No, en ole ennättänyt kommentoimaan, sillä sain Mustat sivut luettua vasta tänään, enkä ole ennättänyt edes lukemaan alkupuhetta.
Nuorena poikana Mustat sivut iski kuin säkillinen tiiliä mutta 20 vuotta myöhemmin vaikutus oli huomattavasti hillitympi. Se ei tietenkään vähennä sarjakuvan loistokkuutta, kyse on vain lukijan näkökulman muuttumisesta. Nuorena Franquinin jutut tuntuivat hervottomilta ja silmät avaavilta, mutta nyt teemojen kirjo tuntui turhan rajoittuneelta. Päällimmäiseksi jäi mieleen ase- ja uskontovastaisuus sekä edistyksen pelko. Monessa asiassa olen samoilla linjoilla Franquinin kanssa, joten sen puoleen painotukset eivät ärsyttäneet.
Mustat sivut on omasta mielestäni Franquinia parhaimmillaan. Taide on upeaa ja tarinat hauskoja. Omat suosikkini ovat edeelleenkin otsikkosivun samurai ja hirteen hukkuminen auto-onnettomuudessa. Täällä on ollut puhetta, että loppua kohden taso olisi laskenut, mutta en minä sellaista huomannut. Hyvin maistui kaikki sivut.