Väite: stripistä menee pohja, jos hahmot ovat liian realistisia.
Luen tämän nyt siis niin, että huumorista menee pohja.
Joo, aika harvinaista on yhdistää kovin realistista piirrostyyliä ja humoristista sisältöä. Eivät oikein edistä samoja päämääriä: mitä realistisemman hahmon piirtää, sitä vaikeampi siitä on tehdä kovin ilmeikästä. Viitteellisempään tyyliin on helpompi lukijan itse tulkita lisää ja se sopii huumorisarjoille.
Ehkä eniten realistista tyyliä ja huumoria on yhdistänyt vanha kunnon MAD-lehti, etenkin sen elokuvaparodioiden tekijät Mort Drucker ja Angelo Torres. Jack Davis myös osaa tehdä ihan millaista tyyliä vain (ja yleensä siellä kuitenkin se huumori löytyy mukaan). Niin ja sitten tietysti nämä vanhat maalarimestarit Norman Mingo, Kelly Freas ja Jack Rickard, jotka pohjasivat tyylinsä vanhaan mainoskuvitustekniikkaan.
Kun strippisarjoista on puhe, niin Mort Drucker yritti jonkun aikaa tehdä strippisarjaa nimeltä Benchley, joka kertoi naivista avustajasta Washingtonin valtakiemuroissa. Mukana olevat poliitikot (mm. presidentti Reagan) olivat oikeiden ihmisten karikatyyrejä. Mutta niissäkin Drucker oli jonkun verran pelkistänyt normaalia aikakauslehti-tyyliään.
Pilakuvapuolella realismin ja huumorin yhdistelmistä voisi mainita Playboy-lehden, jonka alkutaipaileilla lehteen tekivät pilakuvia monet vanhat mainoskuvittajaveteraanit, osa hyvinkin realistisilla tyyleillä - ainakin jos pelkistetympään nykymenoon verrataan.