le desert". Tai ehkä siitä jotain löytyisi, jos sivut laitettaisiin ensin oikeaan järjestykseen.

Lainaus
Kommentoisin mielelläni valintoja (jos olen lukenut ne), sillä epäilen, että (käytännössä) kukaan työnsä sarjakuvaksi leimaava ei työskentele täysin ilman kerronnallisia ambitioita.

Pah, kerronnalliset ambitiot ovat aloittelijoille. Obfuskaatio se on mestarien laji.
tallennettu

"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)
Otto Sinisalo
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 312



« Vastaus #20 : 01.10.2003, klo 16:50:08 »

Minä tiedän yhden: Moebiuksen "40 days dans le desert". Tai ehkä siitä jotain löytyisi, jos sivut laitettaisiin ensin oikeaan järjestykseen.

En ole lukenut, mutta eikö sen tarina ole "jätkä istuu aavikolla 40 päivää, hallusinoi"? Voin olla väärässä.

Lainaus
Pah, kerronnalliset ambitiot ovat aloittelijoille. Obfuskaatio se on mestarien laji.

Sarkasmisi saa Jeesus-vauvan itkemään.
 8)
tallennettu

Hege
väsähtänyt
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 935



« Vastaus #21 : 01.10.2003, klo 16:50:20 »

RAAH! BENSAA LIEKKEIHIN!

En tarkoittanut, että sarjakuvia tulisi tehdä tiettyjen luokkien mukaisesti. Jos Matti/Minna Meikäläinen ostaa sarjakuvafestareilta painotuotteita tietämättä tekijästä, kustantajasta tai painotuotteen linjasta mitään, niin tokihan se voi käydä korpeamaan, jos kotona huomaa ostaneensa tarinoiden sijaan kokemuksen.

Tarkoitin siis lähinnä tietynlaista kuluttajansuojaa. Kun myydään sarjakuvaa voivat ostajan ja myyjän näkemykset poiketa rajusti toisistaan.

Kysyvähän ei tieltä eksy.


Onko kuitenkaan mitään järkeä tehdä jotain uutta vain siksi, että pitäisi tehdä jotain uutta?

Uutta kannattaa tehdä jo pelkästään siksi, että voi löytää jotain uutta.
Olihan kiviset kirveet varmasti ihan päteviä, mutta nämä nykyiset...

Ja se että itse ei ymmärrä/pidä tai ymmärtää/pitää jostakin ei anna oikeutta pitää omaa mielipidettään tuomitsemisperusteena.

Kotonani on periaate, että jos olet ruokapöydässä etkä pidä ruuasta niin ei ole mitään syytä käydä sanomaan "yök, en syö", jos muut ruokapäydässä syövät. Voit olla ottamatta ja jättää syömättä, mutta huutelemaan ei aleta.

Joten pistetäämpäs ne tulitikut takaisin taskuihin ja otetaan ne kirjat pois siitä kokkopinosta.
tallennettu

But pride -  where there is a real superiority of mind, pride will be always under good regulation.
tertsi
Vieras
« Vastaus #22 : 01.10.2003, klo 16:54:19 »

Moebiukesen 40 days dans le desert B ei ole mitään sarjakuvaa. Se on kuvasarja tai joukko kuvia. Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kuvakirja kuitenkin. Ja ilmeisesti alkujaan luonnoslehtiö, jonka vaimo patisti julkaisemaan sellaisenaan(vissiin).
tallennettu
tomu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 456


the book is good but misunderstood


« Vastaus #23 : 01.10.2003, klo 17:03:49 »

Onko kuitenkaan mitään järkeä tehdä jotain uutta vain siksi, että pitäisi tehdä jotain uutta? Kuten sanoin jo aikaisemmin hyvä sarjakuva on mielestäni taidetta. Taiteen ei tarvitse olla vaikeaselkoista.

Väitinkö näin? Käsittääkseni en.

Kysymys on siitä mikä tekijästä tuntuu milloinkin mielekkäältä. Vaihtoehtoisten tyylien ja kerronnan kokeilu on tapa saada etäisyyttä työhönsä. Pelkkä saman toisto ei voi johtaa kovinkaan pitkälle, mikäli ajatellaan tekijä ja tämän työ jatkuvan kehityksen alaisiksi. Ihmisen reaktio muutokseen tai erilaisuuteen on yleensä kielteinen; sama ilmenee taidesarjakuvan tulkinnassa, jossa sen sijaan että pyrittäisiin sopeutumaan etsimällä erilaisia kokemuksia ja lukutapoja, tuomitaan tekijä yhteistyökyvyttömäksi. Vain Hämähäkkimiestä lukenut ei saa yhdeltä istumalta paljoakaan irti kokeellisesta sarjakuvasta, sama pätee päinvastoin. Tuntuu siltä, että taidesarjakuvaa (johan on kulunut termi) vastustavat olettavat tekijöiden lähtevän pohjalta "keksitäänpä eriskummallinen tyyli ja kerrotaan mitä sattuu", vaikka todellisuudessa pohjatyön määrä olisi sama ja lukijaa otettu huomioon yhtä paljon perinteiseen sarjakuvaan verrattuna. Mielestäni perinteisiin nojaava sarjakuva on tässä ajassa hyvin usein vastuuttomasti toteutettua. Lukijat ovat tottuneet tietynlaiseen tyyliin ja kerrontaan, samoin tekijä, joka on kasvanut sarjakuvan piirissä. Jos tekijä ei pysty etäännyttämään työtään ja sen osatekijöitä, ei seurauksena voi olla kuin rappio. "Kunhan tehdään totutun mukaan niin kyllä se läpi menee."

"Hyvä" ei itsearvona ole taidetta, vaan siinä tapauksessa että sillä on myös jotain yhteiskunnallista merkitystä. Uutta voi luoda vain ja ainoastaan tarjoamalla oman näkemyksensä, sen miten asiat näkee ja kokee. Juuri tämänsuuntaisesta lähestymisestä pitäisi myös suomalaisen kertovan sarjakuvan samoin kuin taidesarjakuvan ponnistaa. Mielestäni suunta on joillakin terveellä pohjalla, suurimmalla osalla ei.

On myös suhteellista, että mikä on tekotaiteellista kikkailua ja mikä "oikeaa" taidetta. Mielestäni Takeshi Kitanon elokuva Dolls on Taidetta isolla T:llä, mutta monien mielestä se on vain tylsä ja joutava japsileffa. En kuitenkaan ymmärrä taidetta, josta puuttuu kaikki tolkku. Kuka haluaa oikeasti lukea sarjakuvan, jossa ei ole tarinaa? En ainakaan minä... Kaikissa laatu sarjakuvissa on mielestäni tarina, vaikka se olisikin piilossa tai vaikea selkoinen.

Haluan itse sulkea taiteen määritelmät keskustelun ulkopuolelle, niitä kun on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin. Itsellenikin lukijana/kokijana tuo määritelmä on täysin henkilökohtainen. Tekijänä taas en ole kiinnostunut mihin lokeroon työni kulloinkin sijoitetaan - viihdettä toisille, jotain muuta muille.

Tarkoitukseton ja päämäärätön kikkailu on aina täysin joutavaa - tähänkin tosin törmää aivan yhtä usein viihde- ja taidesarjakuvassa. Viihdesarjakuvassa kikkailu ilmenee esim. jokakodin tietokoneiden tuomana kuvallisena/väriopillisena rappiona, taidesarjakuvassa esim. tarkoituksellisena tekotilanteesta riippumattomana vaikeaselkoisuutena.

sarjakuvaa ei kannata sanoa sarjakuvaksi, jos siitä puuttuu juoni. Se on silloin kuvasarja tai kuvakollaasi.

Tämän juuri totesin. Perinteisemmän sarjakuvan ystävät älähtävät, kun festivaaleilta löytyykin materiaalia, joka ei edusta heidän näkemystään sarjakuvasta. Edelleenkin, minulle on aivan sama onko kyse sarjakuvasta, kuvataiteesta saati kirjallisuudesta - kokonaisuus pitää nähdä "spektrinä", jossa eri taiteen alat täydentävät toisiaan. Se minkä me miellämme esim. sarjakuvaksi tai kirjaksi on tuon spektrin ilmenemismuoto, omaan rajalliseen todellisuutemme sidottu. Omasta mielestäni kiinnostavaa on juuri se, mitä tapahtuu ilmenemismuotojen rajapinnassa.

Silti ihmismieli on siitä vinkeä väline, että se koettaa hakea kahden irrallisen asian välille yhteyden, mikäli nämä on sijoitettuna samaan asiayhteyteen. Kokeellisempaa sarjakuvaa luettaessa onkin syytä muistaa, että kyse on usein enemmän henkilökohtaisesta tulkinnasta kuin yrityksestä selvittää mitä tekijä on työllä tarkalleen hakenut. Hätäisenä johtopäätöksenä voisi todeta, että täydellisesti kontrolloitu suoraviivainen tarina saavuttaa huomattavasti suppeamman ihmisryhmän osittain vapaasti tulkittavaan verrattuna. Tämä on kuitenkin toiveajattelua, sillä vain pieni osa lukijoista on valmis usein työlääseenkin omakohtaiseen tulkintaan. Rajataiteiden yksi tehtävä kuitenkin on nimenomaa opettaa näkemään ja kokemaan totuttu asia uudella tavalla. Tulkinnan kohdatessa tekijän näkemyksen syntyy jotain uutta. Opitaan.
tallennettu
Harri Tenhu
Vieras
« Vastaus #24 : 01.10.2003, klo 17:09:56 »

Täytyy kyllä mainita että en omista yhtäkään suomalaista kokeilullista sarjakuvaa, joka olisi säilynyt kokoelmissani muusta syystä kuin selailuteoksena. Jos lakataan saivartelemasta Napa-antologian suhteen ja tiputetaan se ulos narratiivisen sarjakuvan piiristä niin mitä siitä jää? Onko se kuvataidetta? Ehkä osittain, mutta äärimmäisen ÄÄRIMMÄISEN huonoa ja mielenkiinnotonta sellaista. Onko se graafista suunnittelua? Onko se lehti? Ei. Se on kikkailua.

Minulla on hyllyssäni etupäässä ns. kaupallista sarjakuvaa ja Tintti on suosikkini. Sen tarinat vetoavat minuun ja säännöllisin väliajoin luen ne läpi. Siis LUEN. ÄL UU EE ÄN. Suomalainen taidesarjakuva on parhaimmillaan kuriositeetti. Ei sillä ole tarkoitusta olla olemassa edes tuuletuskoneena ummehtuneissa sarjakuvapiireissä, koska se ei sisällä mitään uutta ja innovatiivista.

Tuetaanko tätä pelleilyä apurahoilla? Napanöyhtästä jäi sellainen kuva että nyt on taas taidetoimikunnan pankkikorttia höylätty taidepaperiliikkeessä.
tallennettu
Kari Heikonen
Vieras
« Vastaus #25 : 01.10.2003, klo 18:36:54 »

Onko suomessa sellaisia lehtiä joissa on joku sisältö?
Lainaus
Minulla on ainakin mennyt kaikki toivo ns. taidesarjakuvaan.
Lainaus
Täytyy kyllä mainita että en omista yhtäkään suomalaista kokeilullista sarjakuvaa, joka olisi säilynyt kokoelmissani muusta syystä kuin selailuteoksena.
Ennen tarkempia vastauksia varsinaiseen ongelmaasi täytyisi ensin saada tietää, missä sinulla suurin piirtein menee joku "kokeellisen taidesarjakuvan" raja.
Uutta Napaa en voi kommentoida, kun en uskaltanut riskeerata 25 euroa (selailun perusteella, ja köyhyyden). Mutta ovathan aikaisemmat Navatkin enimmäkseen kerronnallisia - ja suht kokeellisia, kuten esim Kati Rapian Lonkka. Entä Katja Tukiaisen Postia Intiasta? Tai Marko Turusen Pohja? Vai etkö laske niitä "kokeilullisiksi", koska niissä on juonikin?
tallennettu
Jukka
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 843



« Vastaus #26 : 01.10.2003, klo 18:40:49 »

Toisille sarjakuva kallistuu enemmän kuvataiteen puolelle, toisille taas kirjallisuuden. Sitten tulevat esiin vanhat kunnon makuasiat ja alkaa kiistely siitä kumpi tapa on oikea tapa tehdä sarjakuvaa.
Ei kai nyt mitään oikeaa tapaa olekaan. Tai on. Jos joku toinen ihminen pitää tekemästäsi jutusta, olet silloin tehnyt jotain oikein. Ymmärränhän minä, että niitä jotka tekevät sarjakuvaa perinteisen kaavan mukaan, ärsyttää kokeilevampi tyyli, mutta olen myös samaa mieltä sen ruokapöytäjutun kanssa. Tarvitseeko sen takia pelihousujaan repiä. Onhan täällä tilaa. Miksi yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen
Mitä vielä? Joku hyvä sivistyssana toisi kyllä uskottavuutta argumentointiin. Ja sitaatti. Ei mutta minullahan on sellainen.
"Intellektuellit tekevät yksinkertaisista asioista monimutkaisia ja taiteilijat monimutkaisista yksinkertaisia."
Charles Bukowski, vanhan likaisen miehen juttuja.
Vaikka on tuon varmaan moni muukin huomannut. Bukowski on muuten "hyvä" esimerkki siitä, ettei sen teksteissä useinkaan ole mitään hajua kieliopista. Isot alkukirjaimet ja pilkut puuttuvat. Silti Bukowskia lukee ilokseen. Smiley
Sori, nyt meni väärän taiteenlajin puolelle, mutta päteehän se sarjakuvaankin. Tarvitseeko sarjakuvan omasta kieliopista aina niin välittää. Kaikki kunnia Hergelle ja Barksille, mutta ehkä se  vain ei ole kaikkien juttu. Antaa runotyttöjen runoilla, supersankareiden lentää, kertojien kertoa ja muiden tehdä jotain siltä väliltä.
Tai en minä tiedä. Väärässähän minä joidenkin mielestä olen kuitenkin.
tallennettu

Harri Tenhu
Vieras
« Vastaus #27 : 01.10.2003, klo 19:12:44 »

Niin no, Bukowski lainasi ajatuksen melkein sanatarkasto NIETZSCHEltä.

Toinen hyvä Bukowski sitaatti tulee mieleen: Miksi tuntuu että lahjakkaat tekevät aivan liian vähän, mutta lahjattomat sitävastoin ihan liikaa. Tai jotain sinnepäin. Samassa hengessä: No man´s an iland, but why so many of them are flecks of dirt?

Tässä mainittu "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan" asenne on minunkin mielestäni se oikea, enkä ole ketään kehoittamassa muuttamaan tekemisprosessejaan tai lopettamaan tai vastaavaa. Halusin ainoastaan herättää keskustelua siitä kuinka päämäärätön kikkailu myrkyttää kaivon muiltakin. Ja että onko sivun keskelle liimattu mielenkiintoista kommunikaatiota vai yritetäänkö tässä piilottaa se asianlaita että ei ole mitään asiaa ja ollaan ikävystyttäviä?

Siinä missä Viivi & Wagner tekee hyvää PR-työtä suomalaisen sarjakuvan puolesta, useat muut tekevät päinvastaista. Moni innokas hajamielisesti sarjakuvasta kiinnostunut varmaankin selaili yhtä jos toistakin lehteä sarjakuvafestivaaleilla ajatellen "jahas, tämä on taas tätä osastoa".
tallennettu
Harri Tenhu
Vieras
« Vastaus #28 : 01.10.2003, klo 19:14:22 »

oli tarkoitus kirjoittaa "sivun keskelle liimattu NAPPI"
tallennettu
tomu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 456


the book is good but misunderstood


« Vastaus #29 : 01.10.2003, klo 19:28:00 »

Moni innokas hajamielisesti sarjakuvasta kiinnostunut varmaankin selaili yhtä jos toistakin lehteä sarjakuvafestivaaleilla ajatellen "jahas, tämä on taas tätä osastoa".

"Tätä osastoa"?

Kerro toki lisää! Mitä muuta kotimaista niputat taidekuonaksi?
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: