Ryoo Saeba, City Hunter. Miehuullinen ja urhea, oikeudenmukainen ja älykäs heikkojen ja köyhien (naisten) puolustaja. Ja samalla sangen inhimillinen. Tietyllä inhimillisyyden alueella suorastaan yli-inhimillinen. Tykkään hahmoista, joissa yhdistyy luontevasti viileys ja pölhöys.
Anteeksi, että syyllistyn näin ilkeään olettamukseen, mutta mikäli Saeba on yhtään samanlainen mangassa, kuin hän on animessa, niin sanottu luontevuus ei ole mielestäni aivan oikea sana. Henkilökohtaisesti muuten niin cool ja "aikuinen" hahmo esiintyy liian usein liian liioitellun irstaana teinimangahahmona (myönnän toisaalta, että Shonen Jumpissahan City Hunterkin räväytti aikoinaan - onko Angel Heart samanlaista vai kehittynyt johonkin suuntaan City Hunterin tunnelmasta?) Siltikin, pakko myöntää - hän on eri kolee hahmo.
Valitettavan harvoin pääsen lukemaan mangoja tätä nykyä; mitään kiinnostavaa en ole osannut löytää Suomesta helposti. Mielenkiinto Dragon Ballin ja One Piecen kaltaisiin sarjoihin oli aiemmin kova, mutta niiden ikuisuustaistelut ovat jälkikäteen alkaneet kismittämään liikaa. Tuntuu kuin sarjat, jotka ovat yli 30 osaa, voisi katkaista viimeistään silloin. Kaikilla olisi parempi mieli.
Ja vielä vastaehdokas Ryo Saeballe: tosin käsittääkseni vain animehahmo, mutta toivoisin niin, että Cowboy Bepopista olisi joskus tehty manga. Spike Spiegelin hiustyyli ja muukin ulkoinen karisma ovat Saeban kanssa tasoissa, mutta taistelutaidot (ja varsinkin kauniisti animoidut kohtaukset) ovat jotain niin säväyttävää että...
(Plus englanninkielinen ääninäyttelijä Spiegelille, siinäpä komea ääni. Mutta anteeksi, sorruin vähän sarjakuvan ulkopuolelle.)
Ghost in the Shell, yksi harvoista lukemistani mangoista, vakuutti hienoilla kuvillaan ja maailmalla, ei niinkään yksittäisillä hahmoilla, mutta Motoko Kusanagissa on kyllä piirteitä, joiden takia listaisin hänet aika korkealle. Jääkööt piirteet luettelematta, täällä on niin nuorta porukkaa paikalla. Batou vakavana ja kunnon toiminnan miehenä, jolla kuitenkin on myös syviä tunteita ja fiiliksiä asioihin, oli myös kiva.
Lupin III on pitkään ollut yksi lempihahmoistani, mutta kyseistä mangaa en ole saanut käsiini; käsitykseni hänestä pohjautuu lähinnä Paul Gravettin kuvauksiin
Manga 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa -kirjassa. Lapsille sopivampi Miyazakin versio ei sekään ole mitenkään huono, mutta jotenkin kiehtoisi lukea vähän rajumman pulisonkisankarin seikkailuja. Onko väärin, että pohjaan lähes kaikki mielipiteeni mangahahmoista ja niiden lemppariudesta ulkonäköihin, en luonteisiin?
